"Kävellessäni talvi-iltoina pitkin kaupungin katuja minulla oli tapana katsoa sisälle ihmisten taloihin, kodin kalpean oranssin valon lävitse, ja haaveilla onnellisista sopuisista perheistä, jotka elivät mukavaa elämää. (1) Poikavuosiaan muisteleva Nobel-kirjailija paljastaa kotiin liittyvät syvimmät tunteet: se on lämmin paikka, jossa asuu onnellinen perhe. Pukiessaan unelman sanoiksi hän ilmaisee, että todellisuus on täysin erilainen.
Asumiseen liittyvien ongelmien listaa toistetaan julkisessa keskustelussa loputtomasti: tonttipula, puute erityisesti omakotitalorakentamiseen soveltuvista tonteista, kaavoitetun maan ylihinta, asuntojen korkea neliöhinta ennen muuta Helsingissä, omistusasunnot varallisuuden ainoana ankkurina, asumisen ahtaus, liikkumisen hankaluus, palveluiden puute, liian yksityiskohtainen kaavoitus, kireät rakentamismääräykset, ahneet grynderit, tyhmät suunnittelijat, vastuuttomat rakentajat, kadonneet talkkarit ...
Vai onko niin, että asumiseen kohdistuu liikaa odotuksia, joilla ei ole mitään tekemistä taloja rakentavan päätöksenteko- ja toteutusketjun lopputuotteen kanssa? Asuntotuotantokone pusertaa putkesta asuntoneliöitä ja huoneistolukuja, kun ihmiset unelmoivat kodista. Asuntomessujen, kalustemarkkinoiden ja aikakauslehtien sisustusunelmat uskottelevat, että koti syntyy viimeistään sisustamalla.
Koti merkitsee lähes kaikkea, mitä ihminen elämältään haluaa. Se on yksityisyyden turvallinen linnake, jossa jokainen on oman reviirinsä herra. Mutta sen pitäisi myös hohtaa lämpöä ja rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, kun kodin seinien ulkopuolella on vain kylmää välinpitämättömyyttä. Paraskaan hyvinvointivaltio ei korvaa pullan tuoksua eikä ojennettua kättä. Mikään omakotitalo ei korjaa rikkoutuneita ihmissuhteita.
Joulun kynttilöissä taitaa olla heijastus sitä "kodin kalpeaa oranssia valoa." Onni on, että saa elää tässä ja nyt.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Vai onko niin, että asumiseen kohdistuu liikaa odotuksia, joilla ei ole mitään tekemistä taloja rakentavan päätöksenteko- ja toteutusketjun lopputuotteen kanssa? Asuntotuotantokone pusertaa putkesta asuntoneliöitä ja huoneistolukuja, kun ihmiset unelmoivat kodista. Asuntomessujen, kalustemarkkinoiden ja aikakauslehtien sisustusunelmat uskottelevat, että koti syntyy viimeistään sisustamalla.
Koti merkitsee lähes kaikkea, mitä ihminen elämältään haluaa. Se on yksityisyyden turvallinen linnake, jossa jokainen on oman reviirinsä herra. Mutta sen pitäisi myös hohtaa lämpöä ja rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, kun kodin seinien ulkopuolella on vain kylmää välinpitämättömyyttä. Paraskaan hyvinvointivaltio ei korvaa pullan tuoksua eikä ojennettua kättä. Mikään omakotitalo ei korjaa rikkoutuneita ihmissuhteita.
Joulun kynttilöissä taitaa olla heijastus sitä "kodin kalpeaa oranssia valoa." Onni on, että saa elää tässä ja nyt.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
No comments:
Post a Comment