Friday, July 11, 2008

IDEAPYSÄKÖINTIÄ HAKANIEMESSÄ

Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla 10.7. julkaistu kirjoitus

Kuinkas tässä näin pääsi käymään? Ideaparkituksen kaupunkiversio tuli Hakaniemeen! Vihdissä ideoidaan metsässä, Vantaalla moottoritien päällä ja Helsingissä maan alla. Kiinteistökehittäjä keksii kauppakeskuksen rahoittamaan pysäköintihallia, varmaa bisnistä – ja alueen kauppiaat ja kaupunkilaiset ovat kauhuissaan.

Paikka on mitä herkullisin, komea aukio aivan pääkaupungin keskustan kyljessä, mutta jotakin on pahasti pielessä. Mikä Hakaniemessä mättää, vaikka tori sykkii aidompaa elämää kuin kauppatori? Toisaalta, mikä vähän sokkeloisessakin kauppahallissa viehättää – jos onnistuu ylittämään Hämeentien ja pääsemään sinne asti?

Onko parkkitalo ylipäänsä ongelman ydin vai pitäisikö ratkaisua etsiä muista lähtökohdista? Miten eri käyttäjien ristiriitaiset tavoitteet sovitetaan yhteen? Ratkeavatko ongelmat rakentamalla vai tarvitaanko aivan muitakin lääkkeitä?

Mihin mahdollinen lisärakennusoikeus kannattaa sijoittaa, maan alle vai päivänvaloon? Kummat sopivat pimeään paremmin, autot vai ihmiset? Miten metroaseman sisäänkäynneistä saadaan houkuttelevampia? Millaiset uudet kaupat tuovat lisää asiakkaita, entä mistä ja miten asiakkaat tulevat?

Mutta kuka kutsui yhden gryndereistä ratkaisemaan Hakaniemen tulevaisuuden? Missä siitä päätettiin? Eikö kannattaisi hyödyntää vapaan kilpailun parhaita puolia ja pyytää useampia eri ehdotuksia kuten Kampissa tehtiin?

Helsingissä on aika vihdoin siirtyä uuteen suunnittelukulttuuriin. Otetaan eri osapuolia ja eri alojen viisaita mukaan pohdintaan alusta alkaen. Etsitään ja esitetään useita vaihtoehtoja, katsotaan ongelmakohtia monista näkökulmista. Kysytään ideoita muiltakin kuin kolmen kirjaimen gryndereiltä. Tehdään ensin oikeita kysymyksiä ennen kuin annetaan vääriä vastauksia.

2 comments:

Teemu said...

Luin kirjoituksen Hesarista, ja törmäsin sitten sattumoisin tänne. Kiitoksia tästä.

Olennaiseen kysymykseen, tarvitaanko Hakaniemeen maanalaista rakennusoikeutta, vastaus on kyllä: Pisararadan asemalle pitää olla varaus ja mitä pikemmin se toteutetaan sen parempi. Muuten ei.

Hakaniemen tori on minusta huomattavasti parempi kuin Kauppatori. Näin siksi. että siellä myydään ruokaa eikä poronsarvia. Mutta siltä puuttuu ranta.

Hakaniemenranta-niminen kuusikaistainen kaupunkimoottoritien pätkä kahden kaksikaistaisen tien välillä on aikansa huonointa kaupunkisuunnittelua, ja se on 70-luvun huomioon ottaen aikamoinen saavutus. SAK:n toimistotalosta en myöskään keksi parhaalla tahdollakaan mitään hyvää sanottavaa. katutasosta eritestetystä katutasosta alkaen siinä on kaikki pielessä. Ja kirsikkana kakun päällä vielä Maailman Rauhan patsas!

Minun amatööriehdotukseni olisi seuraava:

Suljetaan Siltasaaren/Unioninkatu välillä Liisankatu Hämeentie henkilöautoilta. Pitkäsilta oli 90-luvulla ruuhka-aikaan suljettu henkilöautoilta, eikä siitä silloinkaan mitään isompaa haittaa niille ollut. Ratikoille omat kiskot ja busseilla jätetään kaistat suuntaansa.

Samalla suljetaan Hakaniemenranta autoilta ja laajennetaan toria mereen saakka. Tehdään kävelysilta Siltavuorenrantaan.

Syntynyt torialue saattaa olla jo vähän liiankin iso, joten uudisrakentamiselle voisi olla hyvinkin tilaa. Lisäsiipi kauppahalliin, ja sitä kautta se kauppiaiden toivoma sujuva kulkuyhteys toiseen kerrokseen? Jonkinlainen ravintolarakentaminen rantaan ei olisi myöskään ihan pölhö ajatus.

Ja sitten vaikka se tavaratalo, Hakaniemen Stockmann olisi kulttuurihistoriallisesti veikeä, ja jos joku grynderi haluaa omalla rahallaan louhia kallioparkkia (à 20 - 40 000 paikka) niin sen kun.

Tai jotain. Mutta siitä tulee lähteä, että se kuusikaistainen ja autoliikenteellisestikin turhanpäivääinen kaupunkimotari joka kiertää toria kahdelta sivulta ja leikkaa sen tehokkaasti irti muusta kaupungista pitää purkaa. Ennen kuin Museovirasto keksii suojella sen pitkien lounaiden muistomerkkinä.

Kaarin Taipale said...

jep, olen Teemun kanssa ihan samoilla linjoilla - että vanha kunnon pitkäsilta jäisi paikallisliikenteeseen ja itähelsinkiläiset autoilijat voisivat ajaa Pohjoisrantaan (tai siihen grynderiparkkiin) - kumma kyllä Hämeentien jyräys ei tunnu kalliolaisia itseään häiritsevän.

Mutta maailmanrauha pitää säilyttää, se on niin raju muistomerkki omasta ajastaan, että jälkipolvienkin on se nähtävä.

... ja SAK Etelärantaan niin pojat olis lähempänä toisiaan...