VIELÄ 12 KYSYMYSTÄ GUGGENHEIMISTA

Aiheeseen ei enää tekisi mieli koskea pitkällä tikullakaan, mutta ihmiset ottavat sen jatkuvasti puheeksi ja esittävät mitä hämmästyttävimpiä perusteluita näkemyksilleen.

Vuosi sitten meille vakuutettiin, että Guggenheim-tarjoukseen pitää tarttua pikaisesti, koska museota havittelevia kaupunkeja on jonossa ja muuten joku muu voittaa kilpailun. Olisiko kuitenkin kysymys myyntitarjouksesta, josta voi kieltäytyä? 

Mistä kertoo, että säätiö palkkasi lobbarikseen mediatoimiston, jossa työskentelee ministerien entisiä avustajia ja säätiön johtajat pyrkivät maan hallituksen puheille juuri ennen budjettineuvotteluja? 

 

1. Oletatko, että Guggenheim-säätiön uusi esitys poikkeaa olennaisesti aikaisemmasta,  jossa kaupunki lahjoittaisi arvotontin, kaupunki rakennuttaisi talon, kaupunki maksaisi palkat ja muut käyttökulut ja kaupunki maksaisi 20 miljoonaa euroa oikeudesta käyttää brändinimeä?

2. Onko Guggenheim elinkeinopoliittinen työllistämishanke vai kulttuurihanke? Jos haussa on matkailua tukeva hanke, olisiko Disneyland tai joku muu suuria ihmisjoukkoja kiinnostava ja korkeampia pääsymaksutuloja keräävä brändikohde parempi satsaus? Jos taas kyse on kuvataidehankkeesta, jota sponsorit haluavat tukea, eikö heidän kannattaisi tukea esimerkiksi Kiasmaa ja Ateneumia niiden suunnitellessa merkittäviä kansainvälisiä näyttelyitä tai kokoelmahankintoja? Miljoonalla lisäeurolla vuodessa ne tekisivät ihmeitä.

3. Miksi valtion, siis kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa Helsingin turismihankkeesta? 

4. Millaisella osuudella yksityisten rahoittajien tulisi osallistua? Odotetaanko heidän sitoutuvan pitkäaikaisesti henkilöstö- ja käyttökulujen maksuun? – New Yorkin alkuperäinen Guggenheim on luonnollisesti täysin yksityinen museo.

5. Onko Guggenheim ”kansainvälinen investointi Suomeen”, kuten muuan radiokolumnisti äskettäin sanoi? Yleensähän kansainvälinen investointi tarkoittaa, että ylikansallinen yhtiö tulee Suomeen mukanaan salkullinen kovaa valuuttaa. Tässä tapauksessa tyhjään salkkuun pakattaisiin riihikuivia suomalaisia euroja vietäväksi New Yorkiin.

6. Uskotko väitteeseen, ettei suomalainen taide-elämä ole kansainvälistä? Mihin käsityksesi perustuu? Milloin viimeksi kävit vaikkapa Kiasmassa?

7. Uskotko, ettei Ateneumin Picasso-näyttelyn kaltaisia yleisömenestysnäyttelyitä saada Helsinkiin ilman Guggenheimia? Miten on mahdollista, että Picasso-näyttely kuitenkin oli Ateneumissa? Jos uskot, ettei museoillamme tulevaisuudessa ole varaa meganäyttelyihin, miten luulet parin sadan miljoonan varainsiirron Guggenheimiin parantavan olemassaolevien kulttuurilaitosten rahoitustilannetta? Rakentamiseen, tonttiin, käyttökuluihin ja lisenssimaksuun pannuilla euroilla ei näet vielä tuoda Helsinkiin yhtään Picassoa eikä Kandinskya.

8. Onko vuosittaisten Picasso-näyttelyiden määrä oikea mittari Helsingin kulttuuriprofiilille? Voiko kulttuurikaupungin maineen ostaa?

9. Paljonko uskot, että yksi ylimääräinen Picasso-näyttely vuosittain toisi Helsinkiin ulkomaisia turisteja? Jos Oslossa tai Amsterdamissa olisi Picasso-näyttely, olisiko se sinulle syy lähteä sinne?

10. Jos Amsterdamissa tai Oslossa olisi Guggenheim-museo, olisiko se sinulle syy matkustaa sinne?

11. G-brändiin kuuluu huomiotaherättävä rakennus. Onko pääasiallinen tarjoitus siis saada Helsinkin talo, jonka rumuutta, kalleutta, vuotavaa kattoa, vaikeasti pestäviä ikkunoita ja vääränlaisia naistenhuoneita ihmiset voisivat käydä haukkumassa? Eikö meillä ole niitä jo tarpeeksi?

12. Tukisiko Helsingin brändiä pitkäjänteisemmin, että kaupungista tulisi  jonkun muun globaalisti tunnetun säätiön kotipesä? Sille lahjoitettaisiin tontti, rakennutettaisiin tilat, maksettaisiin toimintakulut ja annettaisiin vielä 20 miljoonaa käteistä? Kansainvälinen Punainen Risti? Harvard yliopisto? Transparency International? George Soroksen Open Society Foundations? Presidentti Ahtisaaren CMI?

Teksti on julkaistu kolumnina Töölöläinen –lehdessä.