Suomen
Kotiseutuliitto nimesi äskettäin Vuoden kaupunginosan. Nyt tunnustuksen sai Vuosaari,
Hämeenlinnan kokoinen Helsingin lähiö. Kotiseutupäivillä Jyväskylässä
pohdittiin myös rakennetun ympäristön merkitystä.
Sanassa ’kotiseutu’ häivähtää mennyt
maailma. Kuin kaivattaisiin maisemaa, jossa viljapelto aaltoilee ja ”pilven
varjot vaeltavat” veden peilissä. ”Mä näitä nähden aattelen mun omaa
sieluain”, Johan Ludvig
Runeberg kirjoitti 1833 julkaistussa runossaan.
Nykyaikaan
istuu paremmin maailmanmatkaajien tapa sanoa, että koti on siellä, mihin
hattunsa kulloinkin ripustaa. ”Wherever I lay my hat that's my home”, lauloi
Marvin Gaye.
Jos pääkaupunkiseudulla
asuvalta ihmiseltä aiemmin kysyi hänen kotiseutuaan, vastaus oli ehkä Kainuu
tai Savo. Nyt se on Vuosaari, Viherlaakso tai Koivukylä. Luonnonmaiseman ja
kotiseudun tilalle, ainakin niiden rinnalle on tullut urbaani lähiympäristö ja
kotipaikka.
Ihmisellä on
tarve juurtua ja kuulua johonkin, ei vain kerran elämässään vaan yhä uudestaan.
Vaikka olisi asunut jossakin kaupungissa vain lyhyen aikaa, kun sinne vuosien
jälkeen palaa, tuntuu kuin tulisi kotiin, kuin tapaisi vanhan ystävän. Mistä
tuo sielussa läikähtävä tuttuuden tunne syntyy, onkin toinen tarina.
Paikkoihin kerrostuu
merkityksiä henkilökohtaisen historian myötä: Tätä katua kuljin kouluun, tuon
lehmuskujan tuoksun muistan, tuossa rakennuksessa kävin töissä, tässä talossa
oli ensimmäinen oma asuntoni, tuon metron äänen tunnistan. Kotipaikat ovat osa
minua.
Kaupunkien jatkuva
muutos rikkoo yksilön muistikuvia: miksi katupuut piti kaataa, onko
raitiovaunujen pakko kulkea eri reittiä kuin ennen, miksi kaunis talo purettiin
mutta ruma korjattiin? Ympäristön ja rakennusten suojelu tasapainottelevat kapinaliikkeiden
keskellä. Yksittäiset puut kasvavat uudelleen, mutta rakennetusta historiasta
ei voi tehdä kopioita – paitsi lavasteissa.
Rakennussuojelu
tuppaa olemaan aina useita vuosikymmeniä myöhässä, ennen kuin käsitys
kauneudesta ja arvosta ehtii muuttua. Rakennetun ympäristön historian
kerrostumien kasvu kestää vuosisatoja, mutta se on helppo tuhota hetkessä.
Rakennettua ympäristöä voikin lukea poliittisena tekstinä, kertomuksena siitä
päätöksentekoprosessista, jonka tuloksena ympäristö on muodostunut ja jonka
arvoja se heijastaa. Minun kotipaikkani ei ole yksin minun.
Faktalaatikko
Uudellamaalla on 26 kuntaa. Täällä ihmisillä ei ole yhtä
vahvaa maakuntaidentiteettiä kuin vaikkapa Pohjanmaalla tai Lapissa.
Uudellemaalle on muutettu muualta Suomesta työn perässä,
eläkkeellä palataan vanhalle kotiseudulle.
Kaupungeissakin kotipaikka määritellään usein kaupunginosan
mukaan. Espoossa puhutaan seitsemästä kaupunkikeskuksesta, Helsingissä
kaupunginosia on 60 ja Vantaalla 61.
(Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa elokuussa 2017)
No comments:
Post a Comment