Sipoossa on suunnitteilla ”rajantarkistus”. Helsinki haluaa alueelleen 5000 hehtaaria, joista se omistaa noin 500, toiset 500 muualla Sipoossa. Rajan siirto ei tietenkään tarkoita, että omistusoikeus siirtyisi sen myötä, vaan tontit jäävät nykyisille omistajilleen. Mitä luulette maiden arvolle tapahtuvan, kun pääkaupungin kaavoittajat piirtelevät niitä metronvarren rakennusmaiksi? Arvio liikkuu yhden miljardin euron paikkeilla.
Rakennusmaan suhteen helsinkiläinen perinne on ollut ostaa kaupungille raakamaata ja kaavoittaa se osana kokonaisuutta. Vasta sitten on järjestetty tontinluovutuskilpailuja, joiden perusteella asuntorakennuttajat on valittu. Näin kaavoituksen lisäarvona syntyvää maan arvonnousua on tuloutunut yhteiseen kassaan eikä maakeinottelun ole annettu nostaa tonttien ja asuntojen hintoja ja inflaatiota. Hämäristä tonttikaupoista, kaavoitussopimuksista ja niihin liittyvästä korruptiosta on Suomessakin riittävästi varoittavia esimerkkejä.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja arvellakseen, että Sipoon kunnanjohtajan ovella on jo jono salkkumiehiä, jotka kernaasti ostelisivat tontteja varastoon kypsymään, kaavapäätöksiä odottelemaan. Mitä vaihtoehtoja Helsingillä on? Se voi joko käynnistää valtioneuvostolla teettämänsä pakkoliitoksen jälkeen tonttien pakkolunastusprosessin tai antaa kortit maakeinottelijoiden käsiin. Jos maat jäävät yksityisille maanomistajille, heille kai jää myös viimeinen sana maan käytöstä. Ei ehkä tulekaan tiiviitä puutarhakaupunkeja.
(julkaistu HS Mielipide-sivulla 5.10.2006)
No comments:
Post a Comment