VAIHTOEHTOJA VERORAHOJESI KÄYTÖLLE

Kuluttajasuojan nimissä ensin varoitus: tämä on hyvin ikävä teksti, koska tässä on pelkkiä faktoja ja numeroita. Tosin näitä numeroita paljon tärkeämpää on pohtia, millainen kaupunki Helsinki haluaa tulevaisuudessa olla. ”Helsinki – a city with a Guggenheim” vai jotakin muuta?

Newyorkilainen Solomon R. Guggenheim –säätiö on toistanut ehdotuksensa nimeään kantavan näyttelytilan saamisesta Helsingin ydinkeskustaan. Hankkeen toteuttaminen vaatisi Helsingin kaupungin investointimenojen kasvattamista yhteensä vähintään 160 miljoonalla eurolla sekä sen lisäksi tontista ja sen esirakentamisesta aiheutuvilla kustannuksilla. Käyttötalouden menoihin tulisi noin 12 miljoonan lisäys vuosittain. Guggenheimille maksettaisiin 5 - 7 miljoonaa joka vuosi.

Rakennuskustannuksiksi on arvioitu 130 miljoonaa plus 24 prosentin arvonlisävero 31 miljoonaa, yhteensä vähintään 160 miljoonaa. Tässä ei ole lähdetty haarukoimaan, paljonko rakennuskustannukset kokemuksen mukaan yleensä nousevat ennakkoarvioihin verrattuna.

Tontin osalta säätiö ei neuvottele enää muista vaihtoehdoista vaan edellyttää sijaintia Eteläsatamassa. Esitys lähtee siitä, että tontti luovutetaan säätiölle korvauksetta. Mikäli Helsinki kuitenkin voisi myydä omistamansa tontin, kaupunki saisi siitä karkeasti arvioiden 60 miljoonaa euroa (rakennuksen suunniteltu kerrosala on 12 000 ja tonttihinta Etelärannassa varovaisesti arvioiden 5000 euroa kerrosneliölle). Näillä rahoilla voitaisiin maksaa tontin esirakentamisesta aiheutuvia menoja, joita ei ole mainittu säätiön laskelmissa. Nyt esitetyssä mallissa ne jäisivät kokonaan verovaroin korvattaviksi.

Lisenssimaksu Guggenheim-nimen käyttöoikeudesta 20 vuodeksi on 30 miljoonaa US dollaria eli noin 23 miljoonaa euroa. Esityksen mukaan se saataisiin lahjoituksina, mutta lahjoittajista ei ole saatu mitään tietoa.

Lisäksi Guggenheim-hanke tarkoittaisi Helsingin kaupungin käyttömenoihin vähintään 11,5 – 12,0 miljoonan euron lisäystä joka vuosi:

-       Vähintään 5,0 miljoonaa euroa laitoksen nettomenoina, jolloin tulopuolelle on oletettu  550 000 vuosittaisen kävijän lipputulot ja ruhtinaalliset 1,85 miljoonan euron vuosittaiset sponsoritulot, joista osan oletetaan tulevan mainostilan muodossa.

-       Noin 0,5 – 1,0 miljoona euroa hallintomaksuna Guggenheim-säätiölle. Säätiö on puolittanut vuosi sitten esittämänsä kahden miljoonan hallintomaksun yhteen miljoonaan. Jos maksavia kävijöitä on alle 550 000, kaupungin kustannukset nousevat kuitenkin enemmän kuin mitä Guggenheim-säätiön osuus laskee.

-       Kiinteistön hoitokulut ja vuokra, joita laskelmissa ei ole otettu huomioon, olisivat vähintään 6 miljoonaa euroa. Luku on laskettu suhteuttaen neliömäärät Tukholman Moderna Museetin vuodelta 2012 ilmoittamiin kuluihin, joissa siivouskulut on oletettu kuuluviksi palkkakuluihin eikä tähän summaan.

-       Hankkeen edellyttämiä säätiön perustamisesta ja rahoituksesta syntyviä lainanhoitokuluja ei ole vielä mitenkään huomioitu.

Samalla kun Helsingin kaupunki ja veronmaksajat sitoutuisivat maksamaan edellämainitut laskut ja kantamaan kaikki mahdolliset riskit, Guggenheim-säätiölle taattaisiin 20 vuodeksi 4 – 7 miljoonan euron vuosittaiset tulot:

-       Lisenssimaksu 1,15 miljoonaa (23 miljoonaa euroa jaettuna 20:lle vuodelle)

-       Noin 0,5 – 1 miljoonaa euroa kävijämäärään sidottua hallintomaksua (enintään 1 miljoona)

-       Näyttelykorvauksia 2,5 - 5,0 miljoonaa euroa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Helsingin kaupungin taidemuseon nettomenot vuonna  2012 olivat 5,7 miljoonaa euroa. Taidehankintoihin käytettiin 410 000 euroa. Erona vuoden takaiseen esitykseen kaupungin taidemuseo ei enää kuuluisi Guggenheim-hankkeeseen eikä säätiön esitys sisällä erillisiä määrärahoja taidehankintoihin.

Mainittakoon, että New Yorkin, Venetsian ja rakenteilla oleva Abu Dhabin Guggenheim-museo toimivat yksityisellä rahoituksella samoin kuin esimerkiksi Amos Andersonin taidemuseo Helsingissä.

Teksti on julkaistu kolumnina Töölöläinen-lehdessä.

 

Lähteet

-       Guggenheim Helsinki, Revised Proposal 2013

-       Moderna Museet, Årsredovisning 2012

-       Helsingin kaupungin taidemuseo, Toimintakertomus vuodelta 2012

AD HOMINEM

Ad hominem, henkilöön kohdistuva vastaväite on tyypillinen harha-argumentti. Sen sijaan, että väite kohdistuisi puheenaolevaan asiaan, heitto kohdistuu ’vastustajaan’. Se ei siis ole perustelu vaan asiantuntemuksen puutteessa tehty harhautusyritys. 

Keskustelu Guggenheim-hankkeesta on ollut ahdistavaa, koska siinä on viljelty niin paljon virheellistä tietoa ja henkilöön kohdistuvia syytöksiä. 

”Sinä olet niitä vastustajia.” 

-  -       Ei, en ole ’vastustaja’. Olen halunnut tuoda keskusteluun faktoja. Helsingin kaupungin päättäjät toimisivat vastuuttomasti, jos he sitoutuisivat verrattain suureen investointiin ja siihen liittyviin käyttömenoihin tietämättä, mihin rahat menevät.

”Luulenpa, että olet amerikkalaisvastainen.”

-   -      Ei, en ole amerikkalaisvastainen. Rakastan erityisesti New Yorkia, jossa olen käynyt lukemattomia kertoja ja asunut 3,5 vuotta. Sitäpaitsi Guggenheim ei ole ”amerikkalaisen taiteen museo”, kuten jotkut näyttävät luulevan. Guggenheimin maine on alun alkaen rakentunut merkittävän 1900-luvun alun eurooppalaisen taiteen kokoelman varaan. Manhattanilla muutaman korttelin päässä oleva Whitney Museum on upea amerikkalaisen modernin taiteen museo.

”Olet omaan napaan tuijottava impivaaralainen, joka pelkää kansainvälisyyttä. Edustat uutta kansallismielisyyttä ja haluat tänne pelkkää tuohivirsukulttuuria.”

-  -        Ei. Vaadin kansainvälisyyttä. Olen opiskellut ja ollut töissä Suomen ulkopuolella yhteensä noin kaksitoista vuotta. Kotini on ollut Zürichissä, New Yorkissa, Torontossa ja lyhyen aikaa Göteborgissa. Vuodesta 2000 lähtien työkenttäni on ulottunut Johannesburgista São Pauloon, Vancouverista Sendaihin, Yaoundésta Delhiin ja Abu Dhabista Shenyangiin.

”Oletko koskaan käynyt Guggenheimissa?”

-  -       Olen käynyt jokaisessa, Bilbaossa ehkä kolmesti, New Yorkissa tietenkin monesti. Viime vuosina olen NYCissä ollessa tosin mieluummin piipahtanut MoMAssa.

”Etkö halua, että helsinkiläiset näkevät hienoa taidetta?”

-  -       Haluan. Siksi olen ollut esimerkiksi Kiasman ystävien puheenjohtaja. Oman pienen nykytaiteen kokoelmani töitä on ollut Meilahden ja Taidehallin näyttelyissä. Kaikissa Helsingin seudun taidemuseoissa on erinomaisia, sekä kotimaisia että kansainvälisiä näyttelyitä, ja olisi vielä enemmän, jos niiden taloudelliset voimavarat antaisivat myöten. 

”Ai sinun mielestäsi on tärkeämpää hankkia vanhuksille vaippoja samalla rahalla.”

-  -        En ole koskaan asettanut muiden sektoreiden hankkeita ja Guggenheimia vastakkain. Guggenheim kilpailee samoista rahoista vain muiden kulttuurihankkeiden kanssa – vaikka onkin todettu, että se on erityisesti matkailuhanke.

”Mikseivät sinulle kelpaa kansainväliset investoinnit?”

-  -        Kyllä kelpaisi. Olisi loistavaa, jos Guggenheim-säätiö investoisi Helsinkiin: ostaisi tai vuokraisi kaupungilta tontin, rakennuttaisi uudisrakennuksen tai remontoisi jotkut olemassaolevat tilat (Suvilahti? Pasilan konepajat?) käyttöönsä, toisi tänne kiertonäyttelyitään ja osia kokoelmistaan, palkkaisi henkilökunnan ja pitäisi museota yllä. Olisin jopa valmis neuvottelemaan edullisesta tontinvuokrasta. Mutta Guggenheim-säätiö ei ole investoimassa tänne vaan päinvastoin odottaa Helsingin kaupungin investoivan itseensä. 

Onko liikaa toivottu, ettei tätä muka-keskustelua enää tarvitsisi käydä vaan tosiasiat voisivat puhua?

10 KYSYMYSTÄ GUGGENHEIMISTA

Teksti on julkaistu Uutispäivä Demarin viitossivulla 6.6.2011

Helsingin kaupunki, Suomen kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden ovat maksaneet 2 miljoonaa Euroa newyorkilaiselle Guggenheim-säätiölle, jotta se selvittää, kannattaako Helsinkiin perustaa Guggenheim-taidemuseo. Konsultit ovat täällä 6.6. esittelemässä hanketta ja vastaamassa kaupunginvaltuutettujen kysymyksiin.

1. Monissa kaupungeissa on oma taidemuseo ja teatteri, joskus orkesterikin. Miten Helsinki perustelee, että voidakseen yksityistää julkisen kulttuurilaitoksensa ylikansalliselle franchising-ketjulle se joutuu myymään mm. kaupunkilaisten rakastamat Lasipalatsin ja Tennispalatsin kiinteistösijoittajille? Mitä muuta aiotaan yksityistää?

2. Millä summalla Helsinki subventoi Guggenheimia, kun lasketaan kertainvestoinnit (esiselvitys, eri suunnitteluvaiheet, tontti, uudisrakennus, oikeus G-tavaramerkkiin) ja vuosittaiset käyttökustannukset (G-näyttelyiden vuokrat ja kokoelmien hankinnat, rakennuksen käyttökulut, henkilökunnan palkat)? Mikä on kaupungin taidemuseon vuosibudjetti nyt ja jatkossa?

3. Pääkaupunkiseudulla näkee kuvataidetta 1850-luvulta nykyaikaan ainakin Emmassa, Kiasmassa ja Ateneumissa sekä Helsingin kaupunginmuseon eri tiloissa. Minkä merkittävän aukon Guggenheim täyttäisi? Miksei murto-osaa sen vaatimista resursseista sijoiteta oman taidemuseon kehittämiseen ja tehdä siitä jotakin ainutkertaista?

4. Guggenheimia on perusteltu sillä, että se auttaisi suomalaisia taiteilijoita kansainvälistymään. Miten Guggenheim takaisi, että täällä työskentelevät taiteilijat, jotka muuten pitäisivät näyttelyn Helsingin kaupunginmuseon tiloissa, saisivat työnsä esille edes Helsingin saati New Yorkin Guggenheimissa?

5. Museolle etsitään aivan ”uudenlaista konseptia”. Mutta lehdistötiedotteen [www.guggenheim.org/new-york/press-room] mukaan “kuluneiden kolmen kuukauden aikana esiselvityksessä on tutkittu hankkeen toimintaympäristöä. Tiimi alkaa nyt selvittää taide- ja näyttelyohjelmaa. Sen jälkeen tiimi tarkastelee markkinatutkimusta ja talousnäkymiä, hallintoa ja rakennukselle asetettavia vaatimuksia. Viime vaiheessa, vuoden loppuun mennessä laaditaan suositukset.” Millä tavalla Guggenheim-museo olisi innovatiivinen Helsingissä, kun se ei ole sitä missään muualla?

6. Guggenheimin maine perustuu arvokkaisiin taidekokoelmiin 1850-luvulta nykyaikaan ja kolmeen huomiota herättävään rakennukseen. Miten Helsingissä varmistettaisiin, että Guggenheimista tulisi Frank Lloyd Wrightin (New York) tai Frank Gehryn (Bilbao ja Abu Dhabi) luomuksia vastaava häkellyttävä monumentti? Kuka Frank sen suunnittelisi, koska Gehry piirtää nykyään vähäeleisiä laatikoita, joista ainakaan Helsingin Sanomat ei pidä (vrt. Musiikkitalo)?

7. Tarvitseeko Helsinki juuri nyt lisää häkellyttäviä monumentteja? Tai mihin Guggenheimin hinnakkaita taideteoksia ja tavaramerkkiä tarvitaan, jos ihmiset kuitenkin tulisivat katsomaan rakennusta?

8. Helsingin Guggenheimia perustellaan vertauksella 15 vuoden takaiseen Bilbaoon, jossa museo sijoitettiin entiselle teollisuusalueelle ja kaupunkiin rakennettiin myös metro ja kongressikeskus. Taustalla oli EU:n ja Espanjan tuki ja työttömyydestä kärsineen baskimaan ”positiivinen diskriminaatio”. Miksei Guggenheim samalla logiikalla etsi paikkaa Kajaanista tai Portugalista? Mitä innovatiivista on väärinymmärretyn vanhan idean kopioinnissa?

9. Guggenheim-hanke ei usko helsinkiläiseen kaupunkikulttuuriin vaan kansainväliseen turismiteollisuuteen. Lähteekö joku vihdoin Abu Dhabiin, koska sinne tulee Guggenheim? Jättääkö joku käymättä Pariisissa tai Rio de Janeirossa, koska siellä ei ole Guggenheimia?

10. Hankkeesta informoidaan nettisivulla www.guggenheim.fi. Sivun ainut viesti on: Forbidden (Kielletty). Onko helsinkiläisten tarpeen tietääkään enempää?

MIKÄ BRÄNDI - GUGGENHEIM VAI DISNEYLAND?

Teksti on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 23.1.2011



Onneksi on varattu kokonainen vuosi aikaa selvittää, ulkoistetaanko Helsingin kaupungin taidemuseo Guggenheim-säätiölle. Punnittavia näkökulmia on näet useita. Lopullinen päätös tehtäneen taloudellisin perustein, mutta numeroidenkin taustalla on vain oletuksia.



Kaupunkipoliittiset argumentit perustuvat kuuluisaan ”Bilbao-efektiin”. Sillä tarkoitetaan kaupunkien brändäystä näyttävillä hankkeilla, joiden uskotaan parantavan niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Baskimaan pääkaupungille Guggenheim-tavaramerkki ja huippuarkkitehtuuri toivat mainetta ja turistien rahaa. Bilbaosta puhuttaessa unohdetaan mainita, että sinne rakennettiin myös upea metro, jonka asemia suunnitteli brittiarkkitehti Sir Norman Foster. Taustalla oli EU:n ja Espanjan määrätietoinen kehitysapu ongelma-alueelle, niin sanottu ”positiivinen diskriminaatio”.



Helsingissä se tarkoittaisi esimerkiksi, että Foster kutsuttaisiin suunnittelemaan Sipoon metro, joka otettaisiin käyttöön Mellunkylän Guggenheimin avajaisten yhteydessä. Tämä ei ole vitsi.



Toista Guggenheim-kaupunkia, Abu Dhabia ei tunneta maailmalla kuvataiteista vaan huippusatsauksesta Masdariin, kokonaan uusiutuvalla energialla toimivaan esikaupunkiin. Profiloituakseen kansainvälisessä kilpailussa Abu Dhabi myös nappasi Bonnilta IRENAn, uusiutuvan energian maailmanjärjestön päämajan. Arabiemiraateissa tiedetään, ettei tulevaisuutta voi rakentaa öljyn varaan vaan tarvitaan innovatiivista energia-ajattelua – ja kulttuuria.



Jos tavoitteena on saada Helsinkiin mahdollisimman paljon kansainvälisiä matkailijoita, voi kysyä, olisiko Disneyland tuottoisampi tuontibrändi kuin Guggenheim. Silloin mallia voisi hakea Pariisista ja Miamista. Turisti-Pariisin brändiin kuuluu myös Eiffel-torni, mutta sen kopioimista ei ole ehdotettu.



Kulttuuripoliittisesti suomalaisilla taiteilijoilla ja taidelaitoksilla lienee sangen ristiriitaisia näkemyksiä Guggenheimista, mutta niistä ollaan nyt ymmärrettävästi aika hiljaa. On vaikea kuvitella, että kuvataiteilija, jolla on ollut näyttely Kluuvin galleriassa tai Meilahdessa, pääsisi koskaan Guggenheimin kynnyksen yli Helsingissä saati New Yorkissa. Siksi perustelu Guggenheimista avaamassa ovia suomalaisille taiteilijoille maailmalla ei ole uskottava.



Innovaatio-käsitettä on käytetty vauhdittamaan tätäkin hanketta. Onko innovatiivista kopioida 15 vuotta vanha idea kaupungista, jossa olosuhteet ja tavoitteet olivat aivan toiset? Nyt newyorkilaiselle mesenaatille maksetaan, että se selvittää, täyttääkö Helsinki samat kriteerit kuin Abu Dhabi tai Vilna. Entä jos suomalainen mesenaatti olisi antanut kaksi miljoonaa Euroa vaikkapa kulttuurimme lippulaivan, uuden ajan kirjaston kansainvälistä suunnittelukilpailua varten? Ja joku suomalainen ylikansallinen yritys olisi antanut sille brändinsä ja sitoumuksen pitkäaikaisesta sponsoroinnista! Nyt oletetaan kaupungin ostavan omalle taidemuseolleen kansainväliset franchising-oikeudet samaan tapaan kuin hampurilaisravintoloille. Taitavat kulttuurinen itsetunto ja kaupunki-innovaatiot olla hukassa.