Seuraavaksi kehitetään kaksiosainen konsepti: tarvitaan hellyttävä
pikku syötti, jonka taakse voidaan piilottaa se varsinainen projekti. Olemattoman
suunnitelman visualisoimiseen palkataan taitava kuvankäsittelijä, joka saa
syötin näyttämään suurelta ja kauniilta mutta ison projektin vaatimattomalta
taustaelementiltä. Mainosmiehet kehittävät hankkeelle tunteisiin vetoavan
markkinointinimen, jolla ei ole pääprojektin kanssa mitään tekemistä. Garden
Helsinki. Kansalaistori. Helsingin uusi symboli.
Sitten pitääkin järjestää lehdistötilaisuus, koska tässä
vaiheessa tarvitaan suurilevikkisten tiedotusvälineiden apua. Hankkeen veturit
tietävät, ettei heillä olisi menestymisen mahdollisuuksia, jos he toimisivat
kuten rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaiset eli kulkisivat virallisia
reittejä. Uutisköyhän päivän
pelastukseksi media julkistaa näyttävästi hankkeen, jonka otsikoidaan olevan
rohkea ja ainutkertainen. Kuvitukselle annetaan runsaasti tilaa.
Tulevien päivien lehdissä ja paikallisradiossa haastatellaan
kaupunginvaltuuston napamiehiä ja kysellään heidän suhtautumistaan. Vastaukset
ovat kohteliaan ilahtuneita aloitteellisuudesta. Eihän kukaan halua leimautua
kaiken kivan vastustajaksi saati todeta, ettei ilmiselvällä puhallusyrityksellä
ole mitään läpimenon mahdollisuuksia. Luvataan tutkia asiaa.
Jonkin ajan kuluttua ideanikkarit tulevat uudestaan
julkisuuteen ja antavat lausuntoja, joissa todetaan hankkeen etenevän
myönteisessä hengessä. Jos toimittajat keksivät kysellä mahdollisista
rahoittajista, veijarit vetoavat liikesalaisuuteen, mutta vakuuttavat, että
neuvotteluja käydään kaiken aikaa. Poliitikot ovat jo ehtineet miettiä, miten
heidän kannattajansa suhtautuvat syötteihin ja ottavat uudestaan kantaa.
Ideanikkareita kiitellään luovuudesta. Hankkeen faktoja tivaaville epäilijöille
huomautetaan, ettei kyseessä ole puisto vaan parkkipaikka tai pusikko ja että
helppohan se on aina vastustaa.
Ideanikkareiden projekteille on luonteenomaista, että esiin
ei koskaan nosteta niiden varsinaista liikeideaa – useimmiten massiivista
kiinteistökehityshanketta eli gryndausta tai muuta ansaintalogiikkaa – vaan
niitä markkinoidaan yleishyvällä, jota kenenkään ei pitäisi voida vastustaa.
Sellaiseksi käyvät mainiosti esimerkiksi suositut urheilulajit, puhdas luonto
tai työllisyys.
Voi vain hämmästellä, miten helppoa kauniilla piirroksilla on
huijata ihmisiä. Siellä, missä todellisuudessa on tehorakentamista, kuva näyttää
leppeässä tuulessa huojuvaa rantakaislikkoa. Huijaukset paljastuvat vasta, kun
kovia talousnumeroita aletaan kaivaa esiin eikä niitä löydy.
(Julkaistu Töölöläinen-lehdessä elokuussa 2016)
No comments:
Post a Comment