MISTÄ "SUUR-HELSINGISSÄ" ON KYSE

Kaupungin olennaisin piirre on läheisyys; ihmiset kohtaavat toisiaan, palvelut ovat lähellä ja valinnan varaa on runsaasti. Kaupungeissa on enemmän työnteon mahdollisuuksia kuin kylissä. Kunnallistekniikkaan – veteen, viemäröintiin, tieto- ja sähköverkkoihin, katuihin ja julkiseen liikenteeseen, päiväkoteihin, kouluihin, terveyskeskuksiin – tehdyt investoinnit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Siksi ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja siksi kaikkialla maailmassa halutaan tiivistää olemassa olevia yhdyskuntia. Paitsi Helsingissä.

Karttoja on monenlaisia. Jos yhdistää kaksi karttaa: kunnallisverotulot per kunta ja merenrantatonttien saatavuus, voi kuvitella Kirkkonummi-Espoo-Kauniainen-Vantaa-Helsinki-Kerava-Sipoon yhtenä kaupunkina. Tässä visiossa rantavyöhyke olisi yhtenäinen omakotitalomatto lännestä itään kun taas pohjoiseen vievää radanvartta reunustaisivat kerrostalot.

”Suur-Helsinkiä” ei ole piirretty olemassa olevia rakenteita kuvaavien karttojen päälle. Kultarannikolla ajettaisiin omalla autolla. Rakentamattomien alueiden käyttöön ottaminen vaatisi valtavat investoinnit uuteen kunnallistekniikkaan ja palveluihin. Kunta jakautuisi varakkaaseen etelään ja varattomaan pohjoiseen ja rakentaisi muurin muuta metropolialuetta vasten.

Lähidemokratia on noussut keskusteluihin, koska kuntaliitosten yhteydessä herää pelko yhä kauemmas etääntyvästä hallinnosta. Joidenkin poliitikkojen mielestä se tarkoittaisi ”kaupunginosavaltuustoja, joilla olisi lausuntovaltaa esimerkiksi kaavoituksessa ja peruspalveluiden järjestämisessä” (HS 22.10.). Asukasdemokratiassa ei kuitenkaan voi enää olla kyse pelkästä ”kuulemisesta”, vaan todellisista vaikutusmahdollisuuksista. Eikä monesti muuttuva kotiosoite voi olla ainoa perustelu äänivallan käyttämiselle.

Onneksi ”Suur-Helsinkiä” laajemmalla pääkaupunkiseudulla on tehokkaampikin mahdollisuus hallita kehitystään: monimuotoinen asukasvaikuttaminen ja suorilla vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Jos pelkää byrokratian lisääntymistä, voi kysyä esimerkiksi, aiheuttaako yksi metropolivaltuusto enemmän byrokratiaa kuin kolmekymmentä kaupunginosavaltuustoa.

Kaarin Taipale, tekniikan tohtori, kaupunkitutkija
Helsinki

Julkaistu HS Mielipide –sivulla 25.10.2011 kommenttina 22.10. ilmestyneeseen artikkeliin. Siinä kaupunginjohtaja ja muutama luottamushenkilö esittelivät vision kuntaliitoksesta, joka kattaisi mielipidekirjoituksessa mainitut kaupungit.