NELJÄS TEOLLINEN VALLANKUMOUS

Pääkaupunkiseudun metroa ohjaa tietomekaanikko intialaisessa valvomossa. Shanghain satamanostureita siirtelee mies Kainuussa. Anturi roskapöntössä kertoo, milloin säiliö vaatii tyhjennystä. Tieto välittyy jäteauton kuljettajalle, joka voi suunnitella ajoreittinsä fiksummin. Tieteisfantasiaako?

’Rakennemuutoksesta’ on puhuttu vuosikymmeniä ilman sen kummempia selityksiä. Se on näyttänyt merkitsevän kasvavaa työttömyyttä ja työn katoamista kaukoitään. Kasvua ja täystyöllisyyttä vaativat kuitenkin kaikki. Mutta missä ovat uuden kasvun ja työn eväät?

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat Ranskan 1700-luvun loppuvuosien vallankumouksen arvot.  Samoihin aikoihin brittein saarilla tehtiin Kehruu-Jennien ensimmäinen teollinen vallankumous, jota vauhdittivat kivihiili, höyryvoima, puuvilla, käsityötä korvanneet koneet – ja valtamerilaivat ja junat.

1800-luvun lopulla käynnistynyttä toista teollista vallankumousta luonnehtivat öljy, sähkö, teräs, massatuotanto – ja autot, joita varten joka maanosaan rakennettiin kokonaan uusi asfalttiteiden ja bensa-asemien infrastruktuuri.

Viime vuosisadan tietotekninen vallankumous mullisti myös käsityksen globalisaatiosta. Internetistä tuli valtatie samaan tietoon samanaikaisesti joka puolella maailmaa. Informaatioyhteiskunta on valveilla 24/7. Kiinteästä puhelimesta ja kuparikaapeleista tuli historiaa ja kommunikaatiosta liikkuvaa. Pyykkikonettakin käytetään älypuhelimella. – Polkupyörä on citymaasturia trendikkäämpi.

Jos Shanghain satamanosturia ohjataan toiselta puolen maailmaa, yritys ei ole myynyt pelkästään koneita vaan myös huolto- ja käyttöpalveluita.  Liikeidea ei perustu maailman parhaiden nostureiden suunnitteluun ja valmistukseen vaan siihen, että asiakas haluaa ostaa tuottavuutta ja työturvallisuutta.

Yksi edelläkävijöistä on ollut USA:lainen mattofirma, joka ei kaupitellut kokolattiamattoja metritavarana vaan palvelua, jonka ostajalla on aina ehjät ja siistit matot lattiallaan. Asiakkuus ei tarkoita kertakauppaa vaan jatkuvaa suhdetta.  Valmistaja saattaa pysyä tuotteen omistajana, joka vastaa sen kunnossapidosta ja lopulta kierrätyksestä.

Nyt puhutaan neljännestä teollisesta vallankumouksesta ja teollisesta internetistä, Internet of Things. Liikkeellepanijana ei ole mikään uusi luonnonvara vaan kiertotalous:  ei hyväksytä, että syntyy jätettä, vaan yhden tuotantoprosessin ylijäämämateriaali on aina jonkun toisen raaka-aine. Ei sallita maapallon lämpötilaa nostavaa polttoaineiden kulutusta, vaan energitehokkuus maksimoidaan ja hyödynnetään uusiutuvia energialähteitä. Energiaverkotkin ovat ’älykkäitä’.  

Tuotantoprosessit ovat pitkiä. Ei riitä, että joka laitteessa on sensori, joka lähettää tietoa jonnekin. On oivallettava, millaista palvelua tilaaja tarvitsee ja osattava kehittää sen vaatima teknologia. On pystyttävä myymään se asiakkaalle, jonka on älyttävä ostaa se. Jonkun pitää tietää, miten järjestelmä asennetaan ja miten sitä käytetään. On myös hallittava vesitalouden, energiantuotannon ja raaka-aineiden elinkaaret.

Uusi teollinen vallankumous, työ ja ansaintalogiikka vaativat koulutusta, tutkimusta ja kokeiluja. Ei riitä, että on huippunörtti tai että ymmärtää kaiken jonkun tuotteen tai palvelun ominaisuuksista. Vaaditaan yhtäaikaa osaamista niin teknologioista, ihmisten tarpeista kuin palveluiden suunnittelusta. Innovaatioita ja uutta työtä syntyy vasta, kun eri alojen ammattilaiset panevat luovuutensa hynttyyt yhteen.

(Teksti on julkaistu Demokraatti-lehden kolumnina 22.8.2014)