Julkisen omaisuuden ja palveluiden yksityistämistä voi tehdä
eri tavoilla, saavikaupalla tai pipetillä. Tavoite on sama. Iso kaupunki myi
kertarysäyksellä energialaitoksensa ja pikkukunta ulkoisti terveydenhuoltonsa.
Helsingissä kokoomus kokeilee tipottaista menetelmää kauppaamalla
palvelualoitetta.
Perustelut kuulostavat aina yhtä kauniilta: valinnan vapaus,
yksityisen sektorin hyvä tehokkuus ja julkisen sektorin paha byrokratia. Kukas
niitä nyt voisi vastustaa?
Unohtuu, että verovaroilla maksettujen palveluiden ostaminen
ja niiden laadun seurantakin maksaa, ne transaktiokustannukset. Vai
jätettäisiinkö kontrolli kokonaan pois?
Sekin unohtuu, mihin ulkoistamisen edellyttämä palveluiden
’tuotteistaminen’ eli tarkka rajaaminen johtaa. Liittyvätkö vaikkapa julkisen
liikenteen maksut ehkä vanhuspalveluihin tai etsivä nuorisotyö
ammattikoulutukseen? Kauan kaivatut sektorirajat ylittävät palveluketjut
heitetään roskakoriin.
Miksi kukaan tukisi veroeuroillaan voittoa tavoittelevaa ja
verosuunnittelua harjoittavaa firmaa sen sijaan että niillä kehitettäisiin
parempaa kaupunkia?
Yhteisillä varoilla kustannetun yhteisen hyvän osuuden
pienentäminen ja yksityisten yritysten roolin kasvattaminen yhteiskunnassa on iät
ja ajat ollut konservatiivien tavoitteena. Kuunnelkaa vaikka Mitt Romneyn ja
Barack Obaman väittelyä. On älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettei se olisi
ideologista. Vastaavasti vasemmiston ideologiaan kuuluu, että yhteisistä
rahoista pidetään yhdessä huolta eikä ketään jätetä yksin.
(Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla 11.10.2012)
