Puhdasta energiaa ja paikallisdemokratiaa!

Energia on hyvä esimerkki, jos haluaa pohtia sanahirviötä ’palvelurakenneuudistus’. Julkisista peruspalveluista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ensin sosiaali- ja terveydenhoitoa ja koulutusta. Itse asiassa ensimmäisiä ovat vesi ja energia, listalla seuraavina ehkä julkinen liikenne, tiedonvälitys ja niiden infrastruktuurit. Kuvat pommitetusta etelä-Libanonista tai köyhimmästä Afrikasta käyvät selityksestä.

’Kovien’ peruspalveluiden elintärkeys on tahtonut välillä unohtua – etenkin niin kauan kuin julkiset tuottajat ovat pitäneet järjestelmät kunnossa. Tarvittiin Thatcher yksityistämään rautatiet, Grenoble ostamaan vesilaitoksensa korruptio-oikeudenkäyntien jälkeen takaisin, Espoo myymään energialaitoksensa ties kenelle ja Helsinki kieltämään vastuunsa langattomasta tietoverkosta ennen kuin kysymykset nousivat uutisotsikoihin.

Kun julkinen peruspalvelu ’ulkoistetaan’ vapaille markkinoille, ei myydä vain invatakseja ja työpaikkoja vaan myös ostamisen vaatimaa osaamista. Ei pelkästään poisteta taseista taloja vaan luovutetaan toisiin käsiin mahdollisuus tehdä strategisia valintoja.

Yksi kansainvälisen politiikan energiaparadokseja on, että sekä Yhdysvalloissa että Australiassa sadat kaupungit ovat sitoutuneet toteuttamaan kansainvälistä ilmastosopimusta täysin riippumatta siitä, mitä Washingtonissa tai Canberrassa ajatellaan Kioton protokollasta. Kaupungeissa siis vähennetään fossiilisen energian kulutusta ja siirrytään uusiutuviin energialähteisiin. – Miten tällaiset pitkälle tulevaisuuteen tähtäävät strategiset elinkeinopoliittiset päätökset olisivat mahdollisia, jos energiatuotannosta päätettäisiinkin ylikansallisen yhtiön kabinetissa Frankfurtissa?

Vesi, energia, julkinen liikenne ja telepalvelut ovat jo synnyttäneet valtavia maailmanlaajuisia pörssiyhtiöitä, joiden kasvu on yleensä aina alkanut yksittäisten kaupunkien laitoksista. Terveydenhoidon puolella alkaa nyt näkyä sama ilmiö. Kun kuntauudistuksen yhteydessä puhutaan palvelurakenteen uudistuksesta, kannattaa panna varoitusvilkku päälle. Ollaanko ostamassa siivooja ja kunnanlääkäri vai yksityistämässä samalla paikallisdemokratiaa?