Kaupunginjohtaja vai pormestari?

Valitaanko seuraavissa, kevään 2017 kuntavaaleissa paitsi 85 kaupunginvaltuutettua myös pormestari? Lehtijutuista voi saada kuvan, että Helsingin uudesta johtamismallista olisi jo päätetty, mutta ei ole. No onko sillä mitään väliä, kuulen jo kysymyksen.

Selviä eroja on muutama. Nyt kaupunginjohtajat valitaan seitsemän vuoden määräajaksi, pormestarimalleissa johtajisto vaihtuisi kuntavaalien yhteydessä joka neljäs vuosi. Mutta kaikkien suureksi hämmästykseksi Pajunen esitti vastikään, että kaupunginjohtaja valittaisiinkin ”toistaiseksi” eli loppuiäksi. Siinä oli hänen omankin puolueensa edustajilla nieleskelemistä. Radiohaastattelussa kommentti olikin, että ”toki kaupunginjohtaja voi tehdä oman esityksensä”-

Vaikka kaupunginjohtajien tuolit nykyään jaetaan poliittisin perustein, he ovat kuitenkin virkamiehiä, eivät luottamushenkilöitä, siis poliitikkoja. Tätä roolieroa on kuntalaisten, joskus kaupunginjohtajien itsensäkin vaikea hahmottaa. Eroa hämärtää sekin, että Helsingissä kaupunginjohtaja saa koreat käädyt ja pormestarin arvonimen. Se ei kuitenkaan muuta hänen virka-asemaansa. Herra se on herrakin, ja nyt ylipormestarin herra on joko kaupunginhallitus tai valtuusto.

Suora pormestarivaali muuttaisi vaalikampanjaa, koska ehdokkaat joutuisivat esittelemään konkreettisemman ohjelman, samaan tapaan kuin miten eduskuntavaaleista on tullut pääministerivaalit. Valitulla pormestarilla olisi sitten tietysti myös vahva valtuutus toteuttaa ohjelmansa.

Muutosta ajaa halu vahvistaa poliittista ohjausta ja heikentää ’virkamiesvaltaa’, kuten sitä usein nimitetään. Asian voi sanoa toisinkin eli niin, että poliitikot haluavat lisää poliittista valtaa, siis arvoihin ja arvostuksiin perustuvaa valtaa.  Jotkut haluavat samalla vähemmän asiantuntijavaltaa, siis faktoihin perustuvaa valtaa.

Tässä yhteydessä esitetty vastakkainasettelu poliittisen ja virkamiesvallan välillä on hyvin tarkoitushakuinen. Virkamieskunta kun ei edusta "pahaa byrokratiaa" vaan monipuolista asiantuntemusta, jonka merkityksen ei soisi vähentyvän. Yhtä mielellään halutaan nähdä hallinto ”turhana byrokratiana” ja unohdetaan, että hallinnon tehtävä on valmistella asiat päätöksentekoa varten niin yrityksissä kuin kunnissa, ja varmistaa, että päätökset toteutetaan.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, näköpiirissä on myös sote-uudistus, joka toteutuessaan mullistaa kuntien tehtäväkentän. Valtakunnan hallitushan kaavailee, että sosiaali- ja terveyshuolto siirtyisi vuonna 2019 kokonaan pois kunnilta, erikseen perustettavan aluehallinnon vastuulle ja valtion maksettavaksi. Tämä tarkoittaisi, että puolet Helsinginkin menoista ja henkilökunnasta siirtyisi valtion budjettiin. Samalla menisivät sote-palveluiden tilat ja rakennukset.

(Julkaistu Slämy-verkkolehdessä lokakuussa 2015)