Pöydällepanoja ja vastaesityksiä - tapaus Suur-Helsinki

Kuntapolitiikan arki tarkoittaa jokaviikkoisia valmistelupalavereita, kokouksia ja paperipinoja, toki nykyään netissä sähköisiä bittilasteja, tutustumista virkamiesten tekemiin päätösesityksiin ja niiden tarkkaa poliittista arviointia.

Esimerkkinä  - tässä tapauksessa kuvitteellisena – ehkä painavimman kaupunginhallituksen 2.3.2015 esityslistalla olevan päätösesityksen muokkaus uuteen uskoon. Tämän kyseisen päätösesityksen liitteenä on yhdeksän asiakirjaa ja tärkeimpien ruotsinnokset. Alla vastaesitykseni, joka on rakennettu kaupunginjohtajan kuntaliitosta puoltavan päätösesityksen pohjalle. Ei mitään viihdelukemista.

Kaupunginhallituksen 2.3.2015 esityslista ja alkuperäinen päätösesitys löytyvät tämän linkin takaa: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginhallitus/esityslistat/asiakirja?year=2015&ls=11&doc=Kanslia_2015-03-02_Khs_9_El

** ** **

Kaupunginvaltuuston päätettäväksi menevä asia kaupunginjohtajan esittelystä:

Erityinen kuntajakoselvitys ja kuntarakennelain mukainen yhdistymissopimus

Pantu kaupunginhallituksessa pöydälle 23.02.2015, uusi käsittely 2.3.2015

Päätösehdotus –  Kaarin Taipaleen esittämä vastaesitys:

(1) Kaupunginhallitus päättää esittää kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

(2) 1

(3) Kaupunginvaltuusto päättää  hylätä metropolialueen erityisessä kuntajakoselvityksessä valmistellun kuntarakennelain 8 §:n mukaisen yhdistymissopimuksen Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien sekä Sipoon kunnan välillä.

(4) 2

(5) Kaupunginvaltuusto toteaa perusteluinaan kuntajakoselvittäjien esityksestä seuraavaa:

(6) Kuntajakoselvittäjien raportissa ja yhdistymissopimuksessa ei ole esitetty riittäviä perusteluja kuntajaon muuttamisen tarpeesta eikä ole selvitetty,  miten kuntarakennelain 4 §:ssä säädetyt kuntajaon edellytykset täyttyvät.

(7) Selvitysraportti ei vastaa Helsingin kaupungin näkemystä kuntajaon muuttamisen tarpeesta. Ehdotus uudeksi kuntarakenteeksi  toisi Suur-Helsinkiin kokonaan uuden kaupunginosahallinnon, jossa kaupunginosat kuitenkin olisivat väestömäärältään keskisuuren suomalaisen kaupungin, esimerkiksi Lahden kokoisia eivätkä siten täyttäisi nykyaikaisen lähidemokratian vaatimuksia.

Samalla laajemman metropolialueen kysymykset jäisivät vaille niistä vastaavaa tahoa, jonka muodostumiselle ylivoimaisen suureksi koettu Suur-Helsinki päinvastoin toisi lisää esteitä.

(8) Yhdistymissopimus ei sisällä kaupungin näkökulmasta riittäviä linjauksia eikä yksityiskohtia yhdistymisestä päättämiseksi.

 (9) Esityksen mukainen kuntajaon muutos ja kuntien yhdistyminen on suomalaisessa kuntakentässä laajuudessaan suuri mutta yhtäältä ei silti kata todellista työssäkäyntialuetta ja toisaalta vaatii uuden hallintotason muodostamista.

(10) Eduskunnassa valmistellaan parhaillaan sote-lainsäädännön uudistusta, joka poikkeaa täysin kuntajakoselvittäjien työn aikaisesta viiden valtakunnallisen sote-alueen eriytetystä tilaaja-tuottajamallista. Uusi malli perustuu paljon pienemmille, yhdistetyille järjestämis- ja tuottajaorganisaatioille, jotka ovat kuntayhtymiä, ja rakentuu pitkälti sairaanhoitopiirien ympärille. Sen vaikutuksia kuntien henkilöstöön ja suhdetta esitettyyn Suur-Helsinkiin on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida.

(11) Uuden kunnan muodostamisen strategiset päätavoitteet ovat yhdensuuntaiset kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 ja sen sisältämän vision kanssa. Päätavoitteet ja visio on kuitenkin esitetty niin yleisellä tasolla, ettei niillä voida perustella Suur-Helsingin perustamista.

(12) Uuden kunnan yhdyskuntarakenteen periaatteet ovat yhdensuuntaiset kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa. Tavoitteet ja toimenpiteet on kuitenkin esitetty niin yleisellä tasolla, ettei niillä voida perustella Suur-Helsingin perustamista.

(13)  Asukasosallistumisen ja lähidemokratian menetelmiä on kaupungeissa kehitettävä kuntaliitoksista riippumatta.

(14) Palveluiden yleiset periaatteet ovat pääosin yhdenmukaiset kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa. Tavoitteet ja toimenpiteet on kuitenkin esitetty niin yleisellä tasolla, ettei niillä voida perustella Suur-Helsingin perustamista.

(15) Taloudenhoidon periaatteet ovat kansallisten julkisen talouden tavoitteiden ja kaupungin strategiaohjelman mukaiset. Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Helsingin taloudenhoidon periaatteet perustuvat kuitenkin hyvin erilaisiin lähtökohtiin, ja osittain tästäkin syystä on tiedossa, etteivät ne ole halukkaita liittymään Helsinkiin.

(16) Yhdistymissopimus ei ole hyväksyttävissä.

(17) Kaupunginvaltuusto toteaa lisäksi, että  tietojen puutteellisuuden ja vailla tosiasioihin perustuvia vaihtoehtovertailuja ei ole edellytyksiä järjestää Suur-Helsinkiä koskevaa kunnallista kansanäänestystä. Päinvastoin, se osoittaisi demokratian halveksuntaa. Kaupunkilaisten pitäisi ottaa kantaa kysymykseen, josta heille ei ole annettu riittävästi tietoa.

UUDELLE ASUKASDEMOKRATIALLE KOTI HIETSUUN

Valmisteilla oleva kuntauudistus on yksi syy, miksi lähidemokratian muotoja juuri nyt pohditaan. Jos tehdään laajoja kuntaliitoksia tai pääkaupunkiseudulle syntyy 14 kunnan metropolihallinto,  on riski, että päätöksenteko etääntyy yksittäisen asukkaan elinpiiristä.

Aika on toinen kuin silloin, kun Ilmari Kiannon kuvaamat Topi ja Riika ensi kertaa vetivät punaisen viivan. Nyt ollaan koulutetumpia kuin vuosisata sitten ja suorastaan hukutaan tiedon ja sosiaalisen median viestien tulvaan.

Silti ihmiset yhä edelleen tuntevat voimattomuutta ja turhautuvat tehtyjen päätösten edessä. Kiantoa lainaten, ”Punainen viiva? – eivätkö siellä lienekään huomanneet, että se oli kärsivän kansan sydänverellä vedetty?”

Kysymyksiä on silti enemmän kuin vastauksia. Mikä on edustuksellisen demokratian rooli, siis vaaleilla valittujen päättäjien asema suhteessa asukasdemokratiaan? Mistä asioista kaupunkilaisten olisi hyvä päättää suoraan? Miten etäälle ”lähiympäristö” ulottuu? Saavatko töölöläiset sanoa mitään maunulalaisten palveluista?

Mutta kadut, bussit ja junat kulkevat yli kuntarajojen ja kaupunkia rakennetaan vuosisadoiksi eteenpäin. Kuka kantaa vastuun kokonaisuuksista, eri raja-aitojen ja aikajänteiden yli menevistä asioita?

Entä ovatko jonkun alueen asukkaat aina keskenään yhtä mieltä? Kenen ääntä kuunnellaan; kovaäänisten, hiljaisten vai niiden, joilla on varaa ostaa kokosivun ilmoituksia päivälehdistä tai maksaa mediakonsultille, joka ujuttaa halutun viestin television iltauutisiin?

Miten määritellään enemmistö, ellei kaikkien mielipidettä kysytä? Millaisista asioista järjestetään kansanäänestys ja miten varmistetaan, että jokaisella on riittävästi tietoa äänestyspäätöksen tueksi? Äänestäisivätkö ruoholahtelaisetkin vuosaarelaisten asioista?

Ratkaisuksi on usein ehdotettu kaupunginosavaltuustoja. Mutta eikö silloin toisteta juuri sitä edustuksellisen demokratian mallia, joka ei nyt näytä toimivan? Eikö kaupunginosavaltuustoihin valittaisi suureksi osaksi samoja ihmisiä, jotka jo istuvat kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa?

Uuden demokratian muodot taitavat löytyä aivan toisaalta. Ehkä tarvitaan enemmän keskinäisen luottamuksen rakentamista ja sovittelua. Tarvitaan konkretiaa, asioiden panemista tärkeysjärjestykseen ja yhdessä tekemistä. Tarvitaan uutta ymmärrystä siitä, mitä asukasdemokratia on.

Hatunnosto porukalle, joka on Töölössä jaksanut taistella Hietsun paviljongin korjauksen puolesta. Kylätalosta voi tulla uuden asukasdemokratian koti. 

(Julkaistu kolumnina Töölöläinen-lehdessä joulukuussa 2013)