NELJÄS TEOLLINEN VALLANKUMOUS

Pääkaupunkiseudun metroa ohjaa tietomekaanikko intialaisessa valvomossa. Shanghain satamanostureita siirtelee mies Kainuussa. Anturi roskapöntössä kertoo, milloin säiliö vaatii tyhjennystä. Tieto välittyy jäteauton kuljettajalle, joka voi suunnitella ajoreittinsä fiksummin. Tieteisfantasiaako?

’Rakennemuutoksesta’ on puhuttu vuosikymmeniä ilman sen kummempia selityksiä. Se on näyttänyt merkitsevän kasvavaa työttömyyttä ja työn katoamista kaukoitään. Kasvua ja täystyöllisyyttä vaativat kuitenkin kaikki. Mutta missä ovat uuden kasvun ja työn eväät?

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat Ranskan 1700-luvun loppuvuosien vallankumouksen arvot.  Samoihin aikoihin brittein saarilla tehtiin Kehruu-Jennien ensimmäinen teollinen vallankumous, jota vauhdittivat kivihiili, höyryvoima, puuvilla, käsityötä korvanneet koneet – ja valtamerilaivat ja junat.

1800-luvun lopulla käynnistynyttä toista teollista vallankumousta luonnehtivat öljy, sähkö, teräs, massatuotanto – ja autot, joita varten joka maanosaan rakennettiin kokonaan uusi asfalttiteiden ja bensa-asemien infrastruktuuri.

Viime vuosisadan tietotekninen vallankumous mullisti myös käsityksen globalisaatiosta. Internetistä tuli valtatie samaan tietoon samanaikaisesti joka puolella maailmaa. Informaatioyhteiskunta on valveilla 24/7. Kiinteästä puhelimesta ja kuparikaapeleista tuli historiaa ja kommunikaatiosta liikkuvaa. Pyykkikonettakin käytetään älypuhelimella. – Polkupyörä on citymaasturia trendikkäämpi.

Jos Shanghain satamanosturia ohjataan toiselta puolen maailmaa, yritys ei ole myynyt pelkästään koneita vaan myös huolto- ja käyttöpalveluita.  Liikeidea ei perustu maailman parhaiden nostureiden suunnitteluun ja valmistukseen vaan siihen, että asiakas haluaa ostaa tuottavuutta ja työturvallisuutta.

Yksi edelläkävijöistä on ollut USA:lainen mattofirma, joka ei kaupitellut kokolattiamattoja metritavarana vaan palvelua, jonka ostajalla on aina ehjät ja siistit matot lattiallaan. Asiakkuus ei tarkoita kertakauppaa vaan jatkuvaa suhdetta.  Valmistaja saattaa pysyä tuotteen omistajana, joka vastaa sen kunnossapidosta ja lopulta kierrätyksestä.

Nyt puhutaan neljännestä teollisesta vallankumouksesta ja teollisesta internetistä, Internet of Things. Liikkeellepanijana ei ole mikään uusi luonnonvara vaan kiertotalous:  ei hyväksytä, että syntyy jätettä, vaan yhden tuotantoprosessin ylijäämämateriaali on aina jonkun toisen raaka-aine. Ei sallita maapallon lämpötilaa nostavaa polttoaineiden kulutusta, vaan energitehokkuus maksimoidaan ja hyödynnetään uusiutuvia energialähteitä. Energiaverkotkin ovat ’älykkäitä’.  

Tuotantoprosessit ovat pitkiä. Ei riitä, että joka laitteessa on sensori, joka lähettää tietoa jonnekin. On oivallettava, millaista palvelua tilaaja tarvitsee ja osattava kehittää sen vaatima teknologia. On pystyttävä myymään se asiakkaalle, jonka on älyttävä ostaa se. Jonkun pitää tietää, miten järjestelmä asennetaan ja miten sitä käytetään. On myös hallittava vesitalouden, energiantuotannon ja raaka-aineiden elinkaaret.

Uusi teollinen vallankumous, työ ja ansaintalogiikka vaativat koulutusta, tutkimusta ja kokeiluja. Ei riitä, että on huippunörtti tai että ymmärtää kaiken jonkun tuotteen tai palvelun ominaisuuksista. Vaaditaan yhtäaikaa osaamista niin teknologioista, ihmisten tarpeista kuin palveluiden suunnittelusta. Innovaatioita ja uutta työtä syntyy vasta, kun eri alojen ammattilaiset panevat luovuutensa hynttyyt yhteen.

(Teksti on julkaistu Demokraatti-lehden kolumnina 22.8.2014)

TYLSIÄ VAI TERÄVIÄ OHJELMAKÄRKIÄ?

”Näin kirjoitan uuden hallituksen ohjelman” oli kutkuttava otsikko yhdelle Porin SuomiAreenan monista tilaisuuksista. Järjestäjä, Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) julkisti samalla tuloksia kyselystä, jossa oli tiedusteltu kansalaisten odotuksia ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen kokoonpanosta ja ohjelmasta.

Mitä asioita hallituksen pitäisi ihmisten mielestä painottaa nykyistä enemmän? Ykkösteema ei yllättänyt: sosiaali- ja terveyspalveluiden hoidon saannin turvaaminen. Mutta kakkosprioriteetti hämmästytti: sosiaaliturvan väärinkäytön estäminen. Uskooko kaksi kolmesta suomalaisesta tosiaan, että tämä on yksi valtakunnan suurimmista ongelmista? Alkoholihaittojen ja sosiaalisen häiriökäyttäytymisen ehkäisy sai reilusti vähemmän tukea.

Enemmistön mielestä tulevan hallituksen pitäisi painottaa enemmän myös rikollisuuden torjumista ja Suomen oman edun ajamista ja päätösvallan lisäämistä EU:ssa. KAKSin 33:n kysymyksen listalla pohjimmaisena, kahden prosentin kannatuksella, oli talousvaikeuksiin joutuneiden EU-maiden tukeminen. – Oma suu on lähinnä, eipä solidaarisuudesta mitään kysyttykään.

Yksi kesän suosikkiteemoista oli mukana: yritystoiminnan rajoitusten ja normien purkaminen. Viime aikoina ei ole kuultu sisäpoliittista keskustelua, jossa normitalkoita ei olisi nostettu politiikanteon korkeimmaksi tavoitteeksi. On luotu mielikuva, että sanan säilällä byrokratian viidakkoa karsivat uljaat soturit nyt vihdoin raivaavat normien orjuuttamalle kansalle tietä vapauteen. Tämä herravihan nykymuoto on kuitenkin ollut jo pitkään uusliberaalin maailmankuvan kulmakiviä: vähemmän valtiota, enemmän markkinaa.

Kyselyn laatija ei odota vastaajan pohtivan, ovatko hänen kommenttinsa millään tavoin keskenään ristiriidassa. Yli puolet oli sitä mieltä, että kuntien talous ja palvelut pitää turvata ja tuloeroja kaventaa. Mutta kun tiedusteltiin, olisiko taattava verotulojen riittävyys ja ehkä korotettava veroja, peukku nousi vain 20 prosentilla. 

Olisiko demarien nyt pääteltävä, että vaalimenestys edellyttää näiden asioiden nostamista kärkiteemoiksi? Vaaditaan lisää poliiseja kaduille ja sosiaalitoimistoihin. Luvataan polkea jalkaa Brysselissä. Liitytään normitalkooporukkaan. Palvelut ylös ja verot alas!

Gallup-tulokset ovat tiedotusvälineiden peruskauraa. Niistä on helppo muokata räväköitä lööppejä.  Lehtiotsikko julisti aikoinaan, että lähes puolet suomalaisista puoltaa tiettyä hanketta. Toimituksessa oli päätetty olla käyttämättä totuudenmukaisempaa sanavalintaa, että yli puolet suomalaisista siis vastustaa projektia. Valistunut lukija on kuitenkin oppinut lukemaan kysymättä jääneet kysymykset rivien välistä.

Palataan vielä kirjoittamattomaan hallitusohjelmaan. Energian saanti on turvattava, mutta millaisen energian? Voiko ilmastonmuutoksen jättää pois asialistalta vai tehdäänkö sen torjunnasta uuden kestävän työn ja talouden tukipilari? Tarvitaanko lisää luonnonsuojeluohjelmia vai myös rakennuspoliittinen ohjelma? Kotimaista aluepolitiikkaa vai kansainvälistä kaupunkipolitiikkaa? Annetaanko veroparatiisien villiintyä vai lähdetäänkö globaaliin kamppailuun niiden sulkemiseksi? Alistutaanko maan tavalle vai saadaanko aikaan lobbauksen kieltävä laki? Hoetaanko valinnan vapautta vai kehitetäänkö julkisia palveluja? Mielistelläänkö EU-populisteja vai rakennetaanko maailmaan vahvaa Eurooppaa?

(Julkaistu Demokraatti-lehden kolumnina 25.7.2014)