KIERTOTALOUS JA KESTÄVÄ RAKENTAMINEN

”It’s a matter of never demolishing, subtracting or replacing things, but always adding, transforming and utilizing them.” (Frédéric Druot, Anne Lacaton, Jean-Philippe Vassal, Plus: Large Scale Housing Developments. An Exceptional Case (Barcelona: Editorial Gustavo Gili, 2007)

Liikkumistavoissa ja ruokavalinnoissa näkyy jo, että monet haluavat tehdä kestäviä valintoja. Rakennetun ympäristön suunnittelussa ja ylläpidossa ei ole vielä päästy samaan. Vanhan purkaminen ”paremman” tieltä on uudis- ja korjausrakentamisessa yhä valtavirtaa, vaikka silloin ei menetetä vain yhteiskunnan muistia vaan sekä kulttuurista että aineellista pääomaa.

Yksi arkkitehtien hyvin tuntema esimerkki uudesta ajattelusta on Druot, Lacaton, Vassal ja Hutin -toimiston suunnittelema 500 asuntoa kattanut Cité du Grand Parc -lähiöremontti Bordeauxissa. Samat arkkitehdit kertovat suunnittelupyynnöstä pienen kaupunkiaukion ”elävöittämiseksi”. Aikansa aukion penkkejä ja puita tutkittuaan he päätyivät esittämään vaihtoehtonsa: aukiolle ei pidä tehdä mitään.

Pitääkö vielä opetella kiertotalousajatteluakin?

Maailmanlaajuisesti noin 40 prosenttia kaikista raaka-aineista kulutetaan rakennusalalla. Jätteistä karkeasti arvioiden puolet syntyy rakentamisessa. Suomessa Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoite vuodelle 2023 on, että 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä jatkaisi elämää materiaalikierroissa.

Nyt ei enää puhuta paperinkeräyksestä ja kotitalouksien jätehuollosta, ei ruokajätteen minimoimisesta, vaatteiden kierrätyksestä eikä lämmön talteenotosta. On puhuttava likaisista läjistä, jäteveden puhdistuksessa talteen otettavista massoista, betonimurskasta, hylätyistä ovista ja ikkunoista, putkiremonttien yhteydessä kaatopaikoille kärrättävistä käyttökelpoisista varusteista ja paljosta muusta.

Entä kuka rakentaa järjestelmän niin, että syntyvä hukka ei katoa kaatopaikoille vaan dokumentoidaan? Onko se alustataloutta ja digitalisaatiota? Kuka yhdistää isot ylikansalliset yritykset ja pienet paikalliset nyrkkipajat? Kuka järjestää logistiikan ja välivarastoinnin? Kuka kehittää uusiotuotteet? Mitä lainsäätäjän pitää osata tästä kirjoittaa? Opettaako joku tulevat ammattilaiset ja yrittäjät? Miten taloista ja tiloista tulee mahdollisimman monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä?

Kiertotalous kansainvälisillä ja kansallisilla asialistoilla

Vuoteen 2030 tähtääviä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita on 17. Rakennetun ympäristön näkökulmasta kaikki ovat lähes yhtä keskeisiä kuin tavoite 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa. Sen graafinen symboli, ääretön -merkki, pelkistää kierrätyksen (recycling) ajatuksen. Teeman moniulotteisuuden hahmotuttua on alettu puhua kiertotaloudesta (circular economy).

Suomessa Sitra on tehnyt työtä kiertotalousajattelun ja käytäntöjen edistämiseksi. Sitran määritelmän mukaan kiertotaloudessa ”kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen”. Kiertotalous ”maksimoi materiaalien ja niiden arvon säilymisen kierrossa mahdollisimman pitkään siten, että syntyvien päästöjen määrä on mahdollisimman vähäinen”. 

Valitettavasti Suomen kansallinen kiertotalouden tiekartta (Sitra 2016) ei vielä tarkastele rakentamisen ketjuja. Tiedon lisäämiseksi Sitralla on kuitenkin Green Building Council’in kanssa yhteishanke Kiertotaloussprintti. Hanke on julkaissut periaatepaperin, jossa tavoitteita listataan yleisellä tasolla, ja alustavan listan tähän mennessä tunnistetuista rakennus- ja kiinteistöalan kiertotaloushankkeista Suomessa.

Rakennusmateriaaliteollisuus opettelee

Kaksi globaalia sementtijättiä, sveitsiläinen Holcim ja ranskalainen Lafarge yhdistyivät vuonna 2015 ja Holcimin suojiin perustetun säätiön nimeksi tuli LafargeHolcim Foundation for Sustainable Construction. Betoniteollisuus ja kestävä rakentaminen? Kyllä! Säätiön kolmivuosittain järjestämän konferenssin teemana oli tänä vuonna kiertotalous, Re-materializing construction. Tässä tiivistelmiä käydyistä keskusteluista:

-        Tunne rakennusmateriaalisi! Mistä se on lähtöisin, miten tuotettu, kuka valmistanut ja millaisissa työoloissa, mitä sivutuotteita syntyi ja mitä niille tapahtui? Miten kuljetettiin työmaalle, kauanko materiaali kestää, mitä sille voi tehdä jälkeenpäin?

-        Muista hiilidioksidi. Rakennusala tuottaa suorasti tai epäsuorasti noin puolet maailman CO2-päästöistä. Sementin tuotannosta syntyy 5-7 prosenttia ihmisen aiheuttamista CO2-päästöistä, teräksestä toiset 5, lämmityksestä viileillä vyöhykkeillä noin 20 prosenttia.

-        Poista tuotantoprosessista materiaalihukka ja varmista syntyville sivuvirroille hyötykäyttö.

-        Tee hankinnat viisaasti. Kuljetus saattaa olla kalliimpaa kuin kuljetettava materiaali, ja siksi työmaalle ehkä tilataan varoiksi ylimääräistä, joka lopulta menee hukkaan.

-        Mikä on työn arvo? Materiaalit ehkä näyttävät samalta tai toimivat samoin, mutta raaka-aineiden hankinnasta tehtaalle ja työmaalle ulottuvan valmistusprosessin aikana saattaa työoloissa olla rankkoja eroja. Materiaalit eivät täytä kestävyyden ehtoja, ellei työntekijöiden turvallisuudesta, reiluista sopimuksista ja toimeentulosta ole huolehdittu.

-        Onko hinta oikea? Sisältyvätkö siihen kaikki materiaalin elinkaaren aikaiset kustannukset? Voitaisiinko rakennusmateriaaleihin soveltaa samaa käytäntöä kuin elektroniikkaan, jonka ostohintaan lisätään tulevasta kierrätyksestä aiheutuvat kulut?

-        Kaupungit ja purettavat talot ovat kaivoksia. Esimerkiksi kuparia on rakennuksissa enemmän kuin sitä on enää jäljellä maankuoressa. Uudisrakentamisessa ymmärretään, että työvoima on oleellinen osa talousjärjestelmää, mutta purkutyöt tehdään ajasta ja työstä säästäen. Liiketoimintamalli ja järjestelmä purkumateriaalien lajitteluun puuttuu kokonaan.

-        Ketjuun tarvitaan uudenlaisia toimijoita. Korjausrakentaminen ja purkutyöt edellyttävät asiantuntijoita, jotka arvioivat, mitkä osat kannattaa ottaa talteen, ja yrityksiä, jotka hoitavat talteenoton ja logistiikan, lajittelun ja osien puhdistuksen sekä kokoavat suunnittelijoiden ja rakentajien asiakasverkoston. Osille pitäisi myös saada takuu.

-        Säilytä, korjaa, käytä uudelleen vai kierrätä? Jätemateriaaleja ja -tuotteita arvioidessa on kysyttävä kahta asiaa: Paljonko energiaa vaatii, jotta vanhasta saadaan tarvittava tuote tai raaka-aine? Onko se enemmän vai vähemmän kuin jos materiaali tai tuote valmistetaan neitseellisistä raaka-aineista?

-        Rakenteet on suunniteltava myrkyttömiksi. Materiaalia ei voi kierrättää, jos siinä on terveydelle vaarallisia aineita kuten putkien pvc, eristeiden polyuretaani, lattialakat, vanerin formaldehydi, palonestoaineet tai saumausten raskasmetallilisäaineet.

-        Rakennusaineille on tehtävä vastaavat tuoteselosteet kuin ruokapakkauksissa. Vaadittavia tietoja olisivat esimerkiksi elinkaarikustannus, energiajalanjälki, huoltotarve ja käytetyt lisäaineet.

-        Voisivatko rakennusmateriaalit olla biohäviäviä tai loputtomiin kierrätettävissä joko biologisesti tai mekaanisesti? On kuviteltava maailma ilman jätettä. Jäte on käsitteenäkin verrattain uusi, se liittyy ajatukseen massatuotteista ja kertakäyttökulutuksesta.

-        Voiko materiaaleilla ja rakennuksilla olla sama käyttöikä? Muuttuvatko käyttötarpeet ja voidaanko muutoksia ennakoida joustavuudella ja suunnitella muunneltavuutta?

-        Rakennus on suunniteltava alun perin niin, että se voidaan purkaa osiin, osat lajitellaan, otetaan talteen ja käytetään uudelleen kuten vielä vuosisata sitten tehtiin.

Aloitetaan vaikka siitä, että unohdetaan mielikuva purkamisesta rikkomisena ja hävittämisenä – jos ylipäänsä on pakko purkaa.

(Toimituksen lyhentämä versio julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 8-2019)