Vapaus valita on usein toistettu mantra tilanteissa, joissa yleensä ei ole todellista valinnanvaraa. "Vapaa markkinatalous" hehkuttaa valinnanvapautta niille, joiden luottokortilla on katetta. Alin hinta on kuitenkin usein ainoa valintakriteeri. Tai jos julkisen monopolin korvaa yksityinen, hinnalla ei ole kattoa eikä ole valinnan tuskaakaan.
On myös vapaus valita usko toisenlaisiin vaihtoehtoihin. Vapaus valita keskustelu- ja yhteistyökumppanit toisin, yli puolue-, ammattikunta- ja ikäluokkarajojen, jopa hallitus-oppositiorajan. Vapaus rakentaa yhteyksiä, jotka perustuvat samansuuntaisiin tavoitteisiin ja arvoihin. Vapaus valita toisin riippumatta rahoittajista, järjestöistä tai muista tukirakenteista.
Pelkkiä sanoja? ”Speech is what makes man a political being.” (Hannah Arendt) Sanoilla on voimaa, sanat kuvaavat vaihtoehtoja, sanoja tarvitaan argumentointiin ja faktojen toteamiseen. Politiikkaa ei ole ilman keskustelua eikä ilman puhetta ja perusteluita.
Vapaus valita toisin on ennen muuta keskustelualoite. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole jäädä puheeksi vaan muodostua foorumiksi, jossa muokataan tavoitteellisia aloitteita. Puhetta varmaan piisaisi muutenkin, mutta keskustelua käynnistämään kutsutaan maan parhaita ajattelijoita ja asiantuntijoita. Ei keskustelun eikä vastausten ole tarkoitus olla helppoja vaan kysymyksiä tarkastellaan eri näkökulmista ristiin rastiin. Ääntäkin varmaan korotetaan.
Ensimmäinen foorumi siis lauantaina 13.6. Kultturitalolla koko päivän, 10-17.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/05/vasemmiston_ja_vihreiden_vaikuttajia_mukana_yhteisvetoomuksessa_715925.html
Friday, May 01, 2009
Monday, February 09, 2009
I've not stopped writing, but...
... no, no, no, I've not stopped writing, I've just not been able to post all the stuff here lately!
Every month, there is a new radio column on the Channel 1 of the Finnish Public Broadcasting Company YLE, and the text is posted on the website after the broadcast. In Finnish, sure. http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/kolumni/ The most recent one was about the New Green Deal and other New Deals, and the one before that was about Robert Mugabe, based on the book "Dinner with Mugabe".
There were also a number of presentations that I've made in different conferences and seminars in the recent months (Climate conference in Poznan, sustainable building seminar in Delhi, lecture at the Architects' Association in Oslo, and so on).
Last but not least, I've finally, finally finished writing and editing and re-editing and correcting my thesis, CITIES FOR SALE, which I'll defend at the Helsinki University of Technology Friday 13 March.
Every month, there is a new radio column on the Channel 1 of the Finnish Public Broadcasting Company YLE, and the text is posted on the website after the broadcast. In Finnish, sure. http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/kolumni/ The most recent one was about the New Green Deal and other New Deals, and the one before that was about Robert Mugabe, based on the book "Dinner with Mugabe".
There were also a number of presentations that I've made in different conferences and seminars in the recent months (Climate conference in Poznan, sustainable building seminar in Delhi, lecture at the Architects' Association in Oslo, and so on).
Last but not least, I've finally, finally finished writing and editing and re-editing and correcting my thesis, CITIES FOR SALE, which I'll defend at the Helsinki University of Technology Friday 13 March.
Tuesday, December 30, 2008
Kirjoituspöydän ääressä
Vuosi on päättymässä. Olen "lomalla" työhuoneelta ja kirjoittelen omia tekstejä kotikoneella. Saa polttaa kynttilöitä illan pimeydessä.
Tämänaamuisen radiokolumnin aiheeksi olin ottanut Johannesburgin lentokentältä kesäkuussa löytämäni kirjan "Dinner with Mugabe", jossa etsitään ihmistä despootin takaa. Mugaben tarina taitaa olla aika monen ihmisen tarina. Alistetusta lapsesta tulee alistaja. - Toisaalta ymmärrämme vielä aivan liian huonosti siirtomaavallan raakaa perintöä, afrikkalaisesta kulttuurista puhumattakaan.
Äsken luonnostelin eroviestiä eräästä kunnianarvoisasta kansainvälisestä yhdistyksestä, en lähde yksin vaan yhdessä tuumin puheenjohtajan ja erään hallituksen jäsenen kanssa. Global gossip stuff. On turha tuhlata aikaansa kuppikuntiin, joissa ei ole mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin, näyttivät klubit miten hienoilta hyvänsä.
PÖydällä odottaa toinen kirjoitustyö, joka on saatava valmiiksi loppiaiseen mennessä.
Onnea ja menestystä uudelle vuodelle!
Tämänaamuisen radiokolumnin aiheeksi olin ottanut Johannesburgin lentokentältä kesäkuussa löytämäni kirjan "Dinner with Mugabe", jossa etsitään ihmistä despootin takaa. Mugaben tarina taitaa olla aika monen ihmisen tarina. Alistetusta lapsesta tulee alistaja. - Toisaalta ymmärrämme vielä aivan liian huonosti siirtomaavallan raakaa perintöä, afrikkalaisesta kulttuurista puhumattakaan.
Äsken luonnostelin eroviestiä eräästä kunnianarvoisasta kansainvälisestä yhdistyksestä, en lähde yksin vaan yhdessä tuumin puheenjohtajan ja erään hallituksen jäsenen kanssa. Global gossip stuff. On turha tuhlata aikaansa kuppikuntiin, joissa ei ole mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin, näyttivät klubit miten hienoilta hyvänsä.
PÖydällä odottaa toinen kirjoitustyö, joka on saatava valmiiksi loppiaiseen mennessä.
Onnea ja menestystä uudelle vuodelle!
Friday, December 12, 2008
Poznanista
YK:n kaksiviikkoiset, vuosittain järjestettävät ilmastokokoukset ovat melkoinen sekoitus erilaisia tapahtumia. Suurissa kokoushuoneissa hallitusten edustajat käyttävät huolella valmisteltuja virallisia puheenvuorojaan (3 minuuttia pitää riittaa ministereillekin), käytävillä ja lukemattomissa neuvotteluhuoneissa käydään epävirallisia (informal) ja muodollisesti vieläkin epävirallisempia (informal-informal) palavereita, joissa asiat todennäköisesti etenevät eniten. Yhtä COP-kokousten elementtiä voisi tarkastella tiiviinä kahden viikon jatkokoulutusmahdollisuutena: eri hallitusten ja organisaatioiden jarjestämät rinnakkaistapahtumat, joita on päivittäin kymmeniä. Lehdistöhuoneessa vaihtuvat esiintyjät puolen tunnin valein.
Olin 8.12. kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tilaisuudessa, jossa he esittelivät tuoreimman World Energy Outlook -raporttinsa. Tylyjä kaavioita ja rajuja numeroita siitä, millainen on energiatarpeen kasvu, jos kulutus ja kasvu jatkuvat entisellään. Myös öljylähteet loppuvat, ellei energiateollisuus investoi uusiin kohteisiin. IEA:n mukaan ei ole muita vaihtoehtoja kuin lisätä energiatehokkuutta - sillä on hoidettava puolet energiantarpeen kasvusta - ja uusiutuvien energialähteiden osuutta energiatuotannosta. Poliittisille päätöksentekijöille luetaan nyt kovia lukuja. EU-puheenjohtajamaata Ranskaan edustanut ilmastosuurlähettiläs totesi finanssikriisin osoittaneen, että jos hallitukset haluavat, ne pystyvät nopeisiin ja mittaviin toimiin. Teknologiat ovat olemassa, nyt tarvitaan politiikkaa. Yhdysvaltain nykyhallinnon ilmastosuurlähettiläs pitäytyi perinteisessä kielenkäytössä: lisää tutkimusta, kehitystä ja uutta teknologiaa.
Aivan toisenlainen ilmapiiri vallitsi lehdistötilaisuudessa, jossa esiintyivät ihmisoikeusaktivistina tunnettu Bianca Jagger ja brasilialainen professori, joka työskentelee alkuperäiskansojen edustajien kanssa sademetsien suojelemiseksi. Metsäkysymys on yksi ilmastoneuvottelujen suurista kysymyksistä. Kehitysmaat vaativat korvausta sille, että ne jättävät maailman keuhkot hakkaamatta. Nicaraguasta syntyisin olevan Bianca Jaggerin palopuhe Amazonin metsien suojelemiseksi ei jättänyt ketään kylmäksi.
Kaikkia meitä tarvitaan - pitkäjänteisesti pienimpiäkin yksityiskohtia hiovia virkamiehiä, älyllisten ja eettisten oivallusten valaisemia matkasaarnaajia, vaikeitakin päätöksiä tekeviä poliitikkoja, epävarmuuksia tarkentavia tiedemiehiä ja tutkijoita, energiatehokkaampia ratkaisuja kehittäviä firmoja, yleistä mielipidettä muokkaavia kansalaisjärjestöjä, ...
ks. myös http://www.24d.fi/component/option,com_wrapper/Itemid,70/
Olin 8.12. kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tilaisuudessa, jossa he esittelivät tuoreimman World Energy Outlook -raporttinsa. Tylyjä kaavioita ja rajuja numeroita siitä, millainen on energiatarpeen kasvu, jos kulutus ja kasvu jatkuvat entisellään. Myös öljylähteet loppuvat, ellei energiateollisuus investoi uusiin kohteisiin. IEA:n mukaan ei ole muita vaihtoehtoja kuin lisätä energiatehokkuutta - sillä on hoidettava puolet energiantarpeen kasvusta - ja uusiutuvien energialähteiden osuutta energiatuotannosta. Poliittisille päätöksentekijöille luetaan nyt kovia lukuja. EU-puheenjohtajamaata Ranskaan edustanut ilmastosuurlähettiläs totesi finanssikriisin osoittaneen, että jos hallitukset haluavat, ne pystyvät nopeisiin ja mittaviin toimiin. Teknologiat ovat olemassa, nyt tarvitaan politiikkaa. Yhdysvaltain nykyhallinnon ilmastosuurlähettiläs pitäytyi perinteisessä kielenkäytössä: lisää tutkimusta, kehitystä ja uutta teknologiaa.
Aivan toisenlainen ilmapiiri vallitsi lehdistötilaisuudessa, jossa esiintyivät ihmisoikeusaktivistina tunnettu Bianca Jagger ja brasilialainen professori, joka työskentelee alkuperäiskansojen edustajien kanssa sademetsien suojelemiseksi. Metsäkysymys on yksi ilmastoneuvottelujen suurista kysymyksistä. Kehitysmaat vaativat korvausta sille, että ne jättävät maailman keuhkot hakkaamatta. Nicaraguasta syntyisin olevan Bianca Jaggerin palopuhe Amazonin metsien suojelemiseksi ei jättänyt ketään kylmäksi.
Kaikkia meitä tarvitaan - pitkäjänteisesti pienimpiäkin yksityiskohtia hiovia virkamiehiä, älyllisten ja eettisten oivallusten valaisemia matkasaarnaajia, vaikeitakin päätöksiä tekeviä poliitikkoja, epävarmuuksia tarkentavia tiedemiehiä ja tutkijoita, energiatehokkaampia ratkaisuja kehittäviä firmoja, yleistä mielipidettä muokkaavia kansalaisjärjestöjä, ...
ks. myös http://www.24d.fi/component/option,com_wrapper/Itemid,70/
Thursday, October 30, 2008
451 x KIITOS
Kiitos jokaiselle 451 helsinkiläiselle, joka antoi minulle äänensä kuntavaaleissa! Olen pahoillani puolestanne, ettei kampanja kantanut valtuuston varsinaiseksi jäseneksi, kuten äänestäjänä varmaan olitte luottaneet. Varapaikalta pitää kuitenkin myös pyrkiä vaikuttamaan asioiden hoitoon, siihen äänenne antavat vahvan mandaatin.
Onneksi vaikuttamisen kanavia on monia - ehkä parempiakin kuin valtuusto. Ollaan yhteydessä!
(Tarkistuslaskenta toi muutamia lisä-ääniä aikasemman luvun päälle.)
Friday, October 17, 2008
861 - KUNTAVAALIKAMPANJAN LOPPUKIRI
Lue Erkki Tuomiojan blogi 17.10.2008 www.tuomioja.org
Välipäivinä työnteko haittaa pahasti kampanjointia: puheenjohtajana YK:n Marrakech-prosessiin liittyvässä seitsemän työryhmän valmistelukokouksessa ja jäsenenä prosessin Advisory Committeen neuvottelussa UNEPissa
25.10. (11-13) TEAM KAARIN TAIPALE TÖÖLÖNTORILLA! Tavataan ensin Alkon edessä
25.10. (12 - 16) Helsingin kirjamessuilla, kello 15:00 - 15:30 Jörn Donner ja Kaarin Taipale keskustelevat pienen metropolin suurista hankkeista kuten keskustakirjastosta, osasto 6b69 (Messukeskus)
26.10. (12-18) Kolmen sepän vaalimökillä
26.10. KUNTAVAALIPÄIVÄ (Helsingissä 861 on paras numero)
Välipäivinä työnteko haittaa pahasti kampanjointia: puheenjohtajana YK:n Marrakech-prosessiin liittyvässä seitsemän työryhmän valmistelukokouksessa ja jäsenenä prosessin Advisory Committeen neuvottelussa UNEPissa
25.10. (11-13) TEAM KAARIN TAIPALE TÖÖLÖNTORILLA! Tavataan ensin Alkon edessä
25.10. (12 - 16) Helsingin kirjamessuilla, kello 15:00 - 15:30 Jörn Donner ja Kaarin Taipale keskustelevat pienen metropolin suurista hankkeista kuten keskustakirjastosta, osasto 6b69 (Messukeskus)
26.10. (12-18) Kolmen sepän vaalimökillä
26.10. KUNTAVAALIPÄIVÄ (Helsingissä 861 on paras numero)
Monday, October 06, 2008
ELECTION CAMPAIGN IN THE CENTRE OF HELSINKI
Standing at a street-corner, talking with people, is a huge learning experience.
Most passers-by are very kind and don't ask much questions. Either they rush by or they stop for a minute, smile as a thank for a cup of coffee, grasp a brochure and hurry onwards. But some take the opportunity to bring up an issue that they have on their mind.
The absolute majority of people that I've talked with worry about the situation of the elderly and the retired: The tram or bus ticket is too expensive, even if it would mean a lot to leave the solitude of their apartment, to be able to come downtown, walk around and feel part of the city. The pension is far too small and it gets relatively smaller every year. The family members that take care of their handicapped or sick relatives are exhausted and get no help and support. There is not enough rental housing, and the rents are too high.
A man was frustrated about the position of someone who has bought a new apartment. The client has to pay for the home in advance, but once the construction company has left, it is almost impossible to make it fix anything that is not correct or properly done. A private person is far too weak a party to fight with a big developer with its professional lawyers. The man suggested that the public sector should allow free trials for private people who have to take their complaints to court.
Finland is a rich country and Helsinki is a wealthy capital. We call and consider ourselves a welfare society with universal social services. But also in the city centre, in front of the most expensive department store, there is a constant flow of people - mostly men - who don't even try to hide the fact that they have dropped outside of the societal order. With shaky hands, they take the cup of coffee, put a lot of sugar and milk into it, fill their pockets with cookies and candy, and come by the next day, again. I was watching a tired man, who was afraid to take cookies: can I take them with my dirty hands, he asked. Of course he could, his hands were not more dirty than mine.
Most passers-by are very kind and don't ask much questions. Either they rush by or they stop for a minute, smile as a thank for a cup of coffee, grasp a brochure and hurry onwards. But some take the opportunity to bring up an issue that they have on their mind.
The absolute majority of people that I've talked with worry about the situation of the elderly and the retired: The tram or bus ticket is too expensive, even if it would mean a lot to leave the solitude of their apartment, to be able to come downtown, walk around and feel part of the city. The pension is far too small and it gets relatively smaller every year. The family members that take care of their handicapped or sick relatives are exhausted and get no help and support. There is not enough rental housing, and the rents are too high.
A man was frustrated about the position of someone who has bought a new apartment. The client has to pay for the home in advance, but once the construction company has left, it is almost impossible to make it fix anything that is not correct or properly done. A private person is far too weak a party to fight with a big developer with its professional lawyers. The man suggested that the public sector should allow free trials for private people who have to take their complaints to court.
Finland is a rich country and Helsinki is a wealthy capital. We call and consider ourselves a welfare society with universal social services. But also in the city centre, in front of the most expensive department store, there is a constant flow of people - mostly men - who don't even try to hide the fact that they have dropped outside of the societal order. With shaky hands, they take the cup of coffee, put a lot of sugar and milk into it, fill their pockets with cookies and candy, and come by the next day, again. I was watching a tired man, who was afraid to take cookies: can I take them with my dirty hands, he asked. Of course he could, his hands were not more dirty than mine.
Katajanokan hotellihanke puhuttaa
Kiitos Katajanokan hotellihankkeen kriitikoille – heidän argumenttinsa ovat itse asiassa kirkastaneet minulle projektin vahvuuksia. Jos näet jotakin hanketta vastutetaan tosi kiukkuisesti (kuten tukiasuntoja Töölössä tai aikoinaan Kiasmaa) ja jos osa argumenteista on tuulesta temmattuja, vastustukselta putoaa helposti pohja. Siinä saattavat pitävätkin argumentit mennä roskikseen samassa rytäkässä.
Tänään keskustelimme silakkamarkkinoilla aktiivisten kaupunkilaisten kanssa hotellista ja muista vanhan keskustan "elävöittämishankkeista", Malisen Jouko ja minä.
Ei ole epäilystäkään, että kyse on yhdestä valtakunnan vaativimmista rakennuspaikoista. Sen symboliarvo on ihmisten mielissä lähes yhtä korkea kuin Töölönlahden. Se on jokaiselle ”minun ikioma Helsinki-maisemani”.
Mutta perustelu, että ollaan historiallisessa empire-keskustassa, ei pidä aivan paikkaansa: nyt ollaan Katajanokan puolella, jossa lähinaapurustossa sekä Aallon Enso-Gutzeitin pääkonttori että vielä uudempi ulkoministeriön rakennus ovat viime vuosisadan loppupuoliskolta, rantaviivan rakennuksista puhumattakaan.
Käsitys, että ahne hotelliketju on keksinyt tontin ja haluaa kaapata sen tehdäkseen businesta, on virheellinen. Paikka vapautui suunnittelulle sen jälkeen, kun alueelle suunniteltu designtalo -hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa. Miksi paikalla ei voisi olla hotellia? Kuka muistaa, mikä oli nykyisen kaupungintalon alkuperäinen käyttötarkoitus? Hotelli. Myös hotellikäyttöön korjattu vanha satamamakasiini antaa koko kulmakunnalle kaivattua elämää ja sosiaalista kontrollia.
Hotellivarauksen ehdoksi asetettiin, että suunnittelussa käytettäisiin huippuarkkitehteja. Maailman parhaita nimiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Joku kommentaattori on arvellut Herzogin ja de Meuronin toimistoa tuntemattomaksi. Näin voi tuskin väittää sen jälkeen, kun esimerkiksi heidän suunnittelemansa Beijingin olympiastadion tuli kesällä tutuksi kautta maailman.
Esittelykuvien perusteella ärsyttää taatusti rakennuksen korkeus. Katajanokalla ei pidä tehdä samaa virhettä, mikä tehtiin Sanoma-taloa suunniteltaessa: tuli yhtä kerrosta liian korkea. Jos hotellioperaattori ilmoittaa, että hotellista tulee muuten liian pieni ja kannattamaton, pitää vain sanoa, että vahinko, ei voi mitään. Ei mahdu.
Monet rakastavat vihata Aallon Enso-taloa. Harva haluaa myöntää, että talo jatkaa hienolla tavalla Pohjois-Esplanadin arvotalojen rivistöä. Herzog & deMeuronin talo ottaa Enson viestikapulan ja jatkaa samaa pitkää ketjua tämän ajan keinoin.
Mikä olisi parempi ratkaisu? Jättää paikka silleen? Muistatteko, millainen rakennus paikalla nyt on? Käykääpä katsomassa. Onko se kansallismaiseman arvoinen?
Sitten on vielä aivan toinen kysymys, onko hanketta viety eteenpäin tämän ajan vaatimusten mukaisella avoimella prosessilla. Ei ole. Ei ole käyty keskustelua siitä, mitä tontille voisi rakentaa tai mikä toiminta tarvitsee tiloja näin hienolta paikalta. Ei ole liioin käyty julkista, kansainvälistä kilpailua sen enempää hankkeen konseptista kuin sen suunnittelusta. - Luulen, että tämä prosessikompurointi aiheuttaakin enemmän tuskaa kuin mikään muu. Kaupunkilaisilla ei ole ollut mahdollisuutta nähdä saati pohtia vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuuden ajan pitäisi olla ohi, vaan eipä ole.
Tänään keskustelimme silakkamarkkinoilla aktiivisten kaupunkilaisten kanssa hotellista ja muista vanhan keskustan "elävöittämishankkeista", Malisen Jouko ja minä.
Ei ole epäilystäkään, että kyse on yhdestä valtakunnan vaativimmista rakennuspaikoista. Sen symboliarvo on ihmisten mielissä lähes yhtä korkea kuin Töölönlahden. Se on jokaiselle ”minun ikioma Helsinki-maisemani”.
Mutta perustelu, että ollaan historiallisessa empire-keskustassa, ei pidä aivan paikkaansa: nyt ollaan Katajanokan puolella, jossa lähinaapurustossa sekä Aallon Enso-Gutzeitin pääkonttori että vielä uudempi ulkoministeriön rakennus ovat viime vuosisadan loppupuoliskolta, rantaviivan rakennuksista puhumattakaan.
Käsitys, että ahne hotelliketju on keksinyt tontin ja haluaa kaapata sen tehdäkseen businesta, on virheellinen. Paikka vapautui suunnittelulle sen jälkeen, kun alueelle suunniteltu designtalo -hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa. Miksi paikalla ei voisi olla hotellia? Kuka muistaa, mikä oli nykyisen kaupungintalon alkuperäinen käyttötarkoitus? Hotelli. Myös hotellikäyttöön korjattu vanha satamamakasiini antaa koko kulmakunnalle kaivattua elämää ja sosiaalista kontrollia.
Hotellivarauksen ehdoksi asetettiin, että suunnittelussa käytettäisiin huippuarkkitehteja. Maailman parhaita nimiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Joku kommentaattori on arvellut Herzogin ja de Meuronin toimistoa tuntemattomaksi. Näin voi tuskin väittää sen jälkeen, kun esimerkiksi heidän suunnittelemansa Beijingin olympiastadion tuli kesällä tutuksi kautta maailman.
Esittelykuvien perusteella ärsyttää taatusti rakennuksen korkeus. Katajanokalla ei pidä tehdä samaa virhettä, mikä tehtiin Sanoma-taloa suunniteltaessa: tuli yhtä kerrosta liian korkea. Jos hotellioperaattori ilmoittaa, että hotellista tulee muuten liian pieni ja kannattamaton, pitää vain sanoa, että vahinko, ei voi mitään. Ei mahdu.
Monet rakastavat vihata Aallon Enso-taloa. Harva haluaa myöntää, että talo jatkaa hienolla tavalla Pohjois-Esplanadin arvotalojen rivistöä. Herzog & deMeuronin talo ottaa Enson viestikapulan ja jatkaa samaa pitkää ketjua tämän ajan keinoin.
Mikä olisi parempi ratkaisu? Jättää paikka silleen? Muistatteko, millainen rakennus paikalla nyt on? Käykääpä katsomassa. Onko se kansallismaiseman arvoinen?
Sitten on vielä aivan toinen kysymys, onko hanketta viety eteenpäin tämän ajan vaatimusten mukaisella avoimella prosessilla. Ei ole. Ei ole käyty keskustelua siitä, mitä tontille voisi rakentaa tai mikä toiminta tarvitsee tiloja näin hienolta paikalta. Ei ole liioin käyty julkista, kansainvälistä kilpailua sen enempää hankkeen konseptista kuin sen suunnittelusta. - Luulen, että tämä prosessikompurointi aiheuttaakin enemmän tuskaa kuin mikään muu. Kaupunkilaisilla ei ole ollut mahdollisuutta nähdä saati pohtia vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuuden ajan pitäisi olla ohi, vaan eipä ole.
Monday, September 15, 2008
PITÄÄKÖ MIELISTELLÄ?
Kuntavaaliehdokkaana olemiseen liittyy monenlaista. Moton ja ohjelman suunnittelua, yhteistyökumppanien etsimistä (en nyt tarkoita rahoitusta, sitä ei valitettavasti ole tulossa), tukiryhmän kokoamista, Facebookin päivittämistä, blogien pitoa, vaalikoneisiin vastaamista, ilmoitusten ja muun vaalimateriaalin taittoa ja painatusta, sentin venytystä, valokuvien valikointia, turuilla ja toreilla seisomista, ihmisten kuuntelua, puheiden pitoa, paneeleissa skarppina kommentointia...
Yksi haaste on tullut yllätyksenä: erilaiset vaalikyselyt, jotka ovat todellisuudessa pelkkää eturyhmälobbausta. "Onko ammattikuntamme edustaja hyvä kaupunginvaltuutettu?", "saako eläimiä kohdella huonosti?", "onko tämän tai tuon hinta liian korkea?", "eikö juuri meidän alamme olekin aliedustettu?".
Kysymykset on muotoiltu johdattelevasti niin, että kysyjän näkökulmasta katsottuna ainut oikea vastaus on tarjottimella. Vastaajan odotetaan myötäilevän, myötäkauhistelevan, silittävän myötäkarvaan ja sitoutuvan taistelemaan milloin minkäkin asian puolesta täysin riippumatta mahdollisista hyvinkin oikeutetuista vasta-argumenteista. Vastaajan odotetaan myös tietävän kaikista maailman asioista riittävästi voidakseen vastata ehdottomalla varmuudella kyllä tai ei.
Tällaisia valtuutettujako (jotkut) äänestäjät haluavat? Ei kai! Siinä tapauksessa olen ihan väärä ihminen. Osaamiseni, kokemukseni ja tietoni ovat laajoja mutta rajallisia. En ole joka alan ekspertti. Opin toki jatkuvasti uutta, ja niin täytyykin, sillä useimpiin asioihin en voi ottaa kantaa tuntematta taustoja ja kuulematta erilaisia näkökantoja ja argumentteja.
Mutta auta armias, ellen vastaa kaikkiin kyselyihin! Silloin tulen varmaan leimatuksi ylimieliseksi. Jos vastaan kriittisesti tai epäilevästi, olen varmaan hankala ihminen. Sekin riski pitää ottaa.
Yksi haaste on tullut yllätyksenä: erilaiset vaalikyselyt, jotka ovat todellisuudessa pelkkää eturyhmälobbausta. "Onko ammattikuntamme edustaja hyvä kaupunginvaltuutettu?", "saako eläimiä kohdella huonosti?", "onko tämän tai tuon hinta liian korkea?", "eikö juuri meidän alamme olekin aliedustettu?".
Kysymykset on muotoiltu johdattelevasti niin, että kysyjän näkökulmasta katsottuna ainut oikea vastaus on tarjottimella. Vastaajan odotetaan myötäilevän, myötäkauhistelevan, silittävän myötäkarvaan ja sitoutuvan taistelemaan milloin minkäkin asian puolesta täysin riippumatta mahdollisista hyvinkin oikeutetuista vasta-argumenteista. Vastaajan odotetaan myös tietävän kaikista maailman asioista riittävästi voidakseen vastata ehdottomalla varmuudella kyllä tai ei.
Tällaisia valtuutettujako (jotkut) äänestäjät haluavat? Ei kai! Siinä tapauksessa olen ihan väärä ihminen. Osaamiseni, kokemukseni ja tietoni ovat laajoja mutta rajallisia. En ole joka alan ekspertti. Opin toki jatkuvasti uutta, ja niin täytyykin, sillä useimpiin asioihin en voi ottaa kantaa tuntematta taustoja ja kuulematta erilaisia näkökantoja ja argumentteja.
Mutta auta armias, ellen vastaa kaikkiin kyselyihin! Silloin tulen varmaan leimatuksi ylimieliseksi. Jos vastaan kriittisesti tai epäilevästi, olen varmaan hankala ihminen. Sekin riski pitää ottaa.
Monday, August 04, 2008
VAALEILLA VALITTU PORMESTARI
Suorilla vaaleilla valittu pormestari - siis uuden tyyppinen poliittinen kaupunginjohtaja - on mielestäni aina ollut hyvä juttu. En vaan nyt keksi, miksi kepulaiset ovat ottaneet asian esille juuri nyt, nostaisiko se enemmän kepulaisia miehiä kuntaliitoksista syntyvien isojen maalaiskaupunkien johtoon? Keskustelun vei joka tapauksessa täysin harhateille Hesarin julkaisema mätäkuun juttu, jossa entisiä ja nykyisiä kepulaisia ministereitä esitettiin Helsingin pormestariksi. Ei tässä nyt siitä ole kyse.
Sitäpaitsi, Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan kaupunginjohtajat ovat virkamiehiä, eivät poliittisia luottamushenkilöitä. Vaaleilla pitäisi siis valita pormestari, joka olisi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja jolle uusi homma olisi täyspäivätyö, ei luottamustehtävä kuten nykyisin. Vastaavasti kaupungin virkamiesjohdon asema ammattijohtajina, valmistelijoina ja toimeenpanijoina korostuisi. Nykyisen kaltaisiin virkoihin ei kaupunginjohtajia siis valittaisi suoralla vaalilla. Pajunen vaan saisi antaa vitjansa valtuuston puheenjohtajalle, josta tulisi pormestari. Näin se ainakin monessa muussa maassa maailmalla toimii.
Suomalainen malli onkin kansainvälisesti aivan poikkeuksellinen. Eivät sitä oikein ole sisäistäneet nykyiset kaupunginjohtajatkaan, jotka pitävät itseään edelleen suurina poliittisina päättäjinä. Tämä taas harmittaa valtuutettuja ja lautakuntien jäseniä, jotka oikeutetusti tuntevat olevansa pelkkiä kumileimasimia.
Ilman muuta kaupunkilaisten pitää päästä päättämään kaupungin johtohenkilöistä. Mutta ensin pitää selvittää tarkkaan, millaisia hallintomalleja maailmalta löytyy ja mikä sopii meille parhaiten. Eihän esimerkiksi siinä olisi mitään järkeä, että suuremmissa kaupungeissä, joissa on useampia kaupunginjohtajia, yksi valittaisiin vaaleilla ja toisia ei. Virkamiehet pysykööt virkamiehinä (kaikella kunnioituksella) ja poliittista vastuuta kantakoot vaaleilla valitut Mayorit tai Bürgermeisterit.
Sitäpaitsi, Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan kaupunginjohtajat ovat virkamiehiä, eivät poliittisia luottamushenkilöitä. Vaaleilla pitäisi siis valita pormestari, joka olisi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja jolle uusi homma olisi täyspäivätyö, ei luottamustehtävä kuten nykyisin. Vastaavasti kaupungin virkamiesjohdon asema ammattijohtajina, valmistelijoina ja toimeenpanijoina korostuisi. Nykyisen kaltaisiin virkoihin ei kaupunginjohtajia siis valittaisi suoralla vaalilla. Pajunen vaan saisi antaa vitjansa valtuuston puheenjohtajalle, josta tulisi pormestari. Näin se ainakin monessa muussa maassa maailmalla toimii.
Suomalainen malli onkin kansainvälisesti aivan poikkeuksellinen. Eivät sitä oikein ole sisäistäneet nykyiset kaupunginjohtajatkaan, jotka pitävät itseään edelleen suurina poliittisina päättäjinä. Tämä taas harmittaa valtuutettuja ja lautakuntien jäseniä, jotka oikeutetusti tuntevat olevansa pelkkiä kumileimasimia.
Ilman muuta kaupunkilaisten pitää päästä päättämään kaupungin johtohenkilöistä. Mutta ensin pitää selvittää tarkkaan, millaisia hallintomalleja maailmalta löytyy ja mikä sopii meille parhaiten. Eihän esimerkiksi siinä olisi mitään järkeä, että suuremmissa kaupungeissä, joissa on useampia kaupunginjohtajia, yksi valittaisiin vaaleilla ja toisia ei. Virkamiehet pysykööt virkamiehinä (kaikella kunnioituksella) ja poliittista vastuuta kantakoot vaaleilla valitut Mayorit tai Bürgermeisterit.
PELKKÄÄ RETORIIKKAA
YLE Radio 1 Ykkösaamun kolumni 29.7.2008
Poliittinen puhe on pelkkää retoriikkaa, niin on tapana sanoa. Viime viikolla retoriikka nousi otsikkoihin, kun valtiovarainministeri totesi näin: ”On mielettömän kaunista ajatella, että annetaan pieni- ja keskituloisille kevennyksiä ja rikkaat eivät niinkään tarvitse.” Ministerin mielestä tämä kuitenkin on ”retorisesti kaunis mutta ’ontto’ ajatus.” (HS 26.7.)
Mitäs se retoriikka oikein on? Pitää ottaa avuksi Aristoteles. Hän jaotteli argumentit, siis perustelut, sen mukaan, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Retorinen argumentti pyrkii vakuuttamaan tietyn kuulijakunnan jonkun väitteen todenmukaisuudesta, mutta argumentti perustuu pelkästään vakuuttavuuteen. Argumentti ei siis pohjaa tosiasioihin eikä yleisesti hyväksyttyihin ajatuksiin vaan pelkästään uskottavuuteen.
Poliitikon vakuuttavuus tai politiikan uskottavuus ovatkin usein kuultuja vaatimuksia. Onko naispoliitikko uskottava? Miten nuori voi olla vakuuttava? Heikentääkö korkea ääni uskottavuutta? Onko tumma vakuuttavampi kuin vaalea?
Mutta palataan argumentaation. On ratkaistava, mikä on silkkaa retoriikkaa, siis pelkästään uskottavan oloista puhetta, mikä taas paikkansapitävää perustelua. Muukin kuin pelkkä retorisuus voi viedä argumentilta pohjan pois. Silloin on kyse harha-argumentista. Se on perustelu, joka näyttää paikkansapitävältä, mutta ei sitä ole.
Tuhatkunta vuotta Aristoteleen jälkeen, 1690, John Locke listasi kolme harha-argumentin perustyyppiä. Ensimmäinen niistä on vastahyökkäys, joka kohdistuu väitteen esittäneeseen henkilöön, ei siis itse asiaan. Jos vaikkapa pääministeri nimittäisi jotakuta henkilöä typeräksi eikä perustelisi väitettä, tästä olisi kyse. Toinen harha-argumentti perustelee väitettä vetoamalla asiantuntijaan tai johonkin arvostettuun tahoon. Esimerkiksi Ideaparkin isä argumentoi televisiokeskustelussa näin: ”Minun on saatava rakentaa Vihtiin, koska tunnen muitakin ministereitä”. Hän vetosi korkeampiin voimiin, kun muut argumentit olivat ilmeisesti loppuneet. Kolmas harha-argumentti perustuu oletukseen, ettei kuulija tiedä asiasta tarpeeksi tai ei ainakaan pysty perustelemaan vastaväitettä. Viime aikoina tämä väite on ollut usein käytössä: ”Tarvitsemme lisää ydinvoimaa, koska emme muuten pääse EU:n ilmastotavoitteisiin.” Yritäpä siinä nopeasti väittää vastaan.
Eivät harha-argumentit näihin kolmeen perustyyppiin lopu, niitä on runsaasti lisää. Poliitikoilla on tapana vastata kysymykseen puhumalla jostakin aivan muusta kuin mitä kysyttiin. Puhuvat asian vierestä, mikä on klassinen harha-argumentti. Jos minä taas väittäisin, että Euroopan Unioni vaatii käyriä kurkkuja, vaikka hyvin tietäisin, ettei näin ole, kyse on myös harha-argumentista. Liioittelevalla väitteellä yrittäisin saada EU:n näyttämään naurettavalta.
Kaupanteko on aina aivan omanlaisensa tilanne. Jokainen tietää, että myyjän tehtävä on liioitella työkseen tai jättää kertomatta hänen kannaltaan epäedullisia seikkoja. Silloin kyse on harha-argumentista, joka perustuu todistusaineiston peittelemiseen. Mutta ei kauppamiehen odotetakaan olevan mikään kuluttaja-asiamies, joka toisi esiin kaikki tuotteen kielteiset ominaisuudet. Tämä pätee arkielämässä, miten lie politiikassa? Meneekö Toivo kaupan? Tai Reilu Suomi? Myynnissä on niin ruiskukkaa, neliapilaa kuin ruusuja.
Populismi on harha-argumentointia, jos sen tarkoituksena on johtaa keskustelua pois asiasta, harhateille. Populistiset argumentit vetoavat n.s. ’yleiseen mielipiteeseen’ tai ’kansan syvien rivien’ tuntoihin. Tullaan aika lähelle retorisen argumentin perusolemusta, jossa kuulijan rooli on yhtä keskeinen kuin puhujan. Rakentaessaan retorista argumenttia puhuja on hyvin tietoinen siitä, ketä on suostuttelemassa puolelleen.
Poliitikkohan puhuu aina mahdolliselle äänestäjälle. Ellei itse kansalainen ole paikalla, häntä voi edustaa esimerkiksi ’julkinen sana’. Lehdistön uutiskynnyksen taas ylittää varmimmin se, joka vetoaa tunteisiin tai käyttää värikästä kieltä. Esimerkiksi Mauno Koiviston ’sopulit’ ja rento Turun murre ovat vielä hyvin muistissa.
Mitä laajempi kuulijakunta on, sitä tarkemmin poliitikko joutuu valikoimaan sanansa. Kuulijoiden pitää olla helppo hyväksyä väitteiden perustelut. Retoriset perustelut käyttävät itsestäänselviä taustaoletuksia tai yleisesti hyväksyttyä arvopohjaa. Poliittiset argumentit perustuvatkin usein ’hyviin tarkoitusperiin’ joista mahdollisimman monet voisivat olla yhtä mieltä – vanhuksia täytyy arvostaa, lapsia kasvattaa, luontoa suojella, työllisyyttä tukea, tehokkuutta lisätä. Näitä tavoitteita ei kukaan voi vastustaa ainakaan julkisesti. ”Ekoloogisuudella” esimerkiksi perustellaan nykyään melkein mitä vain. Lopputuloksena onkin mielikuva, että ”poliitikot ne lupaa kaikkea kaunista”.
Uusliberalismin kriitikko David Harvey on todennut, että poliittisissa iskulauseissa tavoitteet yritetään usein peittää hämärän retoriikan alle. Hän ottaa esimerkiksi käsitteen ’vapaus’, freedom, joka Yhdysvalloissa koskettaa ihmisiä syvästi. Harveyn mukaan sanomalla ’vapaus’”eliitti painaa nappulaa joka avaa oven massojen sydämiin lähes minkä hyvänsä asian oikeuttamiseksi.” Tällaisia taikasanoja ovat myös ’tehokkuus’, ’kustannussäästöt’ sekä kaikkien rakastama ’byrokratian vähentäminen’. Kuka nyt haluaisi lisää byrokratiaa tai kustannuksia tai tehottomuutta?
Argumenttien taustaideologialla on vahva voima. Jos puhuja voi olettaa, että kuulijat pitävät jotakin lähtökohtaa itsestään selvänä, puhujan ei tarvitse tuoda sitä esille. Voi jopa olla haitallista, jos korostaa taustaideologiaansa liikaa. Puhuja saattaa joutua tilanteeseen, jossa lähtökohta asetetaankin kyseenalaiseksi.
Alkuperäinen argumentti kuului siis näin: ”Hallituksen tulee kohdistaa veroalennukset pien- ja keskituloisille, koska he kärsivät inflaatiosta eniten.” Se on selkeä ja asiallisesti perusteltu väite. Entä vasta-argumentti: ”Väite on kaunis, mutta ontto.” Vastaväitteeltä taisivat puuttua perustelut. Yhden tavoitteen toteamus kuitenkin saavutti: se ylitti uutiskynnyksen.
Poliittinen puhe on pelkkää retoriikkaa, niin on tapana sanoa. Viime viikolla retoriikka nousi otsikkoihin, kun valtiovarainministeri totesi näin: ”On mielettömän kaunista ajatella, että annetaan pieni- ja keskituloisille kevennyksiä ja rikkaat eivät niinkään tarvitse.” Ministerin mielestä tämä kuitenkin on ”retorisesti kaunis mutta ’ontto’ ajatus.” (HS 26.7.)
Mitäs se retoriikka oikein on? Pitää ottaa avuksi Aristoteles. Hän jaotteli argumentit, siis perustelut, sen mukaan, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Retorinen argumentti pyrkii vakuuttamaan tietyn kuulijakunnan jonkun väitteen todenmukaisuudesta, mutta argumentti perustuu pelkästään vakuuttavuuteen. Argumentti ei siis pohjaa tosiasioihin eikä yleisesti hyväksyttyihin ajatuksiin vaan pelkästään uskottavuuteen.
Poliitikon vakuuttavuus tai politiikan uskottavuus ovatkin usein kuultuja vaatimuksia. Onko naispoliitikko uskottava? Miten nuori voi olla vakuuttava? Heikentääkö korkea ääni uskottavuutta? Onko tumma vakuuttavampi kuin vaalea?
Mutta palataan argumentaation. On ratkaistava, mikä on silkkaa retoriikkaa, siis pelkästään uskottavan oloista puhetta, mikä taas paikkansapitävää perustelua. Muukin kuin pelkkä retorisuus voi viedä argumentilta pohjan pois. Silloin on kyse harha-argumentista. Se on perustelu, joka näyttää paikkansapitävältä, mutta ei sitä ole.
Tuhatkunta vuotta Aristoteleen jälkeen, 1690, John Locke listasi kolme harha-argumentin perustyyppiä. Ensimmäinen niistä on vastahyökkäys, joka kohdistuu väitteen esittäneeseen henkilöön, ei siis itse asiaan. Jos vaikkapa pääministeri nimittäisi jotakuta henkilöä typeräksi eikä perustelisi väitettä, tästä olisi kyse. Toinen harha-argumentti perustelee väitettä vetoamalla asiantuntijaan tai johonkin arvostettuun tahoon. Esimerkiksi Ideaparkin isä argumentoi televisiokeskustelussa näin: ”Minun on saatava rakentaa Vihtiin, koska tunnen muitakin ministereitä”. Hän vetosi korkeampiin voimiin, kun muut argumentit olivat ilmeisesti loppuneet. Kolmas harha-argumentti perustuu oletukseen, ettei kuulija tiedä asiasta tarpeeksi tai ei ainakaan pysty perustelemaan vastaväitettä. Viime aikoina tämä väite on ollut usein käytössä: ”Tarvitsemme lisää ydinvoimaa, koska emme muuten pääse EU:n ilmastotavoitteisiin.” Yritäpä siinä nopeasti väittää vastaan.
Eivät harha-argumentit näihin kolmeen perustyyppiin lopu, niitä on runsaasti lisää. Poliitikoilla on tapana vastata kysymykseen puhumalla jostakin aivan muusta kuin mitä kysyttiin. Puhuvat asian vierestä, mikä on klassinen harha-argumentti. Jos minä taas väittäisin, että Euroopan Unioni vaatii käyriä kurkkuja, vaikka hyvin tietäisin, ettei näin ole, kyse on myös harha-argumentista. Liioittelevalla väitteellä yrittäisin saada EU:n näyttämään naurettavalta.
Kaupanteko on aina aivan omanlaisensa tilanne. Jokainen tietää, että myyjän tehtävä on liioitella työkseen tai jättää kertomatta hänen kannaltaan epäedullisia seikkoja. Silloin kyse on harha-argumentista, joka perustuu todistusaineiston peittelemiseen. Mutta ei kauppamiehen odotetakaan olevan mikään kuluttaja-asiamies, joka toisi esiin kaikki tuotteen kielteiset ominaisuudet. Tämä pätee arkielämässä, miten lie politiikassa? Meneekö Toivo kaupan? Tai Reilu Suomi? Myynnissä on niin ruiskukkaa, neliapilaa kuin ruusuja.
Populismi on harha-argumentointia, jos sen tarkoituksena on johtaa keskustelua pois asiasta, harhateille. Populistiset argumentit vetoavat n.s. ’yleiseen mielipiteeseen’ tai ’kansan syvien rivien’ tuntoihin. Tullaan aika lähelle retorisen argumentin perusolemusta, jossa kuulijan rooli on yhtä keskeinen kuin puhujan. Rakentaessaan retorista argumenttia puhuja on hyvin tietoinen siitä, ketä on suostuttelemassa puolelleen.
Poliitikkohan puhuu aina mahdolliselle äänestäjälle. Ellei itse kansalainen ole paikalla, häntä voi edustaa esimerkiksi ’julkinen sana’. Lehdistön uutiskynnyksen taas ylittää varmimmin se, joka vetoaa tunteisiin tai käyttää värikästä kieltä. Esimerkiksi Mauno Koiviston ’sopulit’ ja rento Turun murre ovat vielä hyvin muistissa.
Mitä laajempi kuulijakunta on, sitä tarkemmin poliitikko joutuu valikoimaan sanansa. Kuulijoiden pitää olla helppo hyväksyä väitteiden perustelut. Retoriset perustelut käyttävät itsestäänselviä taustaoletuksia tai yleisesti hyväksyttyä arvopohjaa. Poliittiset argumentit perustuvatkin usein ’hyviin tarkoitusperiin’ joista mahdollisimman monet voisivat olla yhtä mieltä – vanhuksia täytyy arvostaa, lapsia kasvattaa, luontoa suojella, työllisyyttä tukea, tehokkuutta lisätä. Näitä tavoitteita ei kukaan voi vastustaa ainakaan julkisesti. ”Ekoloogisuudella” esimerkiksi perustellaan nykyään melkein mitä vain. Lopputuloksena onkin mielikuva, että ”poliitikot ne lupaa kaikkea kaunista”.
Uusliberalismin kriitikko David Harvey on todennut, että poliittisissa iskulauseissa tavoitteet yritetään usein peittää hämärän retoriikan alle. Hän ottaa esimerkiksi käsitteen ’vapaus’, freedom, joka Yhdysvalloissa koskettaa ihmisiä syvästi. Harveyn mukaan sanomalla ’vapaus’”eliitti painaa nappulaa joka avaa oven massojen sydämiin lähes minkä hyvänsä asian oikeuttamiseksi.” Tällaisia taikasanoja ovat myös ’tehokkuus’, ’kustannussäästöt’ sekä kaikkien rakastama ’byrokratian vähentäminen’. Kuka nyt haluaisi lisää byrokratiaa tai kustannuksia tai tehottomuutta?
Argumenttien taustaideologialla on vahva voima. Jos puhuja voi olettaa, että kuulijat pitävät jotakin lähtökohtaa itsestään selvänä, puhujan ei tarvitse tuoda sitä esille. Voi jopa olla haitallista, jos korostaa taustaideologiaansa liikaa. Puhuja saattaa joutua tilanteeseen, jossa lähtökohta asetetaankin kyseenalaiseksi.
Alkuperäinen argumentti kuului siis näin: ”Hallituksen tulee kohdistaa veroalennukset pien- ja keskituloisille, koska he kärsivät inflaatiosta eniten.” Se on selkeä ja asiallisesti perusteltu väite. Entä vasta-argumentti: ”Väite on kaunis, mutta ontto.” Vastaväitteeltä taisivat puuttua perustelut. Yhden tavoitteen toteamus kuitenkin saavutti: se ylitti uutiskynnyksen.
Friday, July 11, 2008
IDEAPYSÄKÖINTIÄ HAKANIEMESSÄ
Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla 10.7. julkaistu kirjoitus
Kuinkas tässä näin pääsi käymään? Ideaparkituksen kaupunkiversio tuli Hakaniemeen! Vihdissä ideoidaan metsässä, Vantaalla moottoritien päällä ja Helsingissä maan alla. Kiinteistökehittäjä keksii kauppakeskuksen rahoittamaan pysäköintihallia, varmaa bisnistä – ja alueen kauppiaat ja kaupunkilaiset ovat kauhuissaan.
Kuinkas tässä näin pääsi käymään? Ideaparkituksen kaupunkiversio tuli Hakaniemeen! Vihdissä ideoidaan metsässä, Vantaalla moottoritien päällä ja Helsingissä maan alla. Kiinteistökehittäjä keksii kauppakeskuksen rahoittamaan pysäköintihallia, varmaa bisnistä – ja alueen kauppiaat ja kaupunkilaiset ovat kauhuissaan.
Paikka on mitä herkullisin, komea aukio aivan pääkaupungin keskustan kyljessä, mutta jotakin on pahasti pielessä. Mikä Hakaniemessä mättää, vaikka tori sykkii aidompaa elämää kuin kauppatori? Toisaalta, mikä vähän sokkeloisessakin kauppahallissa viehättää – jos onnistuu ylittämään Hämeentien ja pääsemään sinne asti?
Onko parkkitalo ylipäänsä ongelman ydin vai pitäisikö ratkaisua etsiä muista lähtökohdista? Miten eri käyttäjien ristiriitaiset tavoitteet sovitetaan yhteen? Ratkeavatko ongelmat rakentamalla vai tarvitaanko aivan muitakin lääkkeitä?
Mihin mahdollinen lisärakennusoikeus kannattaa sijoittaa, maan alle vai päivänvaloon? Kummat sopivat pimeään paremmin, autot vai ihmiset? Miten metroaseman sisäänkäynneistä saadaan houkuttelevampia? Millaiset uudet kaupat tuovat lisää asiakkaita, entä mistä ja miten asiakkaat tulevat?
Mutta kuka kutsui yhden gryndereistä ratkaisemaan Hakaniemen tulevaisuuden? Missä siitä päätettiin? Eikö kannattaisi hyödyntää vapaan kilpailun parhaita puolia ja pyytää useampia eri ehdotuksia kuten Kampissa tehtiin?
Helsingissä on aika vihdoin siirtyä uuteen suunnittelukulttuuriin. Otetaan eri osapuolia ja eri alojen viisaita mukaan pohdintaan alusta alkaen. Etsitään ja esitetään useita vaihtoehtoja, katsotaan ongelmakohtia monista näkökulmista. Kysytään ideoita muiltakin kuin kolmen kirjaimen gryndereiltä. Tehdään ensin oikeita kysymyksiä ennen kuin annetaan vääriä vastauksia.
Monday, June 16, 2008
IDEAPARKITTAMISEN SALAISUUS
Juttu Uutispäivä Demarissa (12.6.) Ideaparkeista rakentui vastakkainasetteluun työpaikkojen ja ympäristöongelmien välillä. Entä jos peruskysymys onkin aivan toinen: kiinteistökeinottelua ja korruptiota?
Ei ole sattumaa, että Ideaparkkien isällä on suora yhteys vaalirahoitussotkuun, n.s. Kehittyvien Maakuntien Suomi –järjestöön ja mm. Rovaniemellä profiloituneeseen Nova-kiinteistökehitysyhtiöön.
Miten Ideapark-malli toimii? Hankitaan kaavoittamatonta maata moottoriteiden melualueelta, kyllin etäältä asutuskeskuksista, jotta maan hinta on hyvin alhainen. Sen jälkeen paikallisille päättäjille esitellään koreat piirustukset ja maalaillaan tulossa olevia työpaikkoja ja verokertymiä, jos kunta laatii kaavat, antaa luvat ja rakentaa kunnallistekniikan. Mutta kunnan päätös pitää tehdä saman tien, muuten sopimus raukeaa. Hyvät veljet ovat panneet kättä päälle jo etukäteen.
Oikeastaan ei pidä ihmetellä, jos taloudellisen kehityksen kärjestä pudonneiden alueiden kunnanisät ovat mykkinä ihastuksesta. Että tällainen taivaan lahja meidän kylille, ei siitä sovi enempiä kysellä.
Kauppias rakennuttaa peltihallin, sitouttaa vuokralaiset pitkäaikaisella sopimuksella, myy kiinteistön kansainväliselle sijoittajalle ja siirtyy sitten seuraavalle kylälle. Ei se business pelkkään nappikauppaan eikä soffiin perustu vaan maan ansiottomaan arvonnousuun. Vanha temppu, aiemmin sitä harrastivat lähinnä asuntogrynderit. Vetoaminen tulevaan junayhteyteen on kansalaisten pilkkaamista. Muistatte varmaan, miten monien jo olemassa olevienkin junayhteyksien säilymisen puolesta on pitänyt taistella.
Entä ne työpaikat? Pätkätöitä matalapalkkaisille naisille. Ei panostuksia esimerkiksi kestävien vientituotteiden tutkimukseen, kehitykseen ja kotimaiseen valmistukseen vaan kaukoidän halpatuontia ja kertakäyttötuotteita.
Jos tarkoitus todella olisi maakuntien kehittäminen, työpaikkojen luominen ja palveluiden tuominen lähemmäksi ihmisiä, ratkaisut näyttäisivät aivan toisenlaisilta. Silloin rakennuspaikatkin etsittäisiin Vihdin, Lempäälän ja Pieksämäen keskustasta ja julkisen liikenteen reittien risteyksistä. Se on myös eduskunnan säätämän maankäyttö- ja rakennuslain sekä kirjain että henki, jota asuntoministerikin noudattaa.
Tuesday, June 10, 2008
Reunamerkintöjä
Paljon on taas tapahtunut - olen ollut "maailmaa parantamassa", tavannut matkojen varrella upeita, älykkäitä, visionäärisiä ihmisiä - kohdannut heidän heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, ollut imponeerattu heidän tahdonvoimastaan ja kyvystään taistella ylivoimaisilta tuntuvissa tilanteissa Etelä-Amerikassa, Intiassa, Afrikassa. Heidän esimerkkinsä antaa uskoa ja voimaa silloinkin, kun kotoiset ongelmat tuntuvat turhanaikaisilta ja siksi lamaannuttavilta. He osoittavat, että maailma on globaali joka hetki. Kaikki koskee meitä kaikkia, niin energia, vesi, nälkä, sota kuin rauha.
Toisaalta on tullut seuratuksi Ideaparkki- ja vaalirahoitussotkua turhankin läheltä - katsoin juuri, että perustamassani Facebook-ryhmässä IDEAPARKITTAMISELLE LOPPU on jo 1601 jäsentä ja ryhmä kasvaa edelleen joka päivä! Vanhanen tapailee Japanin keisaria, mutta perunat ovat Kesärannan uunissa. Eduskunnan oppositio odottaa Nurmijärven kehittyvän maakunnan miestä. Saa nähdä, kauanko hän pysyy pystyssä, antaako puolue yhä lojaalisti tukeaan aivan kuin Afrikan johtajat Mugabelle - vanhan veljeyden tähden, vaikka sisältö on jo aikoja rikkoutunut.
SDP on valinnut itselleen johtajat. Ilmeisesti meillä on aina sellaiset johtajat, jotka ansaitsemme. Emme ansainneet Tuomiojaa. Urpilaiselle ei voi toivoa muuta kuin voimia ja viisautta - pyöritys tulee taatusti olemaan rajua. Kuherruskuukausi niin lehdistön kuin puolueen kanssa on pian ohi ja se joka on nopeasti nostettu, ammutaan mielellään pian alas, erityisesti nainen, nuori ja vaalea. Ks. Jäätteenmäki - vaikka kypsä ja tumma. Itse olisin suonut Urpilaisen kasvavan korkoa muutaman vuoden Ekin rinnalla, vaikka en epäile hetkeäkään, etteikö Jutalla ole eväitä kasvaa johtajan mittoihin. Mutta kokemuksella on arvonsa. Nyt vaan on näin.
Toisaalta on tullut seuratuksi Ideaparkki- ja vaalirahoitussotkua turhankin läheltä - katsoin juuri, että perustamassani Facebook-ryhmässä IDEAPARKITTAMISELLE LOPPU on jo 1601 jäsentä ja ryhmä kasvaa edelleen joka päivä! Vanhanen tapailee Japanin keisaria, mutta perunat ovat Kesärannan uunissa. Eduskunnan oppositio odottaa Nurmijärven kehittyvän maakunnan miestä. Saa nähdä, kauanko hän pysyy pystyssä, antaako puolue yhä lojaalisti tukeaan aivan kuin Afrikan johtajat Mugabelle - vanhan veljeyden tähden, vaikka sisältö on jo aikoja rikkoutunut.
SDP on valinnut itselleen johtajat. Ilmeisesti meillä on aina sellaiset johtajat, jotka ansaitsemme. Emme ansainneet Tuomiojaa. Urpilaiselle ei voi toivoa muuta kuin voimia ja viisautta - pyöritys tulee taatusti olemaan rajua. Kuherruskuukausi niin lehdistön kuin puolueen kanssa on pian ohi ja se joka on nopeasti nostettu, ammutaan mielellään pian alas, erityisesti nainen, nuori ja vaalea. Ks. Jäätteenmäki - vaikka kypsä ja tumma. Itse olisin suonut Urpilaisen kasvavan korkoa muutaman vuoden Ekin rinnalla, vaikka en epäile hetkeäkään, etteikö Jutalla ole eväitä kasvaa johtajan mittoihin. Mutta kokemuksella on arvonsa. Nyt vaan on näin.
Monday, April 28, 2008
KANSALAISAKTIVISMIA
Viikonloppuna lähti Vihdin ja Uudenmaan liiton päättäjille allaoleva muistio Ideaparkin vaikutuksista. Helsingin Sanomien pääkirjoitus jatkoi samoista aiheista ansiokkaasti tämän aamun pääkirjoituksessa.
Eilinen sunnuntaihesarin Lippos-haastattelu sen sijaan sai aikaan melkoista hämmästystä. Näinkö entinen puoluejohtaja haluaa osoittaa, että kun ikä nousee lähemmäs 70 vuotta, harkintakyky katoaa kokonaan. Hesarissa kysyttiinkin tänään osuvasti, miten äksy julkisuuden henkilö oikein saa olla.
Jos meikäläinen olisi käyttänyt vastaavaa sananpartta tai saman tasoisia argumentteja, ei olisi julkisuuskynnys ylittynyt, tai jos olisi, olisi kummasteltu, että onko sillä hormonit ihan sekaisin, akkojen kaunaista tunteenpurkausta...
Voi vain toivoa, että entisen puoluejohtajan lobbaus Tuomiojaa vastaan ja ydinvoiman puolesta kääntyvät itseään vastaan, kun älykkäät ihmiset analysoivat, mistä oikein on kysymys. Ainakin minut haastattelu sai perustamaan adressin EI YDINVOIMAA, käykää allekirjoittamassa!
Eilinen sunnuntaihesarin Lippos-haastattelu sen sijaan sai aikaan melkoista hämmästystä. Näinkö entinen puoluejohtaja haluaa osoittaa, että kun ikä nousee lähemmäs 70 vuotta, harkintakyky katoaa kokonaan. Hesarissa kysyttiinkin tänään osuvasti, miten äksy julkisuuden henkilö oikein saa olla.
Jos meikäläinen olisi käyttänyt vastaavaa sananpartta tai saman tasoisia argumentteja, ei olisi julkisuuskynnys ylittynyt, tai jos olisi, olisi kummasteltu, että onko sillä hormonit ihan sekaisin, akkojen kaunaista tunteenpurkausta...
Voi vain toivoa, että entisen puoluejohtajan lobbaus Tuomiojaa vastaan ja ydinvoiman puolesta kääntyvät itseään vastaan, kun älykkäät ihmiset analysoivat, mistä oikein on kysymys. Ainakin minut haastattelu sai perustamaan adressin EI YDINVOIMAA, käykää allekirjoittamassa!
LOPPU PELTOJEN IDEAPARKITTAMISELLE
Kansalaisaloitteen muistio Vihdin kunnan päättäjille ja virkamiehille, 26.4.2008
UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVAN TARKISTAMINEN
Vuonna 2000 tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL). Yksi sen tavoitteista oli pysäyttää kaupunki- ja kuntakeskustojen autioituminen, joka aiheutuu kaupan siirtymisestä moottoriteiden varteen. Tieto tulevasta lainmuutoksesta (MRL 58§) aiheuttikin automarkettien rakennusbuumin, jonka uskottiin sen jälkeen olevan lopullisesti ohi. Samaan aikaan löydettiin myös eheyttäviä vaihtoehtoja, joista esimerkkinä Helsingin Ruoholahti. Julkisen ja kevyen liikenteen solmukohtaan, osittain vanhoihin varastokiinteistöihin syntyi kiinteästi muuhun kaupunkirakenteeseen nivoutuva vähittäis- ja erikoiskaupan keskus, jossa on hyvät pysäköintitilatkin. Myös maaseutukaupungeissa kuten Jyväskylässä ja Kouvolassa on tehty jalankulkualue- ja pysäköintiratkaisuja, joilla vanhoihin keskustoihin on palautettu elämää. – Kehätierakentaminen ei siis ole ainoa mahdollisuus.
(MRL 58§ 3. mom). Vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten. Vähittäiskaupan suuryksikkö määritellään 114 §:ssä
(MRL 114 §):Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälä.
Lain henki on, että suurmyymälöiden sijoittaminen on maankäytön suunnittelua, johon pitää liittyä laajempaa yhteiskunnallista harkintaa. Loppuvuodesta 2008 Uudenmaan maakuntahallitus käsittelee pitkään valmistellun vaihemaakuntakaavan, joka maakuntavaltuuston on hyväksyttävä ennen kuin se menee ympäristöministeriöön vahvistettavaksi. Maakuntakaavaan mahdollisesti tehtävä muutos käy läpi saman prosessin. Maakuntavaltuuston päätöksestä voi valittaa ympäristöministeriöön, valitusoikeus on mm. jokaisen maakunnan kunnan jäsenellä (MRL §191 ja kuntalaki §92).
VÄHITTÄISKAUPAN SUURYKSIKÖIDEN YHTEISKUNNALLISET JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
Vähittäiskaupan suuryksiköt eivät sisälly yva-lainsäädännön hankeluetteloon, mutta alueellinen ympäristökeskus voi päättää myös yksittäistapauksessa yva-menettelyn soveltamisesta, vaikka hankkeen koko on asetuksessa määriteltyä pienempi tai hanketta ei ole mainittu hankeluettelossa. Vähittäiskaupan suuryksiköllä on merkittäviä ympäristövaikutuksia mm. liikennemäärien ja kasvihuonekaasupäästöjen kasvun kautta.
Yksi yhteiskunnallisista vaikutuksista on kuntalaisten jako autollisiin ja autottomiin, jolloin ulkopuolisiksi jätetään lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset ja muut, joilla ei ole käytössään autoa. Koska keskustojen ulkopuolella olevat vähittäiskaupan yksiköt perustuvat yksityisautoiluun, niihin ei järjestetä sujuvia julkisen eikä kevyen liikenteen yhteyksiä. Kevyt liikenne ei näytä onnistuvan edes silloin, kun suuryksikkö sijaitsee asutuksen tuntumassa, esimerkkinä Vantaan Jumbo.
Työllisyys- ja verotuloargumentilla puolustellaan kunnissa vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittamista juuri kyseisen kunnan maalle. Kyse on nollasummapelistä. Lyhytaikaisia voittajia ovat vain hallien rakentajat ja pätkätöitä tekevät kaupan myyjät, kun taas häviäjiksi joutuvat naapurikaupunkien vanhat keskustat, niiden työpaikat, palvelut ja kiinteistöt. Suurmyymälöiden jatkuva lisääntyminen hajottaa yhdyskuntarakennetta, jos mikä.
Talous ei kasva rakentamalla uusia liiketiloja ja sulkemalla entisiä. Ideaparkit ovat ainoastaan kilpailua markkinaosuuksista, eivät vastausta todelliseen talouden ja kulutuksen kasvuun. Kulutus ei voi kasvaa, ellei myös tuottavuus kasva. Uusien kaupan suuryksikköjen perustaminen ei kasvata tuottavuutta vaan laskee sitä. Esimerkiksi tuotteiden keskitetty jakelu lähikauppoihin on tehokkaampaa yhteiskunnan resurssien käyttöä kuin yksilöllinen henkilöautolla tapahtuva noutojakelu. Kaupan näkökulmasta tehokkuus lisääntyy, kun se siirtää osan kuljetuksista asiakkaiden tehtäväksi, mutta kuluttaja joutuu maksamaan lisälaskun.
Suurten ostokeskusten varsinainen liikeidea sisältyy kiinteistöliiketoimintaan. Se hyödyntää ansiottoman arvonnousun, joka syntyy kun muuhun käyttöön vaikeasti soveltuva läpiajoliikenteen alue kaavoitetaan ostokeskuksille. Liikkeiden vuokrat tuottavat kiinteistösijoittajan vaatiman korkotuoton etenkin alhaisten lainakorkojen aikana. Kansainvälisillä markkinoilla kiinteistösijoittajien pitkän ajan tähtäin on viiden vuoden molemmin puolin. Turvallisen Suomen löytäneet kansainväliset kiinteistöinvestointiyhtiöt ovat yleensä pörssiyhtiöitä, joiden omistajuus ja intressit vaihtuvat nopeasti markkinatilanteen mukaan. – Entä miten pitkälle ulottuu kuntien maankäytön pitkä tähtäys?
VALTAKUNNALLISTEN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEIDEN TARKISTAMINEN
Tarkastellessaan hallitusohjelman mukaisesti valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita valtioneuvosto tutkinee lähiaikoina, millä tavoin maakuntakaavat tukevat valtioneuvoston muita tavoitteita kuten esimerkiksi ilmastomuutoksen torjuntaa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä, energiankäytön tehostamista, yhdyskuntarakenteen tiivistämistä sekä liikenneympäristön kehittämistä niin, että kevyen liikenteen edellytykset paranevat.
Mikäli Espoo-Lohja –rata joskus kulkee Vihdin keskustan kautta, sille saattaa asukkaiden ja maankäytön tehokkuuden kannalta löytyä parempia linjausvaihtoehtoja kuin Turuntien kyljessä. Missään tapauksessa rata ei ehtisi palvelemaan Ideaparkin mahdollisia asiakkaita.
ALLEKIRJOITTAJAT
Tämän muistion takana on IDEAPARKITTAMISELLE LOPPU –kansalaisaloite. Päivittäin kasvavaan Facebook-yhteisöön kuuluu tällä hetkellä liki 800 henkilöä, joiden nimet löytyvät nettilinkistä http://www.facebook.com/group.php?gid=28153292424&ref=mf . Vaivannäkömme tavoitteena on toimittaa teille asiatietoa päätöksentekonne taustaksi, koska olemme huolestuneita esitettyjen perusteluiden yksipuolisuudesta. Toteutamme kansalaisdemokratiaa olemalla jatkossa yhteydessä tarpeen mukaan myös muihin päättäjiin ja valmisteleviin virkamiehiin.
IDEAPARKITTAMISELLE LOPPU –kansalaisaloitteen puolesta
Kaarin Taipale, kaupunkitutkija, aloitteen tekijä
Sunday, April 20, 2008
Bad Idea Parks - huonojen ideoiden parkkipaikat
| | Juuri kun oli kuviteltu, että Vihdin "Ideapark" on järjettömin uusi ostokeskussuunnitelma, sunnuntai-HS räväyttää sivun verran 3-tietä: "Vantaa suunnittelee jättimäistä kauppakeskusta moottoritien ylle". - Facebookin IDEAPARKITTAMISELLE LOPPU -ryhmä muuten rikkoi tänään 500 jäsenen rajan. ... juu juu, maitoa ja kaljaa ja lenkkimakkaraa pitää saada, hyvien valikoimien ääreen pitää päästä lähiöasukkaidenkin, raideliikenteen solmukohta on hyvä paikka kaupunkikeskukselle, moottoritien päällä on tyhjää tilaa, ja niin edelleen, kaikki perustelut ovat paikallaan. Mikä sitten mättää? Se, että lähtökohtana on kauppakeskus, ei elinympäristö ihmisille, saati elävä kaupunkikeskusta. Se, että kyseessä näyttää olevan grynderihanke, joka annetaan perinteisellä kabinettisopimuksella sille yrittäjälle, jolla on parhaat suhteet kansainvälisiin rahoittajiin eli kiinteistökeinottelijoihin. Mättää se, että kaupunki ei aseta tavoitteita rakennetun ympäristönsä suhteen ja hyödynnä aidosti markkinakilpailua panemalla grynderit, eri suunnittelijat ja muut ekspertit kehittämään uusia ratkaisuja ja kisaamaan parhaasta toteutuksesta. Mättää ihan suunnattomasti, että jopa "ekologialla" kaupitellaan hanketta, jossa ei näytä olevan siitä hajuakaan. Mitä sillä tarkoitetaan? Tuleeko pelargonioita katolle tai puita parkkipaikalle? "Mieluummin Vantaalle kuin Vihtiin" on yhtä looginen perustelu kuin vaikkapa että mieluummin vasen käsi poikki kuin oikea. Kaupunkirakentamisen todelliset ongelmat jäävät kabinetteihin. |
Friday, April 18, 2008
LIIKENNEPOLITIIKKAA VAI MITÄ SE ON?
Tekstissä on tiivistelmä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa 16.4.2008 esittämistäni kommenteista valtioneuvoston 27.3.2008 päivättyyn liikennepoliittiseen selontekoon eduskuskunnalle.
Kestävä kehitys ei ole pelkkää ilmastopolitiikkaa. Vaikka joka ikinen auto kulkisi tuulisähköllä, liikenneinfra ja kapseloituminen oman auton sisälle hajottavat yhteisöjä ja yhdyskuntarakenteita. Autottomat jäävät ulkopuolelle. Teknologia ei ratkaise kaikkea.
Liikennesuunnittelu on maankäytön suunnittelua – eri erillinen osa-alue! Liikennejärjestelyillä ja –infralla luodaan maalle lisäarvoa, joka on hyödynnettävä, tai haittoja, jotka on estettävä.
PPP ei ole ”elinkaarihanke” vaan yksityisrahoitteinen julkishanke. Miksi selonteossa käytetään tätä eufemistista käännöskukkasta? Elinkaari-käsite (life cycle) viittaa aivan toiseen tarkastelunäkökulmaan.
Helsingin seudun metropolialueen haasteet
Selonteossa toistetaan tiivistämisen mantraa pohtimatta tarkemmin tavoitteen sisältöä (s. 15). ”Kaupunkiseuduilla väki lisääntyy eniten reuna-alueilla ja kehyskunnissa. ... Kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kilpailukyvyn vahvistamiseksi maankäyttöä ja liikennejärjestelmää on kehitettävä niin, että yhdyskuntarakenne tiivistyy.”
”Tiivistämien” ei riitä. Myös kaupunkiasumisen vaihtoehtoja on kehitettävä. Ei pidä antautua pilvilinnoille. ”Etätyökään” ei vähennä liikkumista. Asuntoreformikilpailu! ARA etulinjaan!
Joukkoliikennettä tuetaan sanoin mutta ei teoin eli euroin (s. 17). ”Valtio osallistuu ... kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen edellyttäen, että rahoitus lisää joukkoliikenteen käyttöä, parantaa ... kilpailukykyä ... Hallitus ... parantaa kevyen liikenteen olosuhteita ...”
Liikenneympäristön laatu, johon sisältyy mm. pysäkkien ja liikennevälineiden kunto, vaatii omat hankeohjelmat ja suunnittelun, jonka taso osaltaan paljastaa julkisen ja kevyen liikenteen arvostuksen tai sen puutteen. Onko ne tarkoitettu vain roskaväelle? Investointiohjelmassa 2007 – 2011 investointien suhde on 1:17,5 (s. 52: 870 milj. € teihin vs. 50 milj. € turvallisuuteen ja joukko- ja kevytliikenteen edistämiseen). Kiinnostavaa, ettei näille investoinneille ole ilmoitettu ”hyötysuhdetta”. Sehän ei tarkoita, etteikö hyötyä tulisi, se kertoo vain laskennassa käytetyistä mittareista, siis arvoista. Epäilemättä autoilijat ovat vahva eturyhmä. – Logistiikan ja liikkuvuuden (”mobility”) innovaatioille on tilaa ja niiden täytyy koskettaa myös kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autottomia. Monialainen kansainvälinen innovaatiokilpailu!
Raideliikennettä koskevat tavoitteet (s. 15) ovat kohdallaan, mutta mitä ne tarkoittavat käytännössä? ”Raideinvestoinnit on kyettävä ennakoimaan riitävän varhain niin, että maankäyttö voidaan suunnitella tehokkaaksi.” Tämä liittyy myös valtakunnan suunnittelun näkökulmaan: ”Valtioneuvoston on tarkoitus keväällä 2008 päättää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta.”
Länsimetro on pääkaupunkiseudun metro Sipoosta ja itä-Vantaalta Kivenlahteen – ei ”Espoon metro”! Se on samalla mahdollisuus luoda Espoolle kaupunki-identiteetti osana pääkaupunkiseutua. Itämetron suunnittelu Sipooseen on aloitettava nyt. Valtioneuvosto joutuu ottamaan erityisvastuuta Sipoon liikenneratkaisuista, koska se on hyväksynyt länsiosan pakkoliitoksen Helsinkiin. Pks-kunnat eivät saa vahvistaa kaavoja ennen kuin toimivista joukkoliikenneratkaisuista ja niiden toteutuksesta on sitovat päätökset. Ei voida sallia, että Sipoo hajoaa toiseksi Espoo-Nurmijärveksi.
Keski-Pasilasta olisi mahdollista tehdä metropolialueen uusi keskus – kaikille yhteinen, historiaton paikka, myös raideliikenteen linkki lentokentälle. Maanomistajana Ratahallintokeskuksen pitää muuttua jarrumiehestä veturinkuljettajaksi! Monialainen kansainvälinen suunnittelukilpailu!
Kehä III odottaa suuria investointeja. Miksei sitä tunneloida ja nosteta samalla alueen maan arvoa? Nyt rekka-Tonava estää Vantaan ja Helsingin luonnonmukaisen kasvun yhteen ja tiivistymisen? – Joku haluaa investoida jopa Tallinna-tunnelin tutkimiseen. Eikö Kehä III -tunneliselvitys aja edelle?
Ideaparkittaminen on lopetettava – ehdoton stop ostoparatiiseille, joihin ei ole aidosti toimivaa joukkoliikennettä ja jotka eivät liity olemassa olevaan rakenteeseen (vrt. Ruoholahti ja Vuosaari). Se on aluekehityksen nollasummapeliä jossa voittaa vain lyhyen tähtäyksen kiinteistökeinottelu. Sekä ”vähittäiskaupan suuryksiköt” (MRL §114) että ”paljon tilaa vaativat erikoistavaran kaupat” on sijoitettava pelkästään raideliikenteen ja muun julkisen liikenteen solmukohtiin, joista myös kevyen liikenteen yhteys lähiympäristöön. (Jumbo – Kartanonkoski on ihmisten pilkkaamista). Kuntapäättäjät on saatava kuriin!
Thursday, April 17, 2008
MIKSEI KESKUSTATUNNELIA?
Ne meistä, jotka olemme jo vuosikausia vastustaneet hanketta, ovat perustaneet kantansa ensinnäkin siihen, että huoltoliikenne ei tarvitse keskustatunnelia, sille on omat tunnelit keskustassa.
Toiseksi, niiden kaupunkitunnelien myötä, joita maailmalla on rakennettu (esimerkiksi Oslossa, Göteborgissa ja Seoulissa) on syntynyt uutta rakennusmaata, siis tilaa joko uudisrakentamiselle tai Seoulin tapauksessa jopa joelle ja puistoille. Lisäksi täysin erillään olevat kaupunginosat on voitu yhdistää toisiinsa. Näin ei tapahtuisi Helsingissä, katutila säilyisi katutilana.
Kolmanneksi, autojen pakokaasut eivät häipyisi mihinkään, ne vain puhallettaisiin muutamasta piipusta samalle taivaalle. Vasta-argumenttina on väitetty, että pakokaasuja syntyisi vähemmän, kun autot ajaisivat nopeammin. Mutta autojen määrähän kasvaisi samaan aikaan, sehän on koko tunnelin tavoite!
Neljänneksi on vedottu keskustan elävöittämiseen ja liike-elämän kilpailukyvyn ylläpitämiseen kehäteiden hypermarkettien rinnalla. On peloteltu, että keskustan kaupat kuolevat. Samaan aikaan kuitenkin Helsingin keskustaan on rakennettu runsaasti lisää pysäköintitilaa, kyllä sinne auton saa jos on tarvis. Sekä kansainväliset esimerkit että vilkaisu Aleksin ja Esplanadin jalkakäytäville todistavat, että ihmiset haluavat joka tapauksessa tulla oikeisiin keskustoihin kohtaamaan toisiaan.
Viides argumentti on jo pienemmän mittakaavan asia, mutta tällaisten tunnelien sisään- ja ulosajoaukkojen alueelta katoaa kaikki elämä, ne muodostavat ympärilleen kaupunkikuolion.
Sitten vielä ne kustannukset. Entä jos karkeasti arvioiden puoli miljardia euroa sijoitettaisiinkin parempaan joukkoliikenteeseen, jalkakäytäviin, aukioihin ja puistoihin? Siis ihmisiin eikä autoihin!
Saturday, April 05, 2008
Arvopohjaa etsimässä
Avoimeen vaaliin asettuvalla ehdokkaalla pitää olla agenda, oma asialista. Englanniksi sanovat 'platform', ikäänkuin taso, perustus, jolla seisoo. Olisiko se 'arvopohja'?
Onhan meillä paljon yhteisiä arvoja - veljeys tai solidaarisuus, vapaus, ja tasa-arvo tai yhdenvertaisuus. Oikeudenmukaisuus. Ihmisoikeudet. Ja kaikki nämä globaalisti! Hyvä elämä, rauha, ympäristön suojelu. Vähemmistöjen oikeudet, olivat he sitten ketä vain. Kaiken maailman hyvät asiat.
Valtakunnanpolitiikassa puhutaan veronalennuksista, perintöveron poistosta ja eläkkeiden prosenteista. Yksityistetään yliopistoja ja kouluja. Ollaan menossa nopean toiminnan joukkoihin, Afganistaniin ja joskus sitten NATOon. Valikoidaan liikennehankkeita, jotka pääsevät rahoituskoriin. Kiistellään lautasista EU:n illallispöydissä.
Mutta nyt onkin tulossa kuntavaalit. Missä on paikallispolitiikan ydin? Mikä voisi olla helsinkiläisen ehdokkaan asialista? Osa globaaliagendan asioista vaikuttaa suoraan paikallistasolle, esimerkiksi energia; jotkut valtakunnanpolitiikan päätökset samoin, esimerkiksi liikenneinvestoinnit ja kouluasiat, mutta jääkö jotakin aivan omaa?
Tässä kahdeksan kohdan lista aivan harjoituksen vuoksi:
SEKÄ PUNAISTA ETTÄ VIHREÄÄ
tai tiiviimmin:
Onhan meillä paljon yhteisiä arvoja - veljeys tai solidaarisuus, vapaus, ja tasa-arvo tai yhdenvertaisuus. Oikeudenmukaisuus. Ihmisoikeudet. Ja kaikki nämä globaalisti! Hyvä elämä, rauha, ympäristön suojelu. Vähemmistöjen oikeudet, olivat he sitten ketä vain. Kaiken maailman hyvät asiat.
Valtakunnanpolitiikassa puhutaan veronalennuksista, perintöveron poistosta ja eläkkeiden prosenteista. Yksityistetään yliopistoja ja kouluja. Ollaan menossa nopean toiminnan joukkoihin, Afganistaniin ja joskus sitten NATOon. Valikoidaan liikennehankkeita, jotka pääsevät rahoituskoriin. Kiistellään lautasista EU:n illallispöydissä.
Mutta nyt onkin tulossa kuntavaalit. Missä on paikallispolitiikan ydin? Mikä voisi olla helsinkiläisen ehdokkaan asialista? Osa globaaliagendan asioista vaikuttaa suoraan paikallistasolle, esimerkiksi energia; jotkut valtakunnanpolitiikan päätökset samoin, esimerkiksi liikenneinvestoinnit ja kouluasiat, mutta jääkö jotakin aivan omaa?
Tässä kahdeksan kohdan lista aivan harjoituksen vuoksi:
SEKÄ PUNAISTA ETTÄ VIHREÄÄ
- Enemmän tilaa ihmisille kuin autoille - ei keskustatunnelia!
- Enemmän yhteistä kuin ylikansallista - Helsingin kruununjalokiviä ei myydä!
- Enemmän omaa kuin vierasta - julkiset palvelut kuntoon!
- Enemmän uusiutuvaa energiaa kuin hiiltä ja öljyä - temmataan tuulesta!
- Enemmän reilua työtä kuin hömppää - ei uusia Euroviisuja!
- Enemmän kaupunkiasumista kuin nurmijärviunelmia - asuntoreformi!
- Enemmän sekä metropolipolitiikkaa että lähidemokratiaa - opitaan maailmalta!
tai tiiviimmin:
- Ihmisille, ei autoille
- Yhteistä, ei ylikansallista
- Uusiutuvaa, ei saastuttavaa
- Todellista, ei hömppää
- Koteja, ei harhakuvia
- Kyliä kaupungissa, ei korvessa
Subscribe to:
Posts (Atom)