UUDELLE ASUKASDEMOKRATIALLE KOTI HIETSUUN

Valmisteilla oleva kuntauudistus on yksi syy, miksi lähidemokratian muotoja juuri nyt pohditaan. Jos tehdään laajoja kuntaliitoksia tai pääkaupunkiseudulle syntyy 14 kunnan metropolihallinto,  on riski, että päätöksenteko etääntyy yksittäisen asukkaan elinpiiristä.

Aika on toinen kuin silloin, kun Ilmari Kiannon kuvaamat Topi ja Riika ensi kertaa vetivät punaisen viivan. Nyt ollaan koulutetumpia kuin vuosisata sitten ja suorastaan hukutaan tiedon ja sosiaalisen median viestien tulvaan.

Silti ihmiset yhä edelleen tuntevat voimattomuutta ja turhautuvat tehtyjen päätösten edessä. Kiantoa lainaten, ”Punainen viiva? – eivätkö siellä lienekään huomanneet, että se oli kärsivän kansan sydänverellä vedetty?”

Kysymyksiä on silti enemmän kuin vastauksia. Mikä on edustuksellisen demokratian rooli, siis vaaleilla valittujen päättäjien asema suhteessa asukasdemokratiaan? Mistä asioista kaupunkilaisten olisi hyvä päättää suoraan? Miten etäälle ”lähiympäristö” ulottuu? Saavatko töölöläiset sanoa mitään maunulalaisten palveluista?

Mutta kadut, bussit ja junat kulkevat yli kuntarajojen ja kaupunkia rakennetaan vuosisadoiksi eteenpäin. Kuka kantaa vastuun kokonaisuuksista, eri raja-aitojen ja aikajänteiden yli menevistä asioita?

Entä ovatko jonkun alueen asukkaat aina keskenään yhtä mieltä? Kenen ääntä kuunnellaan; kovaäänisten, hiljaisten vai niiden, joilla on varaa ostaa kokosivun ilmoituksia päivälehdistä tai maksaa mediakonsultille, joka ujuttaa halutun viestin television iltauutisiin?

Miten määritellään enemmistö, ellei kaikkien mielipidettä kysytä? Millaisista asioista järjestetään kansanäänestys ja miten varmistetaan, että jokaisella on riittävästi tietoa äänestyspäätöksen tueksi? Äänestäisivätkö ruoholahtelaisetkin vuosaarelaisten asioista?

Ratkaisuksi on usein ehdotettu kaupunginosavaltuustoja. Mutta eikö silloin toisteta juuri sitä edustuksellisen demokratian mallia, joka ei nyt näytä toimivan? Eikö kaupunginosavaltuustoihin valittaisi suureksi osaksi samoja ihmisiä, jotka jo istuvat kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa?

Uuden demokratian muodot taitavat löytyä aivan toisaalta. Ehkä tarvitaan enemmän keskinäisen luottamuksen rakentamista ja sovittelua. Tarvitaan konkretiaa, asioiden panemista tärkeysjärjestykseen ja yhdessä tekemistä. Tarvitaan uutta ymmärrystä siitä, mitä asukasdemokratia on.

Hatunnosto porukalle, joka on Töölössä jaksanut taistella Hietsun paviljongin korjauksen puolesta. Kylätalosta voi tulla uuden asukasdemokratian koti. 

(Julkaistu kolumnina Töölöläinen-lehdessä joulukuussa 2013)