PITÄÄKÖ MIELISTELLÄ?

Kuntavaaliehdokkaana olemiseen liittyy monenlaista. Moton ja ohjelman suunnittelua, yhteistyökumppanien etsimistä (en nyt tarkoita rahoitusta, sitä ei valitettavasti ole tulossa), tukiryhmän kokoamista, Facebookin päivittämistä, blogien pitoa, vaalikoneisiin vastaamista, ilmoitusten ja muun vaalimateriaalin taittoa ja painatusta, sentin venytystä, valokuvien valikointia, turuilla ja toreilla seisomista, ihmisten kuuntelua, puheiden pitoa, paneeleissa skarppina kommentointia...

Yksi haaste on tullut yllätyksenä: erilaiset vaalikyselyt, jotka ovat todellisuudessa pelkkää eturyhmälobbausta. "Onko ammattikuntamme edustaja hyvä kaupunginvaltuutettu?", "saako eläimiä kohdella huonosti?", "onko tämän tai tuon hinta liian korkea?", "eikö juuri meidän alamme olekin aliedustettu?".

Kysymykset on muotoiltu johdattelevasti niin, että kysyjän näkökulmasta katsottuna ainut oikea vastaus on tarjottimella. Vastaajan odotetaan myötäilevän, myötäkauhistelevan, silittävän myötäkarvaan ja sitoutuvan taistelemaan milloin minkäkin asian puolesta täysin riippumatta mahdollisista hyvinkin oikeutetuista vasta-argumenteista. Vastaajan odotetaan myös tietävän kaikista maailman asioista riittävästi voidakseen vastata ehdottomalla varmuudella kyllä tai ei.

Tällaisia valtuutettujako (jotkut) äänestäjät haluavat? Ei kai! Siinä tapauksessa olen ihan väärä ihminen. Osaamiseni, kokemukseni ja tietoni ovat laajoja mutta rajallisia. En ole joka alan ekspertti. Opin toki jatkuvasti uutta, ja niin täytyykin, sillä useimpiin asioihin en voi ottaa kantaa tuntematta taustoja ja kuulematta erilaisia näkökantoja ja argumentteja.

Mutta auta armias, ellen vastaa kaikkiin kyselyihin! Silloin tulen varmaan leimatuksi ylimieliseksi. Jos vastaan kriittisesti tai epäilevästi, olen varmaan hankala ihminen. Sekin riski pitää ottaa.

Arvopohjaa etsimässä

Avoimeen vaaliin asettuvalla ehdokkaalla pitää olla agenda, oma asialista. Englanniksi sanovat 'platform', ikäänkuin taso, perustus, jolla seisoo. Olisiko se 'arvopohja'?

Onhan meillä paljon yhteisiä arvoja - veljeys tai solidaarisuus, vapaus, ja tasa-arvo tai yhdenvertaisuus. Oikeudenmukaisuus. Ihmisoikeudet. Ja kaikki nämä globaalisti! Hyvä elämä, rauha, ympäristön suojelu. Vähemmistöjen oikeudet, olivat he sitten ketä vain. Kaiken maailman hyvät asiat.

Valtakunnanpolitiikassa puhutaan veronalennuksista, perintöveron poistosta ja eläkkeiden prosenteista. Yksityistetään yliopistoja ja kouluja. Ollaan menossa nopean toiminnan joukkoihin, Afganistaniin ja joskus sitten NATOon. Valikoidaan liikennehankkeita, jotka pääsevät rahoituskoriin. Kiistellään lautasista EU:n illallispöydissä.

Mutta nyt onkin tulossa kuntavaalit. Missä on paikallispolitiikan ydin? Mikä voisi olla helsinkiläisen ehdokkaan asialista? Osa globaaliagendan asioista vaikuttaa suoraan paikallistasolle, esimerkiksi energia; jotkut valtakunnanpolitiikan päätökset samoin, esimerkiksi liikenneinvestoinnit ja kouluasiat, mutta jääkö jotakin aivan omaa?

Tässä kahdeksan kohdan lista aivan harjoituksen vuoksi:

SEKÄ PUNAISTA ETTÄ VIHREÄÄ

• Enemmän tilaa ihmisille kuin autoille - ei keskustatunnelia!
• Enemmän yhteistä kuin ylikansallista - Helsingin kruununjalokiviä ei myydä!
• Enemmän omaa kuin vierasta - julkiset palvelut kuntoon!
• Enemmän uusiutuvaa energiaa kuin hiiltä ja öljyä - temmataan tuulesta!
• Enemmän reilua työtä kuin hömppää - ei uusia Euroviisuja!
• Enemmän kaupunkiasumista kuin nurmijärviunelmia - asuntoreformi!
• Enemmän sekä metropolipolitiikkaa että lähidemokratiaa - opitaan maailmalta!

tai tiiviimmin:

• Ihmisille, ei autoille
• Yhteistä, ei ylikansallista
  
• Uusiutuvaa, ei saastuttavaa
• Todellista, ei hömppää
• Koteja, ei harhakuvia
• Kyliä kaupungissa, ei korvessa