Julkinen kaupunkitila ja demokratian kriisit

Matkailuesitteissä kuvataan aurinkoisia rantabulevardeja, komeita aukioita ja vehreitä puistokatuja. Kaupungit tunnistetaan kaupunkitilastaan, joka on kaikille avoin. Sinne ei pyydetä pääsymaksua eikä kysytä, kuka olet.

Länsimaisen demokratian kehtona on tapana pitää antiikin Ateenaa, jonka torille kansalaiset kokoontuivat päättämään yhteisistä asioista. Samanlainen suora demokratia on yhä käytössä Sveitsin Appenzellissa, tosin vain kerran vuodessa.

Valta on sillä, joka hallitsee julkista tilaa ja tiedotusvälineitä. Kansanvallan testi onkin, saavatko ihmiset kohdata vapaasti kaupunkitilassa. Diktatuureissa julistetaan ulkonaliikkumiskielto, koska kansalaisten kokoontuminen kaduilla on vainoharhaisten yksinvaltiaiden näkökulmasta katsoen riski.

Turkissa vallankaappausyritys näkyi niin, että kapinoivat sotilaat pyrkivät valtaamaan pääkadut ja televisioaseman. Alkuvaiheessa vanhat vallanpitäjät turvautuivat sosiaaliseen mediaan antaessaan lausuntoja kansainvälisille tv-kanaville.

Vallankaappauksen epäonnistuminen kävi ilmeiseksi, kun kansalaiset tottelivat Turkin presidentin kehotusta osoittaa hänelle tukea täyttämällä kadut ja aukiot. Uutistoimitusten kamerat kuvasivat väkeä Istanbulin Taksim-aukiolla. Voi pohtia, oliko kyse aidosta demokratiasta vai kuuliaisuudesta yksinvaltiaalle.

Yhdysvalloissa julkista mielipidettä jakaa kysymys, tuovatko aseet turvallisuutta vai turvattomuutta. Äskeiset poliisiväkivallan vastaiset mellakat ovat päättyneet murheellisesti, kun väkivaltaan on vastattu väkivallalla. Suomessa puhuttivat viime talvena oman käden oikeutta käyttäneet ”katupartiot”, jotka tarjosivat valikoivaa suojelua.

Vuoden 1963 elokuussa 250 000 ihmistä marssi Washingtonin Lincoln-muistomerkille rauhanomaisessa mielenosoituksessa, jossa vaadittiin työtä ja ihmisoikeuksia. Ohjelmassa oli myös musiikkia ja Martin Luther Kingin historiallinen ”I have a dream” –puhe. On vaikea kuvitella vahvempaa osoitusta kansanvallasta.

Demokratia on vaarassa, jos julkista tilaa eivät täytä spontaanit protestit, ravintolapäivät, soitto ja ilo vaan ylhäältä organisoidut mielenosoitukset, sotilasparaatit ja pelko. 

Kaupunkitila ei ole mikä tahansa tyhjiö talojen välissä vaan yhteiskunnan historian näyttämö, jolla tulevaisuutta joko tuhotaan tai rakennetaan.

Lontoon Hyde Park –puistossa on Speaker’s Corner, paikka jossa kuka hyvänsä voi pitää palopuheen.

Kauppakeskuksissa ei saa järjestää mielenosoituksia. Ne ovatkin yksityistä eivätkä julkista tilaa.

Mainosrahoituksesta riippumaton media, esimerkiksi YLE tai BBC, on osa julkista tilaa. Julkisuus velvoittaa niitä tasapuolisuuteen ja sitoo tosiasioihin.

(Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa heinäkuussa 2016)