1)
Rakennusten osalta "omistuksesta
luopumisen tavoitteena on alentaa käyttötalouden menoja ja vähentää korjausvelkaa.” Ei siis pidä
myydä mitä hyvänsä hinnalla millä hyvänsä. On syytä pelätä, että 25
miljoonan vuosittainen myyntitavoite johtaa harkitsemattomiin, lyhytnäköisiin
myyntipäätöksiin. - Tämän näkökulman tukemiseksi Tuomas Rantanen teki tukemani ponnen, joka hyväksyttiin.
2)
”Kaupungin
maanmyyntitulot ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdelleet ...
keskiarvon ollessa noin 60 miljoonaa euroa/vuosi.” Tämä numerotieto shokeerasi, koska nyt, tässä matalasuhdanteessa tonttien myyntitavoitteeksi on kuitenkin asetettu 100 miljoonaa
euroa/vuosi. Tämähän johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että maata myydään aivan alihintaan.
3) ”Kiinteistölautakunnan
näkemyksen mukaan maanvuokraus on kaupungin kannalta lähtökohtaisesti
taloudellisesti ja maapoliittisesti edullinen vaihtoehto. ... Erityisenä
haasteena lautakunta pitää lyhytaikaisten valtion korkotuettujen
vuokra-asuntohankkeiden tontinosto-optioita, jotka voivat joissakin tilanteissa
johtaa kaupungille epäedullisiin maanmyynteihin.”
4) ”Kiinteistölautakunta
ei näe estettä sille, että sen lausunnossa listatut eri periaate- ja
strategiset linjaukset saatettaisiin kootusti uudelleen kaupunginvaltuuston
tiedoksi.” Vahinko, ettei kaupunginhallitus halunnut tarttua tähän tarjoukseen.
5) Kiinteistötoimessa valmisteltavan lähivuosien
”maanmyyntisuunnitelman yhteydessä arvioidaan myös tarpeet nykyisten
maanmyyntiperiaatteiden muuttamiselle.” Kiinteistölautakunta voi siis olla itse aloitteellinen ja pohtia periaatteiden tarkistustarpeita ja koostamista yhtenäiseksi ohjeeksi.
Viime kädessä valtuuston pitää huolehtia siitä, ettei kaupungin rakennusten ja maan myyntiä ohjaa kirjanpitäjien lyhytnäköinen tavoite tasapainottaa budjettia vaan kaupungin pitkän tähtäyksen strateginen kokonaisetu.
Alla alkuperäinen aloiteteksti.
VALTUUSTOALOITE HELSINGIN KAUPUNGIN OMISTAMIEN KIINTEISTÖJEN MYYNNIN PERIAATTEIDEN LAATIMISEKSI JA HYVÄKSYMISEKSI
Aloitteen tarkoitus on varmistaa, ettei kaupunki lyhytnäköisesti myy kiinteistöjä, joiden omistaminen on pidemmällä tähtäyksellä kaupungin oma etu.
Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Strategiaohjelmassa 2013 – 2016, kohdassa 4, Tasapainoinen talous ja hyvä johtaminen, esitetään toimenpiteeksi seuraavaa:
- ”Tonttien ja rakennusten myyntitavoitteita nostetaan velkaantumisen hillitsemiseksi.”
On selvää, että kaupungilla on kiinteistöomaisuutta, jota sen virastot eivät pysty järkevästi käyttämään, tai historiallisestikin arvokkaita taloja, joiden kunnossapito ja suojelu varmistuu paremmin yksityisessä omistuksessa.
Mutta on myös rakennuksia, joissa kaupungin oma toiminta tulee jatkumaan eikä ole mielekästä myydä niitä ulos ja jatkaa toimintaa vuokralaisena, jolloin tilavuokrat lisäävät käyttötalouden menoja mahdollisia korkotuottoja enemmän. Lisäksi on rakennuksia kuten esimerkiksi Tennispalatsi ja Lasipalatsi, joissa kaupungilla on ylivertaiset edellytykset varmistaa, että niissä tapahtuva toiminta elävöittää ja monipuolistaa kaupunkielämää tulevinakin vuosikymmeninä.
Jotkut kiinteistöinvestorit saattavat vaatia tontin omistusoikeutta. Sanotaan, ettei lypsävää lehmää tule tappaa. Näin kuitenkin tapahtuu aina, kun kaupunki päättää myydä tonttejaan sen sijaan, että vuokraisi ne pitkäaikaisilla sopimuksilla.
Jotta lyhytnäköisillä myyntipäätöksillä ei luovuttaisi varmoista tulonlähteistä, vaarannettaisi kaupungin elinvoimaisuutta tai luovuttaisi kaupungin toimintojen vaatimien tilojen hallinnasta, tarvitaan yhdessä sovitut pelisäännöt, joissa määritellään, milloin kiinteistöjen myyminen on mielekästä ja taloudellisesti kannattavaa, milloin ei. Päättäjien on myös tiedettävä, käytetäänkö mahdolliset myyntitulot investointeihin vai kuluvatko ne käyttömenoihin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunginhallitus tuo valtuuston hyväksyttäväksi asiakirjan, jossa määritellään Helsingin kaupungin omistamien kiinteistöjen myynnin edellytykset ja rajoitukset.
Helsingissä 19.6.2013
Kaarin Taipale
