”Garden Helsinki” herättää kysymyksiä

Vuosia sitten Garden Helsinkiä markkinoitiin HIFKin uutena hallina ja saatiin lätkäfanit hankkeen kiihkeiksi kannattajiksi. Nyt sitä markkinoidaan tapahtuma-areenana, jonka yhteydessä on ”paikallisia asukkaita palvelevia toimintoja” kuten asuntoja, hotelli, ravintoloita, liikuntatiloja ja supermarket. Tukijoukot ylistävät yksityisten sijoittajien uhrautumista jalon kulttuurihankkeen maksumiehiksi.

Tarinan julkinen osuus alkoi Helsingin Sanomien esiteltyä hankkeen ensimmäisen version, joka sijoittui olympiastadionin ja oopperan väliin. Pensaiden varjosta piirretyillä kuvilla kaupiteltu suunnitelma oli niin härski, ettei kukaan asiantuntija ottanut sitä vakavasti.

Jotta jatkossa säästyttäisiin vastaavilta yllätyksiltä, kaupunkisuunnittelijat valmistelivat talvella 2013-2014 pelisääntöjä Eläintarhan alueelle eli keskuspuiston osalle, jota rajaavat Nordenskiöldinkatu, Vauhtitie, Helsinginkatu ja Urheilukatu. ”Helsingin kaupunki muodostaa näkemyksensä Eläintarhan alueen käytöstä ja kehittämisestä”, kuten asia hankkeen nettisivuilla hienotunteisesti ilmaistaan.

Toukokuussa 2014 silloisen kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja ehdotti huolella laadittuihin suunnitteluperiaatteisiin kolmea vähäiseltä näyttänyttä muutosta, jotka menivät äänestyksessä läpi. Ensiksi muutettiin eri käyttötarkoituksiin kaavailtujen vyöhykkeiden rajaukset ”ohjeellisiksi”. Alueelle voisi siis suunnitella melkein mitä tahansa mihin hyvänsä. Toinen muutos koski asumista. Asiantuntijoiden tekstissä ”aluetta kehitetään ensisijaisesti virkistyksen, urheilun, matkailun ja kulttuurin alueena”, mutta periaatteisiin lisättiinkin, että ”alueelle voidaan osoittaa myös asumista”. Kolmanneksi tuli kehotus selvittää ”elinkelpoisen päivittäistavarakaupan yksikön sijoittamisen mahdollisuudet”. Ei mitään pikku kioskia.

Kaikki ymmärsivät kuitenkin, ettei olympiastadionin ja oopperan väliin voi tulla tällaista kiinteistökehityshanketta ja sille tarjottiin ystävällisesti mahdollisuus tutkia sijaintia Nordenskiöldinkadulla vanhan jäähallin vieressä. Kaupunki oli luonnostellut Pisara-radan linjauksia ja Töölön aseman sijaintia, jota ”Puutarhan” suunnittelijat olisivat halunneet hyödyntää. Heille muistutettiin, että Nordenskiöldinkadulta olisi lyhyt matka Pasilan asemalle.

Samoihin aikoihin käytiin kuumia keskusteluja Helsingin yleiskaavasta. Tunteita nostattivat erityisesti kaupunkibulevardit ja Vartiosaari. Monelta jäi huomaamatta, että Nordenskiöldinkadun varteen ujutettiin kaksi pikseliä osoittamaan mahdollista muutosta maankäyttöön. Usein kuultu harha-argumentti on, että ”siinähän on parkkipaikka”. Kannattaa muistaa, että Finlandia-talonkin takana oli pitkään iso pysäköintialue. Asfaltti on kuorittu pois ja nyt paikalle kasvaa vähitellen puisto, keskuspuiston eteläpää.

Mikä Puutarhan sijainnissa on vikana? Keskuspuisto alkaa Mannerheimin patsaalta ja jatkuu pitkälle Vantaan puolelle, ”Lappiin saakka”. Eläintarhan alue on poikkeuksellisesti varattu väljästi sijoitetuille urheilurakennuksille kuten olympiastadion, uimastadion, jäähalli ja jalkapallokentät. ”HIFKin halli” olisi varmaan vielä mahtunutkin sinne. Mutta Garden Helsinki ei kasvanut jäähallista massiiviseksi kortteliksi sen vuoksi, etteikö asuntorakentamiseen, hotelleille, ravintoloille ja supermarketeille olisi tarjolla tontteja muualla Helsingissä. Ainut syy on investorien liiketoimintamalli. Monitoimiareena on riskibusiness, joka pitää rahoittaa varmalla busineksella samassa osoitteessa. Kirpeän lisämausteen tuo lisävaatimus, että Helsingin olisi luovutettava vielä muualtakin korkeatasoisia asuinrakennustontteja hankkeen talousyhtälön tasapainottamiseksi. Saa nähdä, mikä riittäisi ja löytyykö rahoittajia.

Kaupungin kehittämistä eivät siis ohjaa helsinkiläiset, Helsingin suunnitteluperiaatteet saati Helsingin historia vaan yksinomaan kansainvälisten kiinteistösijoittajien etu. Malli tunnetaan maailmalla. Aiemmin alan miehet investoivat ostokeskuksiin, nyt ovat muodissa elämysareenat. Itäkeskus ja Kampin keskus ovat vaihtaneet kansainvälistä omistajaa jo moneen kertaan.

Kukaan ei tietenkään vastusta yksityisiä investointeja. Niitä Helsinki on täynnä, katsokaa vaikka Kalasataman Rediä, Keski-Pasilan Triplaa, Amos Rexiä tai tuhansia kovan rahan asuntoja ja satoja hotellihuoneita, joita kaupunkiin on viime vuosina rakennettu ja parhaillaan rakennetaan. Niille on yhdessä etsitty paikat, joissa kaikkien etu kohtaa. Redi ja Tripla ovat liikenteen solmukohdissa, toinen ratapihan, toinen entisen satama-alueen paikalla. Amos Rex antaa Lasipalatsille uuden elämän. Ne kaikki ottavat olemassa olevan ympäristön huomioon ja tuovat siihen lisäarvoa, eivät tuhoa sitä. 

Muista suurhankkeista tutuksi tulleella kaavalla Puutarhaa markkinoidaan mm. kertomalla hankkeen myötä syntyvistä työpaikoista ja verotuloista. Mutta Helsingin silhuetissa näkyy kymmeniä nostokurkia työmailla, joilla kaikilla on vastaavat vaikutukset! Eivät hyödyt mihinkään katoa, vaikka rakennetaan tarkoitukseen sopiville paikoille eikä keskuspuistoon.

Puutarhaa markkinoidaan utuisilla kuvilla. Lobbauskonsultit yrittävät saada meidät pohtimaan, miltä joku nurkka näyttää tai pitäisikö joku kerros ottaa pois. Mutta siitä ei todellakaan ole kysymys. Onko kaupunki ensisijaisesti investointiympäristö vai asukkaiden elinympäristö? Kenen ehdoilla kaupunkia kehitetään, siitä on kysymys.

(Julkaistu viikolla 38/2019 mm. Töölöläinen-lehden numerossa 20/19)