Wiki-Democracy in a Wiki-City

The DEMOS guys, Aleksi Neuvonen and Roope Mokka, have done a great job with their competition entry to the Greater Helsinki Vision 2050 competition.

It has all the elements that we all talk about these days - sustainability, energy, participation - but they've put the pieces together and point to a direction forward, the next step.

Comparing the Encyclopedia Britannica - still the authority a couple of years ago, based on refereed academic knowledge - with Wikipedia, an open source compilation of information, put together by the civil society, so to say, was particularly enlightening. That will give impetus to many new expressions, such as "Wiki-democracy" and "Wiki-City".

Helsingin asunto-ohjelman yksityiskohtia

En nyt ihan ymmärrä tätä valitusta 75 neliön keskikoosta, kun samaan aikaan tuskitellaan, että Helsingin kämpät on ihan liian pieniä perheasunnoiksi. Enemmän kummastelen 5000 asunnon vuosivauhtia, sehän on silkkaa utopiaa.

Mutta logiikkahan on selvä, kun vastustetaan 75 neliön keskikokoa. Tottakai rakentajat tunkevat esimerkiksi 2,000 kerrosalaneliöön mieluummin 42 kappaletta 47 neliön asuntoja kuin 26 kappaletta noin 75-neliöisiä, niillehän saa reilusti korkeammat neliöhinnat ja paremmat katteet!

Kummankin kokoisessa kämpässä ne kalliit neliöt, märkätilat ja keittiö, maksavat jokseenkin saman verran, loput neliöt ovat bulkkitavaraa.

Erikoinen on myös toivomus, että vain osassa uusia asuntoja pitäisi täyttää liikkumisesteisyyden vaatimukset. Loputko tehtäisiin lainvastaisesti? Tämä haaste esitetään samaan aikaan kun toivotaan, että mahdollisimman moni vanhus tai toipilas voisi asua kotonaan.

Onko tarkoitus, että esimerkiksi toispuolihalvauksesta toipuva potilas ryhtyisi ensimmäisenä toimenaan sairaalasta käsin ostamaan itselleen uutta kämppää ja suunnittelemaan muuttoa? Vai voisiko ajatella, että tämä vamma voi osua kenen meistä kohdalle hyvänsä koska tahansa, ja on paras hankkia se esteetön asunto jo silloin, kun vielä pystyy liikkumaan.

Uskomattomin on joidenkin rakentajien valitus, että energiatehokkuuden lisääminen nostaa rakentamisen hintoja. Tämä samaan aikaan, kun koko maa ja maailma tuskailee sen kanssa, miten hiilen ja öljyn polttoa voitaisiin vähentää. Tiedetään hyvin, että noin 40% kaikesta kulutetusta energiasta palaa rakentamiseen ja ennen muuta rakennusten ylläpitoon. Energiatehokkuuteen satsaaminen on tässä pörssitilanteessa paras mahdollinen investointi.

Loistavaa, Erkki Tuomioja!

Loistojuttu, Erkki Tuomiojan SDP:n puheenjohtajaehdokkuus!

Tähän mennessä käydyssä arvuuttelussa yksi argumentti on ihmetyttänyt minua erityisesti: että kandidaatti olisi liian iäkäs. Pitäisi olla nuori, mieluiten nuori ja kaunis nainen. Perustelu hirvittää. Ei kai tässä olla tekemässä saippuaoopperaa vaan politiikkaa?

Ei kukaan vastusta Hillary Clintonia vahvimman valtion johtajaksi hänen ikänsä vuoksi - sukupuoli ja sukunimi lienevät ylivoimaisesti hankalimmat esteet, nekin ovat Tuomiojalla kohdallaan. Erkki Tuomioja ja Hillary Clinton lienevät jokseenkin samanikäisiä.

Kuvitteleeko joku tosissaan, että suurimman oppositiopuolueen ja toivottavasti suurimman kuntapuolueen johtaja voisi olla ihminen vailla menneisyyttä kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla globaalista paikalliseen?

Eikä tässä toki haeta pelkkää kokemusta vaan kaivataan näkemystä. Pikkupolitikointi ei riitä silloin, kun perinteistä puoluetta reivataan tälle vuosituhannelle. Visio pitää olla ensin, sitten ruuvataan järjestökone ja päivänpolitiikka paikalleen.

Pääministeri on energia-asiassa ihan oikeassa

Pakko tunnustaa, pääministeri Vanhanen on tämän aamun (9.1.2008) Hesarin mielipidekirjoituksessaan aivan oikeassa. Samaan aikaan kun EU ja koko maailma etsivät vakavissaan keinoja kasvattaa uusiutuvan energian osuutta, Helsingin Energia yrittää linnoittautua kivihiilikasojen taakse. Selittelyt eivät vakuuta.

Kaiken huipuksi Helen, samalla kun kehuu tuottavansa sähköä myös Helsingin ulkopuolelle, usuttaa valtiota peittämään sen jäljet, kun hallitus neuvottelee EU:n komission kanssa Suomen kansallisista tavoitteista uusiutuvan energian suhteen. Helen vetoaa käyttämäänsä sähkön ja lämmön yhteistuotantomenetelmään, joka epäilemättä tehostaa roimasti energiantuotantoa, kun se vähentää tuotantoprosessin hävikkiä. Yhteistuotanto on kuitenkin jo vanha juttu ja käytössä monissa muissakin maissa. En oikein osaa kuvitella vaikkapa Nokian ilmoittavan, että teimmehän me kommunikaattorin jo 1990-luvulla, ei meidän enää tarvitse panostaa innovaatioihin.

Luin eilen kaupungin virkamiesten kaupunginvaltuustoa (23.1.) varten kirjoittaman luonnoksen energiastrategiaksi. Helen jatkaa siinä pikkupoikamaista inttämistä ja toistelee puolustuksenaan harha-argumenttia valtaisista määristä rekkakuormia, jotka vyöryisivät päivittäin kaupunkiin täyttämään Salmisaaren ja Hanasaaren kattilat puuperäisellä polttoaineella. Aivan kuin kivihiiltä louhittaisiin Helsingin voimaloiden alta. Sitähän tuodaan sinne laivoilla, laivoilla pellettejä viedään myös Tukholmaan Suomen Pohjanmaalta.

Hyvän vertailukohdan antaa liikennelaitos HKL, jonka esitys on asiallinen, asiantunteva, eri vaihtoehtoja punnitseva - ja teksti paljastaa, että HKL tietää, missä maailmalla mennään.

Helsingillä ei ole strategista energiapolitiikkaa

Onnea uudelle vuodelle, öljybarreli, tänään olet vihdoin 100 dollaria! - Kuinkas siinä näin kävikään, että energiaproblematiikka ei kadonnut mihinkään vuoden vaihtuessa - sitä ei ilotulitettu taivaan tuuliin. Aika käsittämätöntä muuten oli se uudenvuoden yönä tuntikausia jatkunut paukuttelu: miten ihmisillä voi olla rahaa siihen ja miksi korviasärkevä paukuttelu on jonkun mielestä niin kivaa?

Palataan härkäviikkojen kylmään arkeen. Fossiilisen energian käytön jatkuva kasvu on umpikuja. Se pakottaa ajattelemaan alusta jokseenkin kaiken. Globaalisti. Mutta myös paikallisesti. - Mitä energiapolitiikka voisi tarkoittaa esimerkiksi Helsingin kaupungille, ja miksi?

RAKENTAMINEN, RAKENNUKSET, ENERGIA JA ILMASTONMUUTOS: 40% ja 30%

Arvioidaan, että rakentaminen ja rakennusten ylläpito vievät 30 – 40% kaikesta kulutetusta energiasta, kun liikenteen osuus on ehkä 20%. Elinkaarinäkökulmasta katsoen vajaa 1/5 kuluu rakennusaineiden valmistuksessa ja työmaalla, loput käytön aikana. Lämmitys, jäähdytys, lämminvesi, valaistus ja laitteet vievät leijonan osan, yli 4/5. Kasvihuonekaasupäästöistä talot ja rakentaminen tuottavat noin 30%. Luvut paljastavat rakennussektorin säästöpotentiaalin mittasuhteet.

MATALAENERGIARAKENTAMINEN VAI NETTO-0-ENERGIA?

Energiankäytön kestävyyteen on kolme tietä: säästö, lisätehokkuus ja uusiutuvat energialähteet. Säästö on psykologiaa: käytetäänkö katkaisijan off-asentoa tai rohjetaanko kieltää hehkulamput, kuten Australiassa. Tehokkuus on teknologiaa, joskus aivan perinteistä: aurinko nousee idästä ja tuhdimpi seinä sitoo enemmän lämpöä kuin ohut. Siirtyminen uusiutuviin on polittista tahtoa ja kansainvälistä ilmasto- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Englanninkielessä on käsite ”carbon neutral building”, hiilineutraali rakennus. Suomenkieleen omaksuttu ’matalaenergiarakentaminen’ voi johtaa harhaan. Se antaa ymmärtää, että tavoitteena on ’vähän matalampi’ energiankulutus. Tämä ei kuitenkaan ole jutun koko juoni. Teoriassa talo voi kuluttaa rajattomasti, jos se itse tuottaa tarvitsemansa energian uusiutuvista energialähteistä. Peruskysymys on, paljonko talon rakentaminen ja ylläpito päästävät ilmakehään hiilidioksidia, jota syntyy fossiilisten polttoaineiden palaessa, ja metaania. Turvehan on fossiilinen polttoaine eikä uraani kuulu uusiutuviin energialähteisiin, joita on viittä lajia: tuuli, vesivoima, maalämpö, biomassa ja aurinko.

Uusiutuvasta energiasta Suomessa käytävä keskustelu vilisee harha-argumentteja risurallista metsäteollisuuden tuhoon. Kotimaisen metsän annit ovat yksi biomassan muodoista, sekin vain yksi monista uusiutuvan energian lähteistä. Biomassaa ivanneen Helsingin Energian käyttämä ”risuralli” -argumentti on harhainen myös siksi, että öljy ja kivihiilikin on kuljetettava jostakin Suomeen, ei niitä Hanasaaren alta kaiveta. Tukholmalaiseen voimalaitokseen kuitenkin laivataan pellettejä Pohjanmaalta tai Raaheen biomassaa Brasiliasta.

MITEN MUUALLA?

Otetaan esimerkki joidenkin mielestä yllättävältä taholta. Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon vapaakauppa-alueen NAFTAn ympäristökomissio (CEC) selvitti ympäristömyötäisen rakentamisen esteitä. Olin NAFTAn ulkopuolisena asiantuntijana hankkeessa, jonka loppuyhteenvedossa todetaan näin:

”Rakennusten hiilineutraalius on asetettava kunnianhimoiseksi, realistiseksi tavoitteeksi. Suositamme, että Pohjois-Amerikan hallitukset ja paikallishallinto asettavat tavoitteita, jotta päästään kaikkien, niin uusien kuin olemassa olevien rakennusten hiilineutraaliuteen. ... Kiitämme ja tuemme niitä yli 500 Yhdysvaltain kaupunkia, jotka ovat allekirjoittaneet kaupunginjohtajien ilmastonsuojelusopimuksen, sekä niitä, jotka ovat ottaneet käyttöön Amerikan arkkitehtiliiton AIA:n ja Kanadan arkkitehtiliiton ’2030-haasteen’ hiilineutraalin rakentamisen tavoitteista. Suosittelemme, että Kanada ja Yhdysvallat ottavat käyttöön vähintään yhtä kunnianhimoiset tavoitteet kuin 2030-haasteessa.” Em. 2030-haasteen ovat allekirjoittaneet monet muutkin, mm. sadat kaupungit. Välittömänä tavoitteena on fossiilisen energian käytön puolittaminen rakennuksissa.

Investointipankkiireilla on omat syynsä osoittaa vakavaa kiinnostusta. Vauhdilla lisääntyvät sijoitukset puhtaaseen energiaan olivat vuonna 2006 jo 100 miljardia. Globaalit päästömarkkinat olivat samana vuonna kasvaneet 30 miljardiin, ja niiden odotetaan vuonna 2007 kaksinkertaistuvan. Ehkä mittatikkuna voi pitää Irakin sodan päivähintaa, 300 miljoonaa dollaria.

TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Kioton pöytäkirjan korvaava uusi sopimus saadaan toivottavasti paperille joulukuussa 2009Kööpenhaminassa, joka aikoo olla ”the Environmental Capital of the World”. Ruotsi on silloin EU:n puheenjohtajamaa. Pohjoismaille olisi tarjolla näytön paikka. Vai jatketaanko hyväntahtoista höpötystä?

Entä jos lähtökohdaksi otetaan, että Helsingin kaupungin omassa toiminnassa
- netto-0-energiarakentaminen on sääntö, ei poikkeus
- hyväksytään periaate, että kaikki julkinen rakentaminen on koerakentamista, jossa toteutetaan jo olemassa olevia tai tarvittaessa kehitettäviä maailman parhaita ratkaisuja
- sektorin toimijoille järjestetään pikaisesti jatkokoulutusta
- valtion asuntorahaston lainoituksen ehtona samoin kuin Hitas-tonttien ja muiden kaupungin omistamien tonttien luovutusehtona on netto-0-energiankulutus
- selvitetään, millaisilla porkkanoilla voidaan tukea myös yksityisten tonttien energiatehokasta rakentamista (normin mukaisuus ei riitä alkuunkaan)
- kaavavaihtoehdoista (huom!), niiden edellyttämästä kunnallistekniikasta ja niiden synnyttämistä liikennevirroista teetetään VTT:llä energiatehokkuusarviot
- Helsinki kaupunki tilaa MOTIVAn evaluoimaan koko kaupunkikonsernin energiatehokkuutta (tuote- ja palveluhankinnat ml. liikenne, logistiikka jne, palveluiden oma tuotanto, uudis- ja korjausrakentaminen, olevien rakennusten käyttö) ja laatimaan ohjeet sen parantamiseksi
- energiatehokkuus otetaan kaupungin hankintapolitiikan ehdottomaksi kriteeriksi (tosissaan) ja kaupunki hyödyntää aktiivisesti olemassaolevia suomalaisia ja eurooppalaisia kestävän hankintapolitiikan verkostoja (mm. ICLEI)
- Helsingin Energia asettaa tarkat tavoitteet uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisesta (esimerkiksi EU:n 20-30% 2020 mennessä)
- Helsinki ajaa syöttötariffin käyttöönottoa uusiutuvan energian käytön tukemiseksi
- Helsinki liittyy aktiiviseksi toimijaksi kaupunkien energiakysymyksiä pohtiviin verkostoihin kuten ICLEIn Cities for Climate Protection Campaign, C40 Cities tai Energie-Cités, tavoitteena parhaiden käytäntöjen ja politiikkojen oppiminen toisilta kaupungeilta.
- Lista ei toki pääty tähän. Eikä öljybarrelin hinta jää 100 dollariin.