Seitsemän asuntokysymystä

Jokaisessa asuntokysymystä käsittelevässä seminaarissa joku alustajista muistuttaa, että jo Zacharias Topelius päivitteli Helsingin asuntopulaa. Miten ihmeessä se ei koskaan ratkea? 

•  Jos kaupunki kasvaa, asuntoja on melkein aina liian vähän. Ja ellei tarjonta vastaa kysyntää, hinnat nousevat.

Miksi kaikki ihmiset pakotetaan muuttamaan Helsinkiin?

• Ketään ei pakoteta muuttamaan tänne! Mutta ihmiset haluavat asua Helsingissä, mikä tarkoittaa, että tämä on vetovoimainen ja elinvoimainen paikka, mikä on hieno asia.

Miksei kaavoiteta riittävästi asuntotontteja? Tämä on vuodesta toiseen toistuva syytös. 

• Helsingissä kaavoitetaan nykyään niin, että kynät savuavat. Tontteja on varastossa reilusti yli vuosittaisen tarpeen. On sitten toinen juttu, ovatko jotkut tontit rakentajille mieluisempia kuin toiset. Sitä paitsi viime syksynä kaupunginvaltuustossa hyväksytyn, vuoteen 2050 tähtäävän yleiskaavan tarkoitus on nimenomaan varmistaa tonttien riittävyys.

Miksi asunnot ovat niin kalliita? 

• Viime vuosina on lainaraha ollut halpaa ja kovan rahan asuntorakennuttajat, grynderit, ovat tietenkin käyttäneet suhdannetta hyväkseen ja rakentaneet niin kalliita asuntoja kuin ostajien sielu on sietänyt maksaa. Asunnot ovat aina hyvä sijoituskohde. Siksi niitä on ostettu paljon myös kovan rahan vuokra-asunnoiksi, joissa neliövuokra saattaa olla 10 euroa korkeampi kuin valtion korkotukemissa ara-vuokra-asunnoissa.

Miksei sitten ole rakennettu kohtuuhintaisia ara-vuokra-asuntoja? 

• Hyvä kysymys! Ehkä juuri siksi, että kalliimmatkin asunnot ovat menneet kaupaksi eikä ole kannattanut rakentaa pienemmällä voittomarginaalilla. Toinen syy on, että suuret asuntorakennuttajat Sato ja VVO ovat luopuneet yleishyödyllisyydestä, siis voittoa tavoittelemattomasta toiminnasta, ja siirtyneet kovan rahan markkinoille. Helsingissä toimii enää muutama pieni säätiö ja kaupungin oma asuntorakennuttaja ATT, jotka keskittyvät kohtuuhintaisiin asuntoihin.

Miksei rakenneta entistä pienempiä miniasuntoja, nehän olisivat halvempia? 

• Eivät muuten olisi! Ja Helsingissä on jo nyt pienasuntojen osuus reilusti suurempi kuin missään muussa eurooppalaisessa kaupungissa! Alle 20 neliön miniyksiö saattaa olla opiskelijan ensiasunnoksi aivan mainio, mutta on härskiä ehdottaa, että kenenkään pitäisi asua sellaisessa vuosikausia. Kuvitteleeko joku tosissaan, että markkinat hinnoittelisivat ne 20 neliötä halvemmaksi kuin vaikkapa 35 neliötä? Pienasunnossahan tarvitaan kuitenkin lähes yhtä paljon kalliita märkätilojen ja keittiön neliöitä kuin vähän isommassa.

Miksei pureta normeja, että saataisiin halvempia asuntoja? 

• Tätäkin väitettä toistetaan jatkuvasti. Esteettömyysvaatimukset nostetaan erityisen mielellään tikunnokkaan vaikka on laskettu, että niiden kustannusvaikutus on 1-2 prosenttia pelkistä asuinneliön rakentamiskustannuksista. Yhä useampi meistä ikääntyy ja joko haluaa tai joutuu asumaan kodissaan pitkään. Esteetön asunto tekee sen mahdolliseksi. Sitäpaitsi, iästä riippumatta kuka tahansa voi tarvita pyörätuolia. Pitäisikö vammautumisen jälkeen ensimmäiseksi ryhtyä remontoimaan kotiaan tai etsimään esteetöntä asuntoa? Esteettömyys on ihmisoikeus.

(Julkaistu kolumnina Töölöläinen-lehdessä maaliskuussa 2017)