Mistä tuulee, kun EVA ja Sitra kiinnostuvat demokratiasta? Demokraatin pääkirjoitus ”Demokratiaa varottava vesittämästä” (20.3.) puuttuu ajankohtaiseen aiheeseen.
Pääministeri David Cameron toi 2010 vaalikampanjassaan brittikeskusteluun käsitteen ’Big Society’, josta EVA käyttää suoraa käännöstä ’suuri yhteiskunta’. Voi kuvitella, että samat tekstinikkarit, jotka keksivät ’työväen presidentin’, yrittävät keksiä sanaparille vielä myyvempää suomennosta.
”Yhteiskuntaa ei ole olemassa, on vain yksittäisiä miehiä, naisia ja perheitä,” oli Margaret Thatcherin motto. Big Society oli Cameronin irtiotto Thatcherin perinnöstä sen jälkeen kun ’kolmas tie’ valtion ja markkinoiden välissä oli joutunut umpikujaan. Yhteisöllisyys ja kolmas sektori nostettiin esiin. Thatcherin politiikkana oli ajaa julkinen sektori minimiin ja antaa sen tehtävät yksityiselle sektorille. Onko Cameronin tavoitteena jättää kansalaisten vastuulle se, mitä vielä on jäljellä? Big Societia markkinoidaan laajempana demokratiana ja vallan jakamisena kansalaisille, joita kutsutaan kehittämään ja toteuttamaan julkisia palveluita.
Analyysissään Valta yhteisöille! - mitä opittavaa Suomella on Ison-Britannian Big Societysta? (2011) EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto esittää, että perinteinen tapa ajatella hyvinvointivaltiota on tullut tiensä päähän. Hänen mukaansa Big Society tarjoaa kiinnostavan mallin julkisten palveluiden uudistukselle, koska siinä hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi ei ole sen julkinen sektori, vaan yhteisöllisyys. ”Hanke uudistaa julkisia palveluita siirtämällä voimakkaasti päätösvaltaa ja resursseja keskushallinnolta paikallishallin¬nolle, yhteisöille, yrityksille, julkisen sektorin työntekijöille sekä kansalaisille, eli julkisten palveluiden käyttäjille ja tuottajille.” EVAlle Big Society tarkoittaa esimerkiksi palvelusetelin laajempaa käyttöönottoa.
Big Society –käsitettä on tulkittu myös toisin: Valtion kovien budjettileikkausten jälkeen vapaaehtoisille halutaan sälyttää velvollisuuksia, joiden kantamiseen niillä ei ole edellytyksiä. Julkisia palveluita sanotaan ostettavan pieniltäkin kansalaisjärjestöiltä, mutta hintakilpailutuksessa pärjäävät vain suuret organisaatiot, joiden toiminta ei poikkea yritysmaailmasta.
Suomessakin puhutaan ylevään äänensävyyn yksilön vastuusta, asiakkaiden voimaannuttamisesta, yhteistuotannosta ja kolmannen sektorin roolista. Marja-Liisa Niinikoski ja Liisa Välikangas kirjoittivat (HS 24.2.), että ”tekojen demokratiassa palvelujen tuottamisesta tehdään kansalaisoikeus”. Heidän artikkelissaan niin arabikevät ja Occupy Wall Street kuin ekologisen ruuan viljely ja vanhusten unelmalähiö Arizonassa edustivat uutta yhteisöllisyyttä, joka muuttaa demokratiaa.
Voi toki ajatella, että 'uusi' demokratia täydentää 'vanhaa', edustuksellista ja puolueiden kautta tapahtuvaa demokratiaa. Mutta mitä tekemistä yhteisöllisyydellä on demokratian kanssa?
Demokratian kriisi tulee näkyväksi syrjäytymisenä, eriarvoistumisena ja ulkopuolisuuden kokemuksena. Mutta pystyäkseen toimimaan demokratiassa, ihmisen on tultava tietoiseksi itsestään täysivaltaisena kansalaisena. Peruskysymys kuuluukin: miten kasvetaan syrjäytymisestä ja apatiasta osallisuuteen ja kansalaisuuteen?
Tämä kasvu voi tapahtua erilaisten yhteisöjen kautta. Täysiverinen demokratia rakentuu sisältäpäin, ihmisten halusta päättää yhteisistä asioista. Siksi yhteisöjä täytyy rakentaa paikan päällä, siellä missä ulkopuolisuus on vienyt vallan, ei vain siellä, missä käsi on jo piparipurkissa.
Kansalaisyhteiskunta rakentuu yhteisöistä, joiden kautta ihmisten ääni alkaa kuulua voimakkaammin. ’Uudessa demokratiassa’ yhteisöjen kirjo on entistä laajempi. Kansalaisyhteiskunnan jäseniksi ovat nyt pyrkimässä myös ’kolmas sektori’ ja ’sosiaaliset yritykset’, jotka ovat julkisen ja yksityisen sektorin välissä.
Miksi juuri nyt olisi uuden yhteisöllisyyden aika? Yhtäällä ovat politiikanteon paineet: puolueita vieroksutaan, poliittiselle asialistalle tulee jatkuvasti uusia asioita ja politiikkaa tehdään projekti kerrallaan. Toisaalta tulevat paineet ajaa julkista sektoria alas. Ulkoistamisten ja yksityistämisten jälkeen kolmas sektori näyttää siivolta palvelijalta tuottamaan palveluja ja korvaamaan purettavan hyvinvointivaltion rakenteita.
Suomessakin on välttämätöntä avata päätöksentekoprosesseja ja laajentaa demokratian muotoja. Mutta sen varjolla ei saa sysätä ihmisiä itsepalveluyhteiskuntaan, jossa vain ’ketterimmät’ selviävät. Kuntauudistuksen yhteydessä on lisättävä sekä asukas- että lähidemokratiaa.
Ei kuitenkaan pidä sekoittaa kahta eri asiaa: demokratiaa ja tapaa tuottaa palveluita. Demokratia ei ole liiketoimintamalli. Tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläistä (YLE Puhe 19.3.) lainaten, tarvitaan muutakin kuin ’big society’ korjaamaan rikkinäinen yhteiskunta.
Teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena Demokraatti-lehdessä huhtikuussa 2012
No comments:
Post a Comment