Tekeekö kaupunki ilmastotekoja?

Pariisin ilmastokokouksessa viime joulukuussa valtiot päättivät toimia niin, että maapallon keskilämpötilan nousu jää alle kahden asteen. Jotta sovittu tavoite toteutuu, Suomen hallitus valmistelee nyt kansallista energia- ja ilmastostrategiaa.

Mitäs se kaupungeille kuuluu? Useimmilla paikallisilla valinnoilla on suora yhteys kasvihuonekaasupäästöihin. Jos se unohtuu, ilmastosopimus jää pelkäksi paperiksi.

Toisiaan täydentävät päätökset maankäytöstä ja liikennejärjestelmästä vaikuttavat energian kulutukseen pitkälle tulevaisuuteen. Suomessa vajaa viidennes energiasta poltetaan liikenteessä, joka syö myös aikaa. Jos kaupunkirakenne jatkaa hajoamistaan, työ- ja asiointimatkat pitenevät entisestään.

Sähköautoja tarjotaan lääkkeeksi. Saasteita ja melua ne toki vähentävät, mutta ei kasvihuonekaasuja, ellei sähköä ole tuotettu uusiutuvista energialähteistä. Saman tilankin ne vievät kuin muut autot.

Rakennusten energiatalous puhuttaa. Tärkeintä on, että talot ovat osa tiivistä yhdyskuntarakennetta ja kuluttavat käytön aikana mahdollisimman vähän fossiilista energiaa. Rakennusmateriaaleihin sitoutunut energia on vain murto-osa rakennuksen käyttöiän aikaisesta kulutuksesta. Siksi on huuhaata markkinoida jonkun rakennusaineen käyttöä ilmastotekona.

Hankintapolitiikka kuulostaa harmaalta. Se on kuitenkin vahva väline, jos niin halutaan. Lähes neljännes Helsingin kaupungin menoista kuluu yksityiseltä puolelta ostettaviin tuotteisiin ja palveluihin. Jos jokainen tarjouspyyntö sisältäisi tiukat ilmastokriteerit, tuettaisiin samalla edelläkävijäyrityksiä. 

Elinkeinopolitiikka on porkkanoita. Kaupunki voi tarjota vaikka edullisemman tontin yritykselle, joka ei halua isoja parkkitiloja vaan sitoutuu joukkoliikenteen asiakkaaksi tai käyttää uusiutuvaa energiaa. Tyhmintä olisi alistua energiankäyttönsä vuoksi tuhoon tuomitun tuotannon ehtoihin.

Digitalisaatiokin on ilmastoteko. Jos joku palvelu on netissä, sitä ei tarvitse hakea kauempaa. Älykkäät energiaverkot ovat kohta arkipäivää. Esimerkiksi tuotannon ja kulutuksen ajantasainen seuranta auttaa tasaamaan kulutushuippuja ja hinnoittelemaan käyttöä kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Lopulta valinta on kaupunkilaisen käsissä. Osallistunko webinaariin? Nousenko bussin kyytiin? Haluanko, että taloyhtiön katolle asennetaan aurinkopaneelit?

                    

EU ja sen jäsenvaltiot ilmoittivat Pariisissa vähentävänsä kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Tämä vähennys jaetaan päästökauppasektorin (energialaitokset ja teollisuus) ja sen ulkopuolelle jäävän ns. taakanjakosektorin välillä. Kaupungeilla on rooli taakanjakosektorilla, jossa päästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna.

(Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa lokakuussa 2016)