Näkymä Lappiin

Oman ikkunan edessä kasvava puu on ihmiselle kallisarvoisempi kuin harvinaisinkaan jalopuu kasvitieteellisessä puutarhassa. Näin totesi Christopher Alexander, Yhdysvalloissa toiminut itävaltalaissyntyinen kaupunkiteoreetikko.

Menkää maalle, ei metsä kaupunkiin kuulu, sanovat yhdet. Toisten mielestä ainuttakaan puuta ei saa kaataa. Puisto onkin eri asia kuin metsä, se kuuluu kaupunkiin ja korkeakulttuuriin, kun taas metsä muistuttaa maaseudusta ja koskemattomasta luonnosta.

Kiinan keisarit rakennuttivat maisemapuutarhoja jo kolmisen vuosituhatta sitten. Ranskan aurinkokuningas Ludwig XIV ei näyttänyt valtaansa vain Versaillesin palatsissa vaan myös sitä ympäröivissä puistikoissa ja metsästysmailla. Japanilaiset kivipuutarhat ovat pienoiskokoon tiivistettyjä maisemia, joissa mietiskelevä katse voi harhailla.

Pariisissa on Bois de Boulogne, Roomassa Villa Borghese ja New Yorkissa Central Park. Kaikkien maailmankaupunkien sydämessä on tarunhohtoinen puisto. Siihen rajoittuvien katujen varrella ovat kaupungin hienoimmat osoitteet.

Helsingin satavuotias keskuspuisto alkaa Mannerheimin patsaan juurelta, jossa se on kivinen kaupunkitila, skeittarien näyttämö. Lapin jänkää ei kohtaa vielä postitalon kulmilla vaan keskuspuisto muuttuu asteittain kaupunkimaisesta aukiosta kulutusta kestäväksi puistoksi ja hoidettujen reittien halkomaksi metsäksi.

Kiasman edustalta laskeudutaan Musiikkitalon ja tulevan keskustakirjaston väliselle tapahtumatorille. Töölönlahden eteläpuolista, rakennusten kehystämää puistoa rakennetaan parhaillaan. Olympiastadionia ympäröi avarien kenttien urheilupuisto. Moniin suuntiin näkyvä, valkeana hohtava stadionin torni kuuluu erottamattomasti pääkaupungin brändiin.

Kiinteistöhaukat iskevät silmänsä milloin mihinkin päin Töölönlahtea, nyt Olympiastadionin ja oopperan väliseen maastoon. He haaveilevat voivansa rakentaa sinne kalliita asuntoja ja liiketilaa. Hanketta kaupitellaan kuitenkin lätkäimagolla, kukas nyt urheilurakennusta uskaltaisi vastustaa… Meille uskotellaan, ettei alue ole keskuspuistoa vaan parkkipaikka. Hämäys ei onnistu: pysäköintikenttä nimittäin muuttuu puistoksi kuorimalla asfaltti pois, mutta luksuskortteli ei katoa maantiehöylällä.

Toivottavasti Mannerheimin patsaalta avautuu aina näkymä Lappiin, ainakin sielun silmin.

(Teksti on julkaistu Helsingin Uutisten kolumnina helmikuussa 2016.)

Faktalaatikko

Helsinkiä halkoo etelästä pohjoiseen Keskuspuisto, joka alkaa keskustasta ja päättyy kaupungin rajalle Haltialaan ja Vantaanjoelle. Alue on noin tuhannen hehtaarin laajuinen ja 10 kilometriä pitkä.

Puistossa on neljä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan puulajipuisto ja Ruutinkosken rantalehto.

Keskuspuisto täytti sata vuotta vuonna 2014.

ONKO KAUPUNGISSA KAIKKI KAUPAN?

Muistatteko vielä lehtien palstoilla laajaa julkisuutta saaneen Helsinki Garden –suunnitelman? Oopperan ja olympiastadionin välimaastoon istutettu jättimäinen lentävä lautanen asuntotorneineen, jäähalleineen ja hypermarketteineen oli tyly yllätys muille kuin innokkaimmille kiekkofaneille.

Korein kuvin kaupattu suunnitelma oli niin härski, ettei kukaan asiantuntija ottanut sitä vakavasti. 

Jotta jatkossa säästyttäisiin vastaavanlaisilta ideanikkareiden koepalloilta stadionin ympäristössä, kaupunkisuunnitteluvirastossa alettiin hahmotella pelisääntöjä Eläintarhan alueen suunnittelulle. Tällä tarkoitetaan keskuspuiston osaa, jota rajaavat Nordenskiöldinkatu, Vauhtitie, Helsinginkatu ja Urheilukatu.

Periaatteita esiteltiin talvella kaupunkilaisille ja myös Töölö ry antoi niistä lausunnon. Kiitimme huolellisesta selvitystyöstä ja rakentavasta otteesta. 

Jos joku haluaisi perustaa kylpylän, innostuimme ajatuksesta, että sen voisi upottaa talvipuutarhan ja uimastadionin väliin. Jos joskus haluttaisiin suurempi jäähalli, pidimme vaihtoehdosta, jossa nykyistä hallia laajennettaisiin. Jos tulevaisuudessa olisi tarvetta stadionia ja oopperaa palvelevalle hotellille, katsoimme, että sille voisi löytyä paikka parkkikentän laidalla.   

Olimme kaupunkisuunnittelun ammattilaisten kanssa samaa mieltä, ettei tätä keskeistä puistoaluetta voi muuttaa asuntotuotannon tonttimaaksi. 

Toukokuussa päättäjät kuitenkin päättivät toisin. 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Rautava ehdotti viraston esitykseen kolmea muutosta, joiden puolesta lautakunnan selvä enemmistö, myös varapuheenjohtaja Soininvaara äänesti.

Ensiksi muutettiin eri käyttötarkoituksiin kaavailtujen alueiden rajaukset ”ohjeellisiksi”. Eläintarhan alueelle voisi siis suunnitella melkein mitä hyvänsä lähes mihin kohtaan hyvänsä.

Toinen muutos koskee asumista.  Viraston tekstissä ”aluetta kehitetään ensisijaisesti virkistyksen, urheilun, matkailun ja kulttuurin alueena”, mutta periaatteisiin lisättiin, että ”alueelle voidaan osoittaa myös asumista”. 

Kolmas muutos kehottaa selvittämään ”elinkelpoisen päivittäistavarakaupan yksikön sijoittamisen mahdollisuudet”. Ei siis mitään kodikasta korttelikauppaa.

En ole lainkaan yllättynyt, jos päivä- ja iltapäivälehtien sivuilla julkaistaan lähiaikoina uudet värikuvat Töölönlahden tienoille laskeutuvista lentävistä lautasista. Ehkä hankkeen nimi on nyt Helsinki Central Park, ja hyvin verkottunut kiinteistösijoittaja tarjoaa luksusasuntoja puistonäkymin ja ostosmahdollisuuksin.  

Sen jälkeen käydään julkista keskustelua tutuin vuorosanoin: asuntotonteista on pulaa, keskusta-asuminen on ekoloogista, Helsinkiin kaivataan kansainvälistä tyyliä, kaikkea uutta aina vastustetaan, eikä tämä mikään puisto ole – tai kysytään, miksei mihinkään saisi rakentaa vai halutaanko paikalla mieluummin säilyttää pysäköintialue.

Saa nähdä.

(Teksti on julkaistu kolumnina Töölöläinen-lehdessä 17.8.2014)