Jo vuosikausia olen pitkästyttänyt ihmisiä puhumalla ja kirjoittamalla energiasta, kun on kysytty "kaupunkisuunnittelusta" tai kaivattu uusia "arkkitehtuurityylejä". Olen kohdannut kummeksuntaa todettuani, ettei kaupunkitilassa tai rakentamisessa ole kyse siitä, miltä talot näyttävät vaan siitä, mitä ne ovat. Tuntuu olevan vaikea hahmottaa, että jokin muu kuin ulkonäkö muuttuisi, jos muuttaa ulkonäköä: pyöreää suorien kulmien sijaan, punaista valkoisen tilalle, puuta tiilen paikalle...
Yhtä vaikeatajuiselta vaikuttaa väitteeni, ettei ole olemassa "huonoa suunnittelua" vaan yksinkertaisesti olematonta suunnittelua, suunnittelun puutetta. Jos jotakin kohtaa ei ole ratkaistu, se tarkoittaa, ettei sitä ole mietitty, ei ole ollut aikaa pohtia tai riittävää osaamista ja tietoa eri ratkaisuvaihtoehdoista. Pahin - ja yleisin - tilanne on, ettei ole edes huomattu että kas, tässähän on ongelma joka pitää ja jonka voi ratkaista! On vaan tehty niin kuin aina ennenkin.
Näin on käynyt energian kohdalla. Insinöörit ovat laskeskelleet lämmöneristeitä ja ilmastointilaitteiden lämmön talteenottoa. Tehdään hienoja ikkunoita. Kaukolämpöjärjestelmästä ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon tehokkuudesta muistetaan röyhistellä rintaa. Poliitikot eivät silti, rakennusteollisuuden haukansilmien alla, ole rohjenneet asettaa tiukkoja energiataloustavoitteita, vaikka jokainen uudisrakennus voisi olla 0-energiatalo marginaalisilla lisäkustannuksilla, olemassa olevalla tekniikalla. No rocket science.
Kaikesta kulutetusta energiasta rakennuksissa palaa lähes 40%, liikenne vie vajaat 20% ja teollisuus loput. Numeroista voi väitellä, koska luokitukset ovat hankalia, mutta rakennusten käyttö (lämmitys, jäähdytys, valaistus, laitteet) on suurin yksittäinen energian kuluttaja. Itse rakentaminen ja rakennusmateriaalien tuotanto vie noin kymmenyksen rakennusten 40 prosentin osuudesta. Moni hämmästyy, miten paljon valaistus ja jäähdytys polttavat. Lukuarvot ja osuudet tietysti vaihtelevat maanosien ja maiden välillä, mutta periaate on sama.
Nyt on kuitenkin seksikkäämpää puhua uudesta ydinvoimalasta kuin energiatehokkuuden ja säästöjen lisäämisestä. Tieteen päivillä esiintynyt Fortum Nuclear Services -yhtiön toimitusjohtaja Harri Tuomisto korjaili muiden kielenkäyttöä antamalla ymmärtää, että energiatehokkuuden lisääminen olisi sama asia kuin energian säästö. Fortumin miehen viesti oli, että tehokkuuden lisäys vaatii uutta teknologiaa, jonka soveltaminen vie aikaa. Väärin!
Tehokkuuden lisäys on tehokkuuden lisäystä, jolla kulutuksen kasvu hidastuu, mutta säästö on ihan tavallista säästöä, taas no rocket science, no hi-tech. Säästö on sitä, että valot pannaan pois päältä, ellei tarvita, oma auto jätetään seisomaan ja kävellään tai mennään metrolla, tai puhelimen tai hammasharjan akkulaturia ei pidetä jatkuvasti verkossa. Säästö edellyttää jokaisen omien käytöstapojen muutosta, vastuuta ei voi vierittää insinööreille eikä poliitikoille.
Säästämisen edellyttäminen taitaa kuitenkin vaatia poliittista tahtoa vielä enemmän kuin lisäydinvoiman ajaminen. Muuten en voi mitenkään ymmärtää eduskunnan puhemiehen lobbausprojektia.
No comments:
Post a Comment