Puheenvuoro SDP:n puoluevaltuustossa 10.3.2010
Tänään esiteltävästä globalisaatioraportista voi olla ylpeä. Sen loppuun tiivistetyt 40 toimenpide-esitystä sisältävät kunnianhimoisia mutta realistisia tavoitteita. Ellemme ymmärrä globalisaation vaikutusta suomalaiseen arkeen, emme ymmärrä miksi teollisuus katoaa siirtymätalouksiin, miksi Jämsän terveydenhoito privatisoidaan SITRAn monitahoisella tuella, miksi ilmastonmuutos koskee myös meitä ja miksi energiakysymykset ovat maailmanpolitiikkaa.
Nykyinen kokoomusvetoinen hallitus yrittää kuitenkin tehdä energiapolitiikasta sisäpolitiikkaa. Sen tiimoilta on syntynyt myös suomalaisen sisäpolitiikan epäpyhin allianssi Etelärannan ja Hakaniementorin välille.
Viime lauantaina YLE TV1 (siis ennen kuin Suvi Lindenin valvontakomissio lopettaa sen) haastatteli puolustusministeri Häkämiestä myös ydinvoimaluvista. Häkämiehellä oli tuttuun kokoomustyyliin kolme argumenttia:
1)teollisuuden pysyminen Suomessa
2)energiaomavaraisuus
3)ilmastonmuutoksen torjuminen.
Koska on kolme argumenttia, tarvitaan Häkämiehen mielestä kolme uutta ydinvoimalupaa.
Katsotaanpa niitä vähän lähemmin.
1) Teollisuuden pysyminen Suomessa, eli meille tärkeä työllisyys: kuka meistä uskoo, että täällä 10 vuoden kuluttua on missään tapauksessa enää paperiteollisuutta? Se mitä jää, on muuttunut bioenergian tuottajaksi. Siksi teollisuus vastustaa laaja-alaista syöttötariffia, jonka avulla myös paikallinen pienimuotoinen energiantuotanto olisi mahdollista.
2) Energiaomavaraisuus: uraania ei jalosteta Suomessa eikä Arevan tai muiden globaaliyritysten osaaminen synnytä Suomeen uusia työpaikkoja eikä uutta kotimaista osaamista. – Kaikki uusiutuvat energialähteet lisäävät omavaraisuutta ja uusiutuviin energialähteisiin keskittyminen tuottaisi myös vientiteollisuutta.
3) Globaalin ilmastonmuutoksen torjuminen ei ydinvoimalla onnistu – energiansäästöllä, energiatehokkuudella ja uusiutuvilla se onnistuu. Niihin sijoittaminen lisää suomalaista osaamista ja luo työpaikkoja.
En ole ainoa demari, joka ajattelee näin. Kansanedustajat, tuokaa eduskuntakeskusteluun vaihtoehtoja, jotka takaavat suomalaisen työllisyyden pitkällä tähtäyksellä ja varmistavat laaja-alaisen syöttötariffin ilman tehoalarajoja!
Wednesday, March 10, 2010
Friday, March 05, 2010
CITIES FOR SALE
My doctoral thesis can now finally be accessed on the web:
http://lib.tkk.fi/Diss/2009/isbn9789522480491/isbn9789522480491.pdf
http://lib.tkk.fi/Diss/2009/isbn9789522480491/isbn9789522480491.pdf
”IHMISTEN PUOLUE”
YLE Radio 1 Ykkösaamun kolumni 2.3.2010
Yhteen aikaan oli poliittisesti muodikasta sanoa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Kaikki puolueet näyttivät samanlaisilta. Kaikki puolustivat pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kaikki ajoivat eläkeläisten ja asunnottomien asiaa. Kaikki huolehtivat Itämerestä ja saimaannorpista, kaikki tukivat raideliikennettä ja taistelua ilmastonmuutosta vastaan. Ei käynyt kateeksi äänestäjää. Puolueiden välisten erojen osoittaminen tuntui jäävän mainostoimistojen kekseliäisyyden varaan.
Mutta päätöksenteon pöydissä erot paljastuvat. Poliittisen kielen yhteiset iskusanat tarkoittavatkin eri puolueille eri asioita: asunnottomia pitää toki auttaa, mutta ei minun kaupunginosassani. Raideliikenne on toki hyvä asia, mutta minun äänestäjäni liikkuvat omalla autolla. Uusiutuva energia on toki fiksua, muttei sitä pidä erikseen tukea.
Nyt myönnetään, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Yksi näet pysyy: yksityinen etu vastaan yhteinen etu. Mutta poliittisen kentän hahmottamista sotkee vielä se, etteivät kaikki jakolinjat kuljekaan puolueiden välillä vaan niiden sisällä. Puoluetoimistojen perheriitoja mutkistaa, että jokainen otsikko kätkee alleen ristikkäisiä tavotteita. Ajatelkaa vaikka näitä: Ydinvoima. Ilmastonmuutos. Käsiasekielto. Tupakkakielto. Valtionkirkko. Eettinen sijoittaminen. Kestävä kehitys. Perhearvot. NATO.
Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Sen hidastaminen voi merkitä tiiviimpää yhdyskuntarakennetta ja lisää hiilivapaata energiaa. Mutta toisille se tarkoittaa uskoa teknologiaan: sähköautoja ja hiilidioksidin talteenottoa. Yksille puhdas energia tarkoittaa vain uusiutuvia energialähteitä, toisille uutta ydinvoimaa. Ydinvoimalobbarit ovatkin muokanneet ilmastonmuutoksesta itselleen poliittisesti korrektin argumentin. Ydinvoima lienee kysymys, joka eniten jakaa mielipiteitä puolueiden sisälläkin. Sen ympärille syntyy myös suomalaisen sisäpolitiikan epäpyhin allianssi: ammattiyhdistysliikkeen miehet ja elinkeinoelämän teollisuuspomot lyövät kättä.
Kestävä kehitys tarkoittaa uutta resurssitehokasta taloutta ja sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota. Mutta toisten mielestä se on viherpiiperrystä, jolla vain jarrutetaan talouskasvua. Jotkut hellivät mielikuvaa, että porukan voisi jakaa jääkiekkomatseissa karjuviin lihansyöjämiehiin ja joogaa harrastaviin villapaitavegetariaaneihin.
Moraalikysymykset ovat hankalia, koska niiden yhteydessä vedotaan yksilön valintoihin ja omaantuntoon eikä puolueuskollisuuteen. Ei vain meillä vaan muissakin teollisuusmaissa käydään kovaa poliittista taistelua laillisesta oikeudesta aborttiin, homoliittoihin, adoptioon tai armomurhaan.
Terveyskysymyksissä on hurskaiden toivomusten tasolla helppo olla yksimielisiä. Terveyttä pitää edistää. Mutta auta armias, jos joku ehdottaa tupakoinnin täyskieltoa. Silloin yleisönosastojen sivut täyttyvät vetoomuksista yksilön vapauteen. Esitys puoliautomaattisten käsiaseiden kiellosta nostatti heti vastaväitteen kansalaisen perustuslaillisesta oikeudesta omistaa ase. Tuskin nämäkään jakolinjat kulkevat vain oikeiston ja vasemmiston tai villin lännen sheriffien ja kukkahattutätien välillä.
Esko Ahon aikoina SITRA ehdotti, että julkinen terveydenhoito ei kattaisi 'itseaiheutettuja' vaivoja kuten liikalihavuuden tai alkoholin haitat. Joka puolueessa lienee kuitenkin sekä ylipainoisia että viinaan meneviä jäseniä, ehkä jopa läskejä juoppoja. Mitä he mahtoivat ajatella? Nyt kuntaliiton uusi toimitusjohtaja suosittaa pitkäikäisille hoitotestamenttia, jotta kahden viimeisen elinvuoden kustannukset eivät rasittaisi kuntien budjetteja. Veikkaan, että joka puolueessa on sekä ikäihmisiä että nuoria, joita ajatus kuvottaa.
NATO on jo pitkään jakanut poliittista kenttää, mutta puolueissa on myös valtavirran vastaisia kantoja. Sama koskee presidentin valtaoikeuksia. Herää epäilys, että virallisia kantoja muokataan galluppien mukaan, riippumatta siitä, mikä heijastaisi puolueen poliittista traditiota ja arvoja.
Eipä tosiaan käy kateeksi äänestäjää. Hän etsii turhaan puoluetta, joka vastaisi kaikkia hänen odotuksiaan paitsi hurskaissa toiveissa myös arjen päätöksissä. Ei käy kateeksi puoluejohtajiakaan, jotka vakuuttavat joukkojensa yhtenäisyyttä. - Ihmisten puolueen valinta television suosikkiohjelmaksi on todiste kansalaisten terveestä todellisuudentajusta.
Yhteen aikaan oli poliittisesti muodikasta sanoa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Kaikki puolueet näyttivät samanlaisilta. Kaikki puolustivat pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kaikki ajoivat eläkeläisten ja asunnottomien asiaa. Kaikki huolehtivat Itämerestä ja saimaannorpista, kaikki tukivat raideliikennettä ja taistelua ilmastonmuutosta vastaan. Ei käynyt kateeksi äänestäjää. Puolueiden välisten erojen osoittaminen tuntui jäävän mainostoimistojen kekseliäisyyden varaan.
Mutta päätöksenteon pöydissä erot paljastuvat. Poliittisen kielen yhteiset iskusanat tarkoittavatkin eri puolueille eri asioita: asunnottomia pitää toki auttaa, mutta ei minun kaupunginosassani. Raideliikenne on toki hyvä asia, mutta minun äänestäjäni liikkuvat omalla autolla. Uusiutuva energia on toki fiksua, muttei sitä pidä erikseen tukea.
Nyt myönnetään, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Yksi näet pysyy: yksityinen etu vastaan yhteinen etu. Mutta poliittisen kentän hahmottamista sotkee vielä se, etteivät kaikki jakolinjat kuljekaan puolueiden välillä vaan niiden sisällä. Puoluetoimistojen perheriitoja mutkistaa, että jokainen otsikko kätkee alleen ristikkäisiä tavotteita. Ajatelkaa vaikka näitä: Ydinvoima. Ilmastonmuutos. Käsiasekielto. Tupakkakielto. Valtionkirkko. Eettinen sijoittaminen. Kestävä kehitys. Perhearvot. NATO.
Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Sen hidastaminen voi merkitä tiiviimpää yhdyskuntarakennetta ja lisää hiilivapaata energiaa. Mutta toisille se tarkoittaa uskoa teknologiaan: sähköautoja ja hiilidioksidin talteenottoa. Yksille puhdas energia tarkoittaa vain uusiutuvia energialähteitä, toisille uutta ydinvoimaa. Ydinvoimalobbarit ovatkin muokanneet ilmastonmuutoksesta itselleen poliittisesti korrektin argumentin. Ydinvoima lienee kysymys, joka eniten jakaa mielipiteitä puolueiden sisälläkin. Sen ympärille syntyy myös suomalaisen sisäpolitiikan epäpyhin allianssi: ammattiyhdistysliikkeen miehet ja elinkeinoelämän teollisuuspomot lyövät kättä.
Kestävä kehitys tarkoittaa uutta resurssitehokasta taloutta ja sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota. Mutta toisten mielestä se on viherpiiperrystä, jolla vain jarrutetaan talouskasvua. Jotkut hellivät mielikuvaa, että porukan voisi jakaa jääkiekkomatseissa karjuviin lihansyöjämiehiin ja joogaa harrastaviin villapaitavegetariaaneihin.
Moraalikysymykset ovat hankalia, koska niiden yhteydessä vedotaan yksilön valintoihin ja omaantuntoon eikä puolueuskollisuuteen. Ei vain meillä vaan muissakin teollisuusmaissa käydään kovaa poliittista taistelua laillisesta oikeudesta aborttiin, homoliittoihin, adoptioon tai armomurhaan.
Terveyskysymyksissä on hurskaiden toivomusten tasolla helppo olla yksimielisiä. Terveyttä pitää edistää. Mutta auta armias, jos joku ehdottaa tupakoinnin täyskieltoa. Silloin yleisönosastojen sivut täyttyvät vetoomuksista yksilön vapauteen. Esitys puoliautomaattisten käsiaseiden kiellosta nostatti heti vastaväitteen kansalaisen perustuslaillisesta oikeudesta omistaa ase. Tuskin nämäkään jakolinjat kulkevat vain oikeiston ja vasemmiston tai villin lännen sheriffien ja kukkahattutätien välillä.
Esko Ahon aikoina SITRA ehdotti, että julkinen terveydenhoito ei kattaisi 'itseaiheutettuja' vaivoja kuten liikalihavuuden tai alkoholin haitat. Joka puolueessa lienee kuitenkin sekä ylipainoisia että viinaan meneviä jäseniä, ehkä jopa läskejä juoppoja. Mitä he mahtoivat ajatella? Nyt kuntaliiton uusi toimitusjohtaja suosittaa pitkäikäisille hoitotestamenttia, jotta kahden viimeisen elinvuoden kustannukset eivät rasittaisi kuntien budjetteja. Veikkaan, että joka puolueessa on sekä ikäihmisiä että nuoria, joita ajatus kuvottaa.
NATO on jo pitkään jakanut poliittista kenttää, mutta puolueissa on myös valtavirran vastaisia kantoja. Sama koskee presidentin valtaoikeuksia. Herää epäilys, että virallisia kantoja muokataan galluppien mukaan, riippumatta siitä, mikä heijastaisi puolueen poliittista traditiota ja arvoja.
Eipä tosiaan käy kateeksi äänestäjää. Hän etsii turhaan puoluetta, joka vastaisi kaikkia hänen odotuksiaan paitsi hurskaissa toiveissa myös arjen päätöksissä. Ei käy kateeksi puoluejohtajiakaan, jotka vakuuttavat joukkojensa yhtenäisyyttä. - Ihmisten puolueen valinta television suosikkiohjelmaksi on todiste kansalaisten terveestä todellisuudentajusta.
Subscribe to:
Posts (Atom)