Monday, October 30, 2017

Kotiseutu kaupungissa

Suomen Kotiseutuliitto nimesi äskettäin Vuoden kaupunginosan. Nyt tunnustuksen sai Vuosaari, Hämeenlinnan kokoinen Helsingin lähiö. Kotiseutupäivillä Jyväskylässä pohdittiin myös rakennetun ympäristön merkitystä.

Sanassa ’kotiseutu’ häivähtää mennyt maailma. Kuin kaivattaisiin maisemaa, jossa viljapelto aaltoilee ja ”pilven varjot vaeltavat” veden peilissä. Mä näitä nähden aattelen mun omaa sieluain”, Johan Ludvig Runeberg kirjoitti 1833 julkaistussa runossaan.

Nykyaikaan istuu paremmin maailmanmatkaajien tapa sanoa, että koti on siellä, mihin hattunsa kulloinkin ripustaa. ”Wherever I lay my hat that's my home”, lauloi Marvin Gaye.

Jos pääkaupunkiseudulla asuvalta ihmiseltä aiemmin kysyi hänen kotiseutuaan, vastaus oli ehkä Kainuu tai Savo. Nyt se on Vuosaari, Viherlaakso tai Koivukylä. Luonnonmaiseman ja kotiseudun tilalle, ainakin niiden rinnalle on tullut urbaani lähiympäristö ja kotipaikka.

Ihmisellä on tarve juurtua ja kuulua johonkin, ei vain kerran elämässään vaan yhä uudestaan. Vaikka olisi asunut jossakin kaupungissa vain lyhyen aikaa, kun sinne vuosien jälkeen palaa, tuntuu kuin tulisi kotiin, kuin tapaisi vanhan ystävän. Mistä tuo sielussa läikähtävä tuttuuden tunne syntyy, onkin toinen tarina.

Paikkoihin kerrostuu merkityksiä henkilökohtaisen historian myötä: Tätä katua kuljin kouluun, tuon lehmuskujan tuoksun muistan, tuossa rakennuksessa kävin töissä, tässä talossa oli ensimmäinen oma asuntoni, tuon metron äänen tunnistan. Kotipaikat ovat osa minua.

Kaupunkien jatkuva muutos rikkoo yksilön muistikuvia: miksi katupuut piti kaataa, onko raitiovaunujen pakko kulkea eri reittiä kuin ennen, miksi kaunis talo purettiin mutta ruma korjattiin? Ympäristön ja rakennusten suojelu tasapainottelevat kapinaliikkeiden keskellä. Yksittäiset puut kasvavat uudelleen, mutta rakennetusta historiasta ei voi tehdä kopioita – paitsi lavasteissa.

Rakennussuojelu tuppaa olemaan aina useita vuosikymmeniä myöhässä, ennen kuin käsitys kauneudesta ja arvosta ehtii muuttua. Rakennetun ympäristön historian kerrostumien kasvu kestää vuosisatoja, mutta se on helppo tuhota hetkessä. 

Rakennettua ympäristöä voikin lukea poliittisena tekstinä, kertomuksena siitä päätöksentekoprosessista, jonka tuloksena ympäristö on muodostunut ja jonka arvoja se heijastaa. Minun kotipaikkani ei ole yksin minun.

Faktalaatikko

Uudellamaalla on 26 kuntaa. Täällä ihmisillä ei ole yhtä vahvaa maakuntaidentiteettiä kuin vaikkapa Pohjanmaalla tai Lapissa.

Uudellemaalle on muutettu muualta Suomesta työn perässä, eläkkeellä palataan vanhalle kotiseudulle.


Kaupungeissakin kotipaikka määritellään usein kaupunginosan mukaan. Espoossa puhutaan seitsemästä kaupunkikeskuksesta, Helsingissä kaupunginosia on 60 ja Vantaalla 61.

(Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa elokuussa 2017)

No comments: