Miksi kunta-asiat ovat tärkeitä eduskunnalle?

Kaupunkiliiton sivuilla on avattu eduskuntavaalisivut, joilla mm. kysytään, miksi kunta-asiat ovat tärkeitä seuraavan eduskunnan toiminnassa - alla omat vastaukseni
http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;192;114633;115058

HYVINVOINTIVALTIO!
Palvelut, infra, työ, tieto ja talous tulevat lihaksi ja Euroiksi vasta kuntien arjessa.

HANKINTAPOLITIIKKA!
Julkiset hankinnat ovat yli 15% bkt:sta. Ostetaanko vain halvinta vai arvioidaanko myös reilun työn ja ympäristövaikutusten kriteereitä? Kuntien hankintapolitiikka voi joko estää tai mahdollistaa palvelu- ja tuoteinnovaatioiden syntymisen.

KAUPUNKIPOLITIIKKA!
Globalisaatio laskeutuu maan pinnalle kaupungeissa. Kaupunkiseudut vaativat visioita, poliittista tahtoa ja pääkaupunkiseudulla myös suoralla valtakirjalla toimivan metropolihallinnon.

Energy efficiency, savings - or nuclear?

(Suomenkielinen versio alempana.)

For years now I've bored people by writing about energy, even when asked to talk about "urbanism" or "architectural styles after modernism and post-post-modernism." It has not been much appreciated, when I've stated that the quality of urban space or buildings does not depend on how they look but on what they are. It seems difficult to grasp that nothing else than the looks will change, if you change the looks... square to circle, white to red, brick to timber... so what?

My other hypothesis meets with equal disbelief: that poor design or planning in reality means an absence of it. If a structural detail or a functional aspect of a building does not work, it means that no one has spent any time thinking of it. Maybe there was no funding available, or no knowledge about alternative solutions. But the worst case - and the most common - is that it hasn't even occurred to anyone that there is a problem which needs to be solved.

This is what has happened with energy. Engineers have calculated the insulating capacity of various materials and details, and the industry has produced fantastic windows, as examples. In Finland we boast about our district heating systems and the efficiency of co-generation of energy and heat, now even tri-generation, where cooling is added. But, scrutinized by the construction industry lobby, the politicians have not set really ambitious energy targets, even if every singly new building could be a zero-net-energy building with marginal extra cost and existing technology. No rocket science.

Of all energy, almost 40% is consumed in buildings, transport takes almost 20% and industry the rest. You can argue the accuracy of the figures, but the maintenance of buildings (heating, cooling, lighting, equipment) is the single biggest consumer of energy. It is shocking to see how much energy is spent on cooling and lighting. The figures and shares change from country and continent to the other, but the principle remains the same.

These days, it is much more sexy to talk about the need to build more nuclear power than to talk about energy efficiency and savings. During a recent public debate the director of the Finnish company Fortum Nuclear Services corrected the language of other speakers by noting that energy savings are the result of energy efficiency. His implied message was that energy efficiency requires new technologies, and the applications take time.

Wrong! Efficiency is efficiency - which of course leads to a smaller growth of energy consumption - but energy savings are simply savings: again, no rocket science, no hi-tech. You switch off the light, you leave your car in the garage and walk or take the subway, or you take off the plug of the mobile phone charger when you don't need it. This requires a change in your behavior, you can't blame the engineer or the politician.

However, it may require more political will to ask for savings, instead of for more nuclear power. - Otherwise, the nuclear lobbying by the Speaker of the Finnish Parliament is totally incomprehensible.

ENERGIAA! Säästöä, tehokkuutta vai ydinvoimaa?

Jo vuosikausia olen pitkästyttänyt ihmisiä puhumalla ja kirjoittamalla energiasta, kun on kysytty "kaupunkisuunnittelusta" tai kaivattu uusia "arkkitehtuurityylejä". Olen kohdannut kummeksuntaa todettuani, ettei kaupunkitilassa tai rakentamisessa ole kyse siitä, miltä talot näyttävät vaan siitä, mitä ne ovat. Tuntuu olevan vaikea hahmottaa, että jokin muu kuin ulkonäkö muuttuisi, jos muuttaa ulkonäköä: pyöreää suorien kulmien sijaan, punaista valkoisen tilalle, puuta tiilen paikalle...

Yhtä vaikeatajuiselta vaikuttaa väitteeni, ettei ole olemassa "huonoa suunnittelua" vaan yksinkertaisesti olematonta suunnittelua, suunnittelun puutetta. Jos jotakin kohtaa ei ole ratkaistu, se tarkoittaa, ettei sitä ole mietitty, ei ole ollut aikaa pohtia tai riittävää osaamista ja tietoa eri ratkaisuvaihtoehdoista. Pahin - ja yleisin - tilanne on, ettei ole edes huomattu että kas, tässähän on ongelma joka pitää ja jonka voi ratkaista! On vaan tehty niin kuin aina ennenkin.

Näin on käynyt energian kohdalla. Insinöörit ovat laskeskelleet lämmöneristeitä ja ilmastointilaitteiden lämmön talteenottoa. Tehdään hienoja ikkunoita. Kaukolämpöjärjestelmästä ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon tehokkuudesta muistetaan röyhistellä rintaa. Poliitikot eivät silti, rakennusteollisuuden haukansilmien alla, ole rohjenneet asettaa tiukkoja energiataloustavoitteita, vaikka jokainen uudisrakennus voisi olla 0-energiatalo marginaalisilla lisäkustannuksilla, olemassa olevalla tekniikalla. No rocket science.

Kaikesta kulutetusta energiasta rakennuksissa palaa lähes 40%, liikenne vie vajaat 20% ja teollisuus loput. Numeroista voi väitellä, koska luokitukset ovat hankalia, mutta rakennusten käyttö (lämmitys, jäähdytys, valaistus, laitteet) on suurin yksittäinen energian kuluttaja. Itse rakentaminen ja rakennusmateriaalien tuotanto vie noin kymmenyksen rakennusten 40 prosentin osuudesta. Moni hämmästyy, miten paljon valaistus ja jäähdytys polttavat. Lukuarvot ja osuudet tietysti vaihtelevat maanosien ja maiden välillä, mutta periaate on sama.

Nyt on kuitenkin seksikkäämpää puhua uudesta ydinvoimalasta kuin energiatehokkuuden ja säästöjen lisäämisestä. Tieteen päivillä esiintynyt Fortum Nuclear Services -yhtiön toimitusjohtaja Harri Tuomisto korjaili muiden kielenkäyttöä antamalla ymmärtää, että energiatehokkuuden lisääminen olisi sama asia kuin energian säästö. Fortumin miehen viesti oli, että tehokkuuden lisäys vaatii uutta teknologiaa, jonka soveltaminen vie aikaa. Väärin!

Tehokkuuden lisäys on tehokkuuden lisäystä, jolla kulutuksen kasvu hidastuu, mutta säästö on ihan tavallista säästöä, taas no rocket science, no hi-tech. Säästö on sitä, että valot pannaan pois päältä, ellei tarvita, oma auto jätetään seisomaan ja kävellään tai mennään metrolla, tai puhelimen tai hammasharjan akkulaturia ei pidetä jatkuvasti verkossa. Säästö edellyttää jokaisen omien käytöstapojen muutosta, vastuuta ei voi vierittää insinööreille eikä poliitikoille.

Säästämisen edellyttäminen taitaa kuitenkin vaatia poliittista tahtoa vielä enemmän kuin lisäydinvoiman ajaminen. Muuten en voi mitenkään ymmärtää eduskunnan puhemiehen lobbausprojektia.

Onnellista uutta vuotta!

Vuodenvaihteessa olen kirjoittanut ahkerasti - kolumnin Gloria Antiikkiin, artikkelin Arkkitehti-lehteen, esseen VTT:lle asumisen tulevaisuudesta sekä itselleni uutta (vaikeaa!) tyylilajia edustavan poliittisen satiirin. Se sisältyy ennen eduskuntavaaleja ilmestyvään kokoomajulkaisuun, jonka työnimenä on Tiekartta poliittisesti värisokeille. Kunhan tilaajat ovat julkaisseet tekstit, siirrän ne tällekin sivulle.

Tärkein (ainakin ainoa julkaisukelpoinen) uudenvuodenlupaukseni on keskittyä nyt omaan tutkimukseen: Kaupunkeja kaupan. Siitäkin jatkossa enemmän.