Raakaöljyn hintaennätykset, öljyn tuotantolähteillä kytevät kriisit, Kiinan talouden kasvuprosentit tai Jörn Donnerin ”Gazpromin valtakunnaksi” nimittämän mahdin nousu ovat tutuksi tulleita uutisia. Energia on muuttunut itsestäänselvyydestä strategiseksi aseeksi.
Energian säästöstä, energiatehokkuudesta, uusiutuvista energialähteistä ja paikallisesta tuotannosta puhumista on pidetty taisteluna tuulimyllyjä vastaan, ilmastonmuutosta uskonasiana. Nyt taas bioenergian puoltaminen leimataan pelkäksi maaseutupolitiikaksi - tai uskon asiaksi.
Öljyttömään energiaan perustuva maailma ei ole vain biokaasuautoja ja ruokohelpipeltoja. Ongelma ei ratkea markkina- eikä ydinvoimalla. Edessä on kaikkiin yhteiskunnan prosesseihin ja rakenteisiin vaikuttava muutos. Rakennuksista voisi jo nyt tehdä nollaenergiataloja, liikenteen energiankulutusta voisi vähentää roimasti. Mutta myös teollisuus- ja palvelutuotanto on uudistettava energianäkökulmasta.
Uudet tuotantoketjut edellyttävät uutta osaamista. Monet perinteiset ammatit ja työt eivät toki häviä mihinkään. Aina tarvitaan vettä, hoivaa, opetusta ja terveyttä, mutta jokaisen esineen ja työtavan energian kulutus on pakko arvioida. Kun energiasyöpöt paperikoneet muuttavat sinne, missä kulutus ja resurssit ovat, mihin menee metsäteollisuus ja sen työvoima? Kun jugurttipurkkiin painetaan valmistuksen viemä energia kuten nyt kalorit ja suola, muuttuuko ruokavalio vai valmistustapa? Kun työnteko on yhä enemmän tietojen käsittelyä ja työpaikalle pendelöinnin hinta nousee kestämättömäksi, miten kehittyvät etätyö ja asumis- ja elintavat?
Kanadassa ”Vancouver 30+” vision lähtökohtia oli, ettei vuoden 2100 tienoilla ole enää käytettävissä fossiilisia polttoaineita. Tuntuuko kaukaiselta? Entä vuosi 1910, johon on nyt yhtä pitkä aika? Omat vanhempani olivat syntyneet 1910, ja siltä ajalta on rakennetussa ympäristössämme vielä paljon jälkiä, myös infrastruktuuria. Australiassa Melbournen tavoite on lähempänä: 0-nettopäästöt vuonna 2020. Siellä suunnitelmissa on myös teknologiakeskus tiedotukseen, koulutukseen sekä teknologiainvestointien vauhdittamiseen.
Innovaatiot vaativat jättipanostuksen tutkimukseen, kehitykseen ja markkinointiin. Mutta muutoksen liikkeelle panemisessa ovat poliittinen visio ja tahto ratkaisevia. Niitä tarvitaan juuri nyt. Kansainvälinen ay-liike esitti jo 2004 ajatuksen oikeudenmukaisesta siirtymäkaudesta hiilettömään talouteen. On hyvä muistaa, ettei Suomi ole yksin. Koko maailma on saman haasteen edessä. Ei ole kyse vain tuulimyllyistä vaan peruspalveluista, joiden markkinat ovat rajattomat.
No comments:
Post a Comment