KAIPAAKO FORSSAN OHJELMA PÄIVITYSTÄ?

Kun 110-vuotiasta Forssan ohjelmaa tänä vuonna juhlitaan, on pohdittu, kaipaako se päivitystä. Kysymyksen voi asettaa toisinkin: Mihin sosialidemokratiaa tarvitaan 2000-luvulla? Onko tarpeen korostaa eri puolueiden välisiä eroja, jos kerran kaikki ovat hyvinvointivaltion asialla? Tai olisiko Forssa 2.0 hyvä kehys ytimiin menevälle aatteelliselle keskustelulle, jota monet kaipaavat?

Alkuperäisen Forssan ohjelman vahvuuksia ovat terävä analyysi omasta ajasta, rohkea näkemys tulevaisuudesta, tiivis teksti ja konkreettiset tavoitteet.  – Sitten vuoden 1903 kaksi asiaa on kuitenkin muuttunut: Kaikki on globaalia. Ainuttakaan ilmiötä ei enää voi tarkastella pelkästään itsenäisen kunnan, kansallisvaltio Suomen tai edes EU:n näkökulmasta. Samaan aikaan maapallon kantokyvyn rajat ovat tulleet näkyviksi. 

Tuotanto- ja kulutusketjut ovat maailmanlaajuisia. Teollisuusmaat ovat ulkoistaneet halpatyön ja saastuttavat ja energiaa tuhlaavat työvaiheet kehitys- ja kehittyviin maihin. Myös ruoka tulee pöytäämme globaalien tehotuotantoketjujen kautta.

Asukkaasta on tehty asiakas ja kansalaisesta kuluttaja. Puolalaissyntyisen sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan ongelma ei ole ainoastaan se, että kulutamme liikaa vaan että kuluttajuus nähdään myös ratkaisuna sosiaalisiin ongelmiin. Oletetaan, että ihminen voi hyvin, jos hän kykenee kuluttamaan.

Kestävän kehityksen vaatimus tarkoittaa, ettei talouskasvu voi tapahtua ihmisarvoisen elämän eikä ympäristön kustannuksella. Uutta luova eettinen talous edellyttää luonnonvarojen ryöstöviljelyn ja työn polkumyynnin lopettamista. Kiihtyvän ilmastonmuutoksen tuotantoprosesseille asettamia reunaehtoja ei liioin oteta vieläkään tosissaan.

Kulutusorgioiden rinnalla miljardit ihmiset elävät yhä köyhyydessä. Vaikka Suomessa 1900-luvun alun luokkayhteiskunta on kadonnut, tulo- ja terveyserot kasvavat ja uusi luokkayhteiskunta tekee paluuta. Työttömyys, finanssikriisien monet seuraukset, luonnonkatastrofit, alueelliset kriisit, terveyden menetys, korkea ikä tai yksinäisyys ajavat jatkuvasti ihmisiä hätään ja turvattomuuteen.  

Kansallisen veropohjan ohentuminen, harmaan talouden kasvu ja veroparatiisit supistavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoituksen edellyttämää julkistalouden tulokertymää. Globaalien sijoitus- ja johdannaismarkkinoiden kuplat ja pankkiromahdukset horjuttavat kansantalouksia.

Uusliberalistinen ideologinen paine pakottaa siirtämään julkisia tehtäviä pala palalta yksityisen sektorin tuotteiksi. Ylikansalliset yritykset laajentuvat hankkimalla omistukseensa paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä aiemmin julkisessa omistuksessa olleita laitoksia. Yhteisen edun käsite on unohdettu.

Kaupungistumisen nopeus on pirstaloinut yhdyskuntarakenteen yksityisauton käyttöön perustuviin pientaloalueisiin, moottoritieristeysten ostoshalleihin, ja kovan ja vähemmän kovan rahan kaupunginosiin. Myös kasvava maahanmuuttajaväestö jää segregaation puristuksiin. Monimutkainen sosiaalisten tukien ja avustusten järjestelmä ei kohtaa hädänalaista ihmistä eikä aina rohkaise uuden elämän alkuun.

Demokratia on joutunut talousraamien, populismin ja vaikeasti mitattavan ”kilpailukyvyn” tavoittelun juoksupojaksi. Rakenteita keskustelevan, valistuneen demokratian toteuttamiselle ei tueta.

Näissä paineissa vain sosialidemokratialla on edellytykset nähdä tulevaisuuteen, antaa toivoa ja löytää ratkaisuja, joissa ihmisoikeudet ja demokratia toteutuvat ja maapallo säilyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. 

Työn ja omistajuuden käsitteitä on pohdittava ja niiden muuttuvat muodot otettava haltuun. Perustulon tai perusturvan mallien reiluudesta on uskallettava keskustella. Koulutuksen on aina varmistettava mahdollisuuksien tasa-arvo. Energiavallankumouksen väistämättömyys ja luonnonvarojen rajallisuus on tunnustettava, ja kasvu rakennettava tuon ymmärryksen varaan. Kehitykselle ja hyvinvoinnille on löydettävä uudet mittarit. Yksityisen edun on väistyttävä, kun politiikan keskiöön palautetaan yhteinen etu. Tervetuloa, Forssa 2.0!

(Teksti julkaistu Demokraatti-lehdessä kesäkuussa 2013)