Asuntopula ja miniasunnot

Miksi ihmeessä pääkaupunkiseudulla on ikuinen asuntopula? Ja jos kämpän löytää, se on taatusti siivottoman kallis. Tätä kun kyselee alan toimijoilta, saa vuodesta toiseen samat vastaukset. Syyllinen on aina jossakin muualla.

Ei kuulemma ole tontteja, tai jos on, ei ole juuri sopivia tontteja. Ei ole kaavoitettu, tai on kaavoitettu ihan liikaa. Ei ole rakentajia, tai rakentajia löytyy vain kalleimpiin osoitteisiin. Joku ei saa pankista lainaa, tai toinen saa liiankin halvalla.

Monien mielestä huutavin pula on edullisista vuokra-asunnoista, joita pitää rakentaa valtion ARA-tuella. Vain se takaa, että ne pysyvät kohtuuhintaisina 40 vuotta. Toisten mielestä kaikki sääntely on pahasta, koska markkinat kuulemma tietävät parhaiten ja kysyntään pitäisi vastata rakentamalla suuret määrät miniasuntoja.

Uskooko joku, että jos asuntoja vielä pienennettäisiin, niistä tulisi edullisempia? Vai kävisikö todellisuudessa niin, ettei markkinoiden kuuluisa näkymätön käsi ohjaisikaan asunnontarvitsijoita vaan sijoittajia? He hankkisivat salkkunsa täyteen pienasuntoja, joiden vuokranmaksuun asukkaat joutuisivat hakemaan asumistukea. Näin me veronmaksajat joutuisimme tukemaan asuntosalkkumiesten tulonmuodostusta.

Toki miniyksiö hyvien palveluiden äärellä voi olla itse kullekin jossakin elämänvaiheessa oikea ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole ihmelääke asuntopulaan vaan härski rahantekokone.

Samaan aikaan, kun ihmiset muuttavat opintojen ja työn perässä kaupunkialueille ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen, syrjäseutujen talot tyhjenevät ja niiden arvo romahtaa. Romanttiset lehtijutut kertovat paluumuuttajista maaseudun rauhaan, mutta tilastojen numeroita he eivät muuksi muuta.

Maailman ihmisistä jo yli puolet asuu kaupungeissa. Kiinan kaupungit kasvavat kolmen prosentin vuosivauhtia. Suomi on saavuttamassa teollisuusmaiden 80 prosentin kaupungistumisasteen, mutta isojen kaupunkien väestönkasvu ei pysähdy.

On tietysti vaihtoehtokin. Lopetetaan joukkoliikenteen kehittäminen, kaavoitus ja rakentaminen pääkaupunkiseudulla. Vaaditaan kaikilta stadiin muuttajilta viisumi, jonka edellytyksenä on oma koti. Jätetään kaupunki niille, jolla on varaa maksaa Helsingin asunnoista Lontoon hinta. Me muut pakenemme ympäryskuntiin ja ajelemme sieltä töihin ja asioille entistä ruuhkaisemmilla moottoriteillä. 

Helsingissä on pitkällä aikavälillä valmistunut vuosittain vain noin 3 900 asuntoa. Nykyistä 5 500 asunnon vuositavoitetta nostetaan asteittain niin, että vuonna 2019 syntyisi vähintään 7 000 uutta asuntoa. 

Helsingin seudun 14 kunnan yhteinen tavoite vuoteen 2019 mennessä on 15 000 asuntoa vuosittain. Valtion tukemia perinteisiä 40 vuoden ARA-vuokra-asuntoja niistä olisi 20 prosenttia.

Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa kesäkuussa 2016