Paikallinen on globaalia

Kevään vaaleissa valitut valtuutetut päättävät parhaillaan kaupunkistrategioista alkaneelle nelivuotiskaudelle. Kansainvälinen on syksyn ehdoton muotiväri.

Espoo haluaa olla Suomen kansainvälisin kaupunki ja nostaa englannin kolmanneksi viralliseksi asiointikieleksi. Helsingin tavoite on olla Euroopan kiehtovimpia sijaintipaikkoja uutta luovalle startup-toiminnalle ja maailman parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki. ”Kansainvälisyys on arvo sinänsä, mutta myös elinkeinopolitiikan keskeinen tavoite” Helsingille. ”Työperäistä maahanmuuttoa ja sen osuutta kokonaismaahanmuutossa pyritään kasvattamaan.”

Yhteen aikaan kaikkien kaupunkien strategioissa oltiin portteja idän markkinoille tai pyrittiin piilaaksoiksi. Monien ykköstavoite on yhä kansainvälinen kilpailukyky. Sillä tarkoitetaan kolmea asiaa: ulkomaisia sijoituksia tuotantolaitoksiin tai pääkonttoreihin, lisää turisteja ja lisää ”luovaa luokkaa”. Luovaa luokkaa on houkuteltu vapaamielisellä kaupunkikulttuurilla ja cappuccinokahviloilla, joista vähemmänkin luovat ovat saaneet nauttia, jos rahat ovat riittäneet.

Kaupunkien ja maan elinkeinoelämän kehitys vaatii sekä intialaisia huippujohtajia, vierailevia professoreita ja Slush-nörttejä että opiskelijavaihtoa ja ruohonjuuritason tekijöitä. Kaikki tarvitsevat, paitsi työlupia myös peruspalveluita ja katon päänsä päälle, yhdet luksuskämpän mutta paljon useammat kohtuuhintaisen vuokra-asunnon.

Nykyajan maailmankartta muodostuu kaupunkien verkostoista. Kaupungit sekä kilpailevat keskenään että oppivat toisiltaan. Niiden perustehtävät ja ongelmat ovat kaikkialla yllättävän samanlaisia. Siksi ne ovat myös yhtenäinen markkina-alue ylikansallisille yrityksille, jotka myyvät esimerkiksi tietotekniikkaa, vesihuoltoa, energiantuotantoa, jätehuoltoa, joukkoliikennettä tai terveyspalveluita.

Kansallisten raja-aitojen kaatuminen rahoitusjärjestelmien ja maailmankaupan tieltä, tuotanto- ja kulutusprosessien globalisoituminen, ilmastonmuutoksen monet vaikutukset, tietovirtojen digitalisoituminen, maaltamuutto tai pakolaisuus asettavat Suomenkin kaupungit päivittäin uusien kysymysten eteen.

Välillä jo kyllästyttiin sanontaan Think global, act local! –  Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti! Nyt tiedetään, että se toimii myös toisinpäin: Think local, act global!

Faktalaatikko

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan 60 prosenttia maailman 19,5 miljoonasta pakolaisesta ja 80 prosenttia maailman 34 miljoonasta maansisäisestä pakolaisesta etsii turvaa ja tulevaisuutta nimenomaan kaupungeista. Samalla kun vauraissa länsimaissa opetellaan kotouttamista, köyhien maiden kaupunkeihin saapuu satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseudultaan. 

(Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa syyskuussa 2017)