Ideologinen vai pragmaattinen?

Olette varmaan joskus kuulleet poliitikon vastaavan jotakin tulevaa päätöstä koskevaan kysymykseen, että hän aikoo muodostaa kantansa pragmaattisesti eikä ideologisesti.

Anteeksi, siis miten? Eikö poliitikko toimikaan aatteensa mukaisesti vai onko pragmaattisuus ideologia?

Toinen samantyyppinen vastausvaihtoehto on todeta, että perustelee mielipiteensä rationaalisesti eikä tunteen pohjalta. Yleensä naisten argumentteja pidetään tunnepohjaisina, kun taas miehet ovat järkeviä – vai kuinka?

Kolmas tapa on mitata päätösten taloudellisia seurauksia. Kun aletaan laskea tarkemmin, tuleekin pian karhu vastaan: Mistä hinnasta oli kyse? Investointikustannuksista, käyttökustannuksista, tuotetun hyödyn mittaamisesta euroissa, syntyvistä työpaikoista, arvioiduista verotuotoista, vuokratuloista, ennakoidusta arvonnoususta – vai mistä?

Otetaan esimerkki: Jo kauan sitten kuopattu keskustatunnelisuunnitelma on herätetty henkiin ja saanut hienomman nimen: maanalainen kokoojakatu. Vanha versio olisi vienyt Sörnäisten rantatieltä suht suoraan Länsiväylälle. Nyt kaavaillaan aivan toisen mittakaavan verkostoa, jossa kolme satamaterminaalia – Katajanokka, Eteläsatama ja Länsisatama – syöttäisivät autoliikenteensä maan alle. Nämä tunnelit risteäisivät Helsingin niemen poikki kulkevan tunnelin kanssa. Sinne sukeltaisivat niin henkilöautot, bussit kuin rahtiliikenne. Kuvitelkaa perävaunullisia rekkoja kurvailemassa metrotunnelien ja muiden olemassa olevien rakenteiden alitse pitkiä ramppeja ylös ja syvälle alas, oikealle ja vasemmalle, huolto- ja hätäpoistumisteitä, turvajärjestelmiä, olemassa olevien rakennusten läpi vedettäviä ilmastointikanavia. Hinta-arviota ei ole, koska suunnitelmat ovat vasta aivan alustavia – useissa miljardeissa kuitenkin liikutaan.

Kovin moni vaatii silmää räpäyttämättä, että tunneliverkko pitää rakentaa. Yleensä juuri nämä henkilöt korostavat olevansa pragmaattisia, rationaalisia ja ajattelevansa taloudellisesti järkevästi. Epäilevät kysymykset leimataan ideologisiksi ja tunnepohjaisiksi.

Tunteella reagoiminen on saanut myös aivan uusia, jopa maskuliinisia ulottuvuuksia. Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos: Kansainvälinen tutkijayhteisö on jo pitkään ollut yksimielinen siitä, että maapallon keskilämpötilan kiihtyvä nousu viimeksi kuuluneen vuosisadan aikana on aiheutunut ihmisen toiminnasta. Tutkijoiden ennustukset ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat käyneet toteen.

Niitä, jotka etsivät konkreettisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, syytetään nyt kuitenkin ’ilmastohysteriasta’. Lukutaitoinen kansalainen tietää, että lihakarjan kasvatus soijalla, joka on kasvatettu sademetsästä raivatuilla pelloilla, sekä lisää kasvihuonekaasupäästöjä että vähentää hiilinieluja. Mutta mikä on tunnereaktio: Meiltä ette vie makkaraa ja pihvejä!     

Mitä opimme tästä? Sanavalinnat ovat piiloargumentteja ja vahvoja aseita. Sanojen kanssa pitää olla varovainen niitä käyttäessään ja niitä kuullessaan. Ei saa antaa huijata itseään vaan pitää kysyä lisää.