Punavihreä varjohallitus

Uskottava oppositiopolitiikka katsoo huomista pidemmälle ja lööppejä syvemmälle. Miten kysymykset muotoillaan ja mistä näkökulmista ratkaisuja etsitään? Mitä salkkuja punavihreässä varjohallituksessa voisi olla?

Kestävän taloudenpidon ministerin vastuulla on verovarojen, kansainvälisten luottojen ja valtion omaisuuden hallinnointi niin, että turvataan hyvinvointivaltion käyttötalous ja investoinnit. Hän myös palauttaa järjen hankintapolitiikkaan ja kilpailutukseen sekä kitkee harmaan talouden.

Globalisaatioministereille kuuluvat paitsi perinteinen diplomatia myös kulttuuri- ja kehitysyhteistyö, kauppapolitiikka ja veroparatiisien sulkeminen.

Rauhanturvaministeri on kansainvälisten konfliktien ratkaisuministeri. Aseita tarvitaan vain, jos kaikki diplomatian keinot on käytetty.

Eurooppaministerin salkku on entistä painavampi.

Ihmisoikeus- ja immigraatioministeri. Pakolaisuus ja maahanmuutto eivät katoa asialistalta. Turvapaikkakäytäntöjen ja kotoutuksen on noudatettava yleismaailmallisia periaatteita.

Kaupunkiministeri! Maa- ja metsätalousministeriä on pidetty itsestäänselvyytenä, mutta kaupungistuva maailma vaatii ministerin, jolle kuuluu mm. asuntopolitiikka. Tulevaisuuden aluepolitiikka on kaupunkialueiden politiikkaa.

Sote-ministereitä on useita, budjettipiirakasta heidän vastuullaan on yli puolikas. Yksi tehtävä on perusturvan kehittäminen, toinen sosiaali- ja terveydenhoidon yhteensovittaminen lähellä kansalaisia ja kolmas vaativan hoidon linkittäminen perustasoon.

Lapsiministerillekin riittää töitä.

Energia- ja ilmastoministeri. Energia- ja ilmastopolitiikan erillisyys on johtanut toisiaan poskelle lyöviin ratkaisuyrityksiin, tuotekehityksen pysähtymiseen ja talouden kilpailukyvyn jäätymiseen.

Maankäyttö- ja logistiikkaministeri. Kaavoitus- ja liikenneasioita on ratkottu eri ministeriöissä, vaikka ne kytkeytyvät suoraan toisiinsa. Digitalisaatio korvaa osan liikkumistarpeista, mutta sekin vaatii oman infrastruktuurinsa.

Oppimis-, tutkimus- ja työministeri. Haasteena on työn, tuotannon ja toimeentulon yhtälö, siis innovaatioiden ja liiketoimintamallien kehittäminen, joka ei ratkea ilman koulutusta ja tutkimusta.

Sivistysministeri huolehtii koulutuksen laaja-alaisuudesta ja kulttuurielämän elinvoimasta.

Luonnonvaraministeri. Aikoinaan pilkattiin maita, joissa ei ollut ympäristö- vaan pelkkä luonnonvaraministeriö. Ajatus ei ole huono, jos ja kun päämääränä on luonnonvarojen – metsien, peltojen, soiden, vesien ja kaivannaisten –  kestävä käyttö.

Pääministeri on yhteistyöministeri ja hallituksen puheenjohtaja. Entä jos omaksuttaisiin sveitsiläinen käytäntö, jossa pääministerin tehtävä kiertää ministeriltä toiselle, jokaisen hallituspuolueen puheenjohtajalle vuorollaan?

(Julkaistu kolumnina Demokraatti-lehdessä syyskuussa 2016)