YLE Radio 1 Ykkösaamun kolumni 26.8.2008
Tämä on jo vuoden vanha juttu, mutta muistui mieleen, kun Floridan uuden kotikaupungin Toronton päivälehti oli tehnyt hänestä jutun, jonka Tarja Nurmi oli linkittänyt facebookissa:
TheStar.com | Insight | Why Richard Florida's honeymoon is over
Lähde: www.thestar.com
http://www.facebook.com/ext/share.php?sid=121374025208&h=pxp3k&u=1YdBH&ref=nf
Jos kaupunkien kehittämisestä on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana jossakin keskusteltu viisaasti, juhlapuhujat ovat aina maininneet yhden nimen: Richard Florida. Olen usein ihmetellyt, miten hän on noussut tällaiseen maailmanmaineeseen. Kuinka tullaan guruksi lausumalla latteuksia kuten: ”paikka ja sijainti ovat tärkeitä asioita” tai ”vaikka internet ja kännykät ovat vapauttaneet meidät paikan kahleista, toiminta-ympäristöllä on yhä merkitystä”. Todennäköisesti epäilevä suhtautumiseni Floridaan on pelkkää kauteutta. Olisihan se mukavaa olla hyvinpalkattu kaupunkitutkija-guru.
Florida on viisikymppinen, New Yorkin kupeessa New Jerseyssä syntynyt, Columbian yliopistossa väitellyt kaupunkitutkija. Nykyisin hän asuu Torontossa, Kanadan puolella. Florida tuo markkinoille muutaman vuoden välein uuden bestsellerin, jossa toistellaan samoja itsestäänselvyyksiä yhä uudestaan. Suomalaiset rakastavat Floridaa aivan erityisesti, koska joka menestyskirjan hakemistosta löytyy yleensä viittaus Helsinkiin. Kirjoissa mainitaan toki satoja muitakin kaupunkeja, joissa Florida käy pitämässä maksullisia luentoja, mutta sehän on aivan toinen juttu.
Tuoreimmassa teoksessa Helsinki esiintyy kahdessa lauseessa. Florida pohtii asukastiheyden ja väestömäärän suhdetta talouden kokoon. Hän toteaa, että ”joskus suhteellisen pienessäkin kaupungissa, kuten Helsingissä, asukasta kohden laskettu kansantuote voi olla hyvin korkea.” Toinen listaus on jo imartelevampi. ”Globaalilla innovaatiokartalla näkyy selvästi huippuja ja laaksoja. Korkeimmat piikit ovat Tokion, Seoulin, New Yorkin ja San Franciscon metropolialueet. Myös Boston, Seattle, Austin, Toronto, Vancouver, Berliini, Pariisi, Tukholma, Helsinki, Osaka, Seoul, Taipei ja Sydney erottautuvat. Innovaatioita syntyy myös tietyissä paikoissa Kiinassa ja Intiassa.” Varsinaisessa karttapiirroksessa ei pohjoismaiden kohdalla ole kuitenkaan yhtään piikkiä. Ne osuvat eteläisemmille leveysasteille.
Mutta jätetään ennakkoasenteet ja lähdetään siitä, että Floridan täytyy olla tavattoman viisas mies. Tutustutaan hänen uusimpaan kirjaansa Who’s your city? Kuka on kaupunkisi? Alaotsikko kuuluu näin: ”Miten asuinpaikan valinnasta tulee luovassa taloudessa elämäsi tärkein päätös” – Myös Floridan aikaisemmilla teoksilla on ollut luova otsikko: The Rise of the Creative Class, Luovan luokan nousu, vuonna 2002 ja Cities and the Creative Class, Kaupungit ja luova luokka 2005. ’Luovuus’ on siis Floridan tavaramerkki.
Uusimmassa kirjassaan Florida lähtee siitä, että ihmisen on tehtävä elämässään kolme tärkeää valintaa: ammatti, elämänkumppani ja asuinpaikka. Mutta sen sijaan, että aloittaisi kysymällä ”kuka on puolisoni”, hänen mukaansa kannattaa pohtia ensin ”kuka on kaupunkini?” Elinympäristön valinta on ratkaisevin päätös, Florida väittää. – Tästä nouseekin ensimmäinen vastaväite: Vain harvat etuoikeutetut voivat valita, missä elävät. Floridan maailmassa on ilmeisesti vain tuota luovaa luokkaa, menestyviä tietotekniikkakonsultteja ja mainosmiehiä. Mutta kuka heidän paitansa pesee ja pitsansa paistaa? Pitää toki muistaa, että Floridan ajattelu perustuu pohjois-Amerikan todellisuuteen. Keskivertojenkki muuttaa joka seitsemäs vuosi ja Florida pitää tätä liikkuvuutta yhtenä aikamme tyyppiominaisuuksista. Eipä se ole vierasta meilläkään.
Floridan peruskäsitteitä on ”klusterivoima”. Hänen mielestään se on luovan talouden todellinen käyttövoima. Kyse on siitä, että lahjakkaat ihmiset kerääntyvät samoihin paikkoihin ja tukevat toistensa toimeliaisuutta. Florida toki muistuttaa, että jos paikkaa valitessa voi voittaa, jostakin pitää myös luopua. Hyvän työpaikan perässä muuttaminen voi tarkoittaa, että joutuu jättämään taakseen sukulaisten ja tuttavien lähiverkoston. Tai luonnonrauhaa rakastava ei voi odottaa saavansa nauttia myös kaupunkien monipuolisista palveluista. – Siinä taitaa olla yksi kotoisen Nurmijärvi-keskustelun ytimistä: joku uskoo vielä, että on mahdollista saada kaikki, heti, tässä ja nyt. Luonnonrauha, oma piha, lyhyt työmatka, kaikki palvelut lähellä ja vapaita parkkipaikkoja joka oven edessä. Euroedustaja Vatanen vastikään julisti, että jos ihmiset haluavat ajaa autolla, heidän pitää saada ajaa autolla ja junaraiteiden rakentaminen saa jäädä.
Floridan kirja päättyy kymmeneen askelmerkkiin kohti oikean asuinpaikan valintaa.
1. Asiat arvojärjestykseen. Mikä sinulle on tärkeää, mitä haluat juuri nyt eniten?
2. Tee lista viidestä, enintään kymmenestä kaupungista, joissa ehkä voisit asua.
3. Tee kotiläksyt. Kerää kaupungeista taustatietoja ja käy katsomassa paikan päällä.
4. Mitä kaupungeilla on tarjota? Millaisessa kunnossa on niiden talous, millaista työtä on saatavilla, mitkä ovat elinkustannukset, riittääkö palkka? Tutustuuko siellä ihmisiin, voiko verkostoitua?
5. Perusasioiden pitää olla kunnossa. Florida muistuttaa, että koulutus, turvallisuus, terveydenhoito, asuminen ja liikenneyhteydet ovat paikan tärkeimpiä ominaisuuksia.
6. Onko paikassa mitään järkeä? Florida kehottaa lukemaan paikallislehtiä ja blogeja. Millaisia ovat poliittiset ja liike-elämän johtajat? Puhuvatko he asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä? Onko keskustelu avointa vai tehdäänkö päätökset suljettujen ovien takana?
7. Tarkistetaan arvot. Ollaanko kaupungissa suvaitsevaisia, annetaanko tilaa yksilöllisyydelle, luotetaanko ihmisiin. Suvaitsevaisuus on arvo, jota Florida on aikaisemmissakin kirjoissaan kovasti korostanut.
8. Saako kaupunki sinut syttymään? Miten on kauneuden, aitouden, hauskuuden ja elämän hyörinän laita?
9. Yhteenveto. Muista, mikään paikka ei ole täydellinen.
10. Mene sinne, kysele, mutta luota myös vaistoosi. Valitse viisaasti.
No, opimmeko kaupungeista jotakin, jota emme jo tienneet? Floridan menestyksen takana taitaa olla vanha salaisuus: Muokkaa monimutkaisista asioista äärimmäisen yksinkertaisia. Florida ei analysoi rakenteita eikä järjestelmiä vaan kertoo ihmisten tarinoita. Jos kerran terveydestä tai henkisestä kasvusta on hyllykaupalla tee-se-itse-kirjallisuutta, miksei sitten elinympäristön valinnasta? Kriittisessä lukijassa herää kuitenkin epäilys. Päästiinkö tässä oikeiden kysymysten ääreen? Mutta ehkä kaupunkitutkimuksessakin tarvitaan viihdekirjallisuutta. Sitä Florida ainakin tarjoaa.
