Eurooppalaiset arvot

Viime aikojen sekavassa ja häkeltyneessä julkisessa keskustelussa viitataan usein ’eurooppalaisiin arvoihin’ ja tarpeeseen puolustaa niitä. Mutta onko meillä yhteistä ymmärrystä siitä, mitkä ovat eurooppalaisia arvoja?

Opettajia ohjataan näin: ”Vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa eurooppalaisiksi arvoiksi nimetään demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja puolustaminen.”

Opetushallitus tarkentaa: ”Eurooppalaisten unelmaan elää rauhassa ja vapaudessa sisältyvät oleellisesti käsitteet oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, myös niillä, jotka ovat saaneet muita heikommat eväät elämänpolulleen.”

Professori Timo Vihavainen viittaa EU:n perussopimuksessa määriteltäviin unionin arvoihin. ”Ne ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvoisuuden, laillisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Yhteisölle on luonteenomaista pluralismi, diskriminaation välttäminen, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja miesten ja naisten tasa-arvo.”

Unionin neljällä vapaudella taas tarkoitetaan ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palveluiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionin alueella. Joidenkin mielestä EU:n pitäisi olla pelkkä vapaakauppa-alue. – Eipä taida sekään riittää eurooppalaiseksi arvoksi.

"Uskottavuus ihmisoikeuspolitiikassa alkaa kotoa,” toteaa kansanedustaja Erkki Tuomioja. Hän  tuo esille eurooppalaisten arvojen verrattain lyhyen ja universaalien arvojen vielä lyhemmän historian: ”Kun mielellämme korostamme Euroopan johtajuutta ihmisoikeusasioissa on hyvä tiedostaa, kuinka nuori asia ihmisoikeuksien määrittäminen ja kunnioittaminen myös Euroopan historiassa on.” Hän mainitsee yhtenä virstanpylväänä Englannin Magna Cartan vuodelta 1215 ja brittiparlamentin 1679 hyväksymän Bill of Rights.

”Vuotta 1789 pidetään ihmisoikeuksien historiassa erityisen merkittävänä. Silloin hyväksyttiin sekä Ranskan vallankumouksen tiimellyksessä ihmisoikeuksien julistus Déclaration des droits de l’homme et du citoyen että Yhdysvaltain perustuslain kymmenen ensimmäistä Bill of rights –nimellä tunnettua lisäystä.”

Kannan aina mukanani pientä sinikantista vihkoa: Universal Declaration of Human Rights. Vasta joulukuun 10. päivänä vuonna 1948 YK:n yleiskokous, siis Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot hyväksyivät YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen. Silloinkin tosin mm. Neuvostoliitto ja Saudi-Arabia äänestivät tyhjää.

Tämä globaali ihmisoikeusjulistus sisältää kaikki ne tavoitteet ja arvot, jotka ovat meille pyhiä: esimerkiksi vapaus, sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus lain edessä, syrjimättömyys, oikeus hakea turvapaikka, oikeus kansalaisuuteen.

En edelleenkään ymmärrä, mitkä arvot olisivat pelkästään eurooppalaisia.

(Teksti on julkaistu kolumnina Töölöläinen -lehdessä maaliskuun alkupuolella.)