Kaupunkipolitiikkaa vai aluepolitiikkaa?

”Uskooko joku, että maa pärjää paremmin, jos isot kaupungit pärjäävät huonommin?” Näin jyrähti Jan Vapaavuori, Helsingin uusi pormestari. ”Saaristolais- ja maaseutupolitiikkaa juhlitaan erilaisin 10-vuotisjuhlin, mutta kaupunkipoliittista ulottuvuutta on vaikea löytää nykyhallituksen ohjelmasta.”

Mitä se kaupunkipolitiikka oikeastaan on? Sekin sotkee, että suomenkielessä politiikka voi tarkoittaa joko puoluepolitiikkaa tai kehitys- ja toimintaohjelmaa, josta kaupunkipolitiikassa on kyse.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei ole ilman kuntia: ne järjestävät päiväkodit ja koulut, terveyskeskukset ja vanhusten hoidon, veden ja viemäröinnin, joukkoliikenteen, kadut ja sillat, puistot ja lenkkipolut, kirjastot ja kulttuuritalot. Monesti sähkön ja lämmön tuottaa kunnan oma energialaitos. Puolustusvoimia kaupungeilla ei ole, mutta ilmasto- ja ulkopolitiikkakin niiden pitää hallita.

Jo pääkaupunkiseudulla kaupungit kilpailevat keskenään sijoituksista, turisteista ja osaavista ihmisistä. Espoo vei Aalto-yliopiston ja pääkonttoreita, Vantaalla on lentokenttä ja Heureka, Helsingissä satamat ja ministeriöt.

Se varsinainen kisa on kuitenkin maailmanlaajuista: minne turistit haluavat matkustaa, missä pidetään parhaat konferenssit, minne suuryritykset tai järjestöt sijoittavat toimipisteensä, missä on huippuyliopistot.

Samalla vertaillaan aivan arkisia asioita: voiko vettä juoda hanasta, onko kaduilla turvallista, onko lapsille hyvät koulut, voiko terveydenhoitoon luottaa, toimivatko lentoyhteydet ja liikenne, löytyykö sopivia tiloja ja työvoimaa. – Tässä on se mukava puoli, että jos kaupunki on hyvä asukkailleen, se pärjää myös kilpailussa.

Valtiolta kaupungit odottavat ymmärrystä roolilleen kehityksen vetureina. Se tarkoittaa esimerkiksi tukea asuntotuotantoon, raideinvestointeihin ja tutkimuslaitoksille, maahanmuuttajien kotoutukseen, jatkokoulutukseen ja kulttuurilaitoksiin. Juuri nyt kaupungit vaativat itselleen lisää liikkumatilaa ja toimivaltaa sote-maakuntauudistuksen ratkaisuissa.

Yhdessä asiassa olen Vapaavuoren kanssa eri mieltä. Maailmalla eivät kilpaile vain kaupungit vaan kaupunkialueet kuten pääkaupunkiseutu. Maakunnat tarvitsevat keskuksen palvelut ja kaupungit niitä ympäröivän maakunnan elinvoiman. Jos jossakin, aluepolitiikassa vastakkainasettelun aika on ohi.

FAKTALAATIKKO

Yhdysvaltain presidentti ilmoitti, että USA irtautuu Pariisissa 2015 solmitusta ilmastosopimuksesta ja että hänet on valittu edustamaan Pittsburghia eikä Pariisia.

Tästä seurasi, että kaupungit eri puolilla maailmaa julistivat sitoutuvansa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. Mukana ovat niin Pariisin kuin Pittsburghin pormestarit.

Siksi myös ilmastopolitiikka on kansainvälistä kaupunkipolitiikkaa.

(Julkaistu  kolumnina Helsingin Uutisissa kesäkuussa 2017)